no onhan täällä muitakin samalla lailla tuntevia.minä olen tuntenut alakuloisuuden tunteita melkein noin 4 kuukautta. johtuen siitä osaksi, että määräaikaisuuttani ei jatkettu. no, huonon itsetunnon (ekaa kertaa myönnän/kirjoitan tämän ylös) ajattelin tietenkin, että asia johtui osaksi kokemattomuudestani/vasta valmistunut. Toisaalta, olen varma, että raskaus vaikutti, olisin ehtinyt olla töissä 3 kk hoitoalalla.
Olen ensi viikolla menossa lääkärille juttelemaan, ja tiedän, että ensimmäisenä hän tarjoaa minulle mielialalääkkeitä. en halua niitä ottaa, koska pelkäisin koko ajan, että miten ne vaikuttavat sikiöön.
laskettu aikani on joulukuussa. en tiedä, mitä tehdä..... mies ei tajua, suuttui minulle eilen, kun kärttysin hänelle.
Minulla on myös esikoinen, jonka kanssa koin paljon, paljon pahempia tuntemuksia raskausaikana.Tosin tunteet vaihtelivat, oli päiviä myös, jolloin olin onneni kukkuloilla. Pelkäsin hirveästi synnytyksen jälkeen masennusta, jota ei onneksi tullut. Olin onneni kukkuloilla lapsen synnyttyä,ja koko äitiysloma meni ihanissa tunnelmissa.
Miten varautua mahdolliseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen, onko teille annettu vinkkejä?
Pääasiallinen syyni alakulooni taitaa olla huono itsetuntoni ja lapsuuden aikaiset hylkäämiskokemukset.
Tarjotaanko neuvolassa muutakin kuin lääkkeitä alakuloon, kokemuksia?