MiiraM

Mä etsin tuosta äänestyslistasta sitä parasta ja tehokkaina juttua eli synnytys"laulua", mutta eipä sitä siinä ollutkaan Eli joo, ääntelehdin matalaa aaaaaa:ta tai ooo:ta ja keskityin pitämään alaleuvan rentona, auttoi ihan mielettömän hyvin 90 % synnytyksestä! Loppu meni sitten paniikkikiljunnaksi kun epiduraali ei toiminut ja vauvan virheasento teki hommasta tajuttoman kivuliasta. Sitten juostiinkin jo hätäsektioon, siellä ei tarvinnut äännellä...

Helpoin tapa antaa maitohappobakteereja on perus-gefiluskapselit. Kapselin saa avattua ja sisällä olevan mauttoman jauheen voi ripotella ruokaan tai sekoittaa soseeseen jo kiinteitä syövällä vauvallakin (nesteeseen jauhe ei sekoitu). Tää on myös edullisin keino, kapselit on selvästi edullisempia verrattuna tippoihin tai purutabletteihin! Ja joo, ehtottomasti mhb-kuuri kaikille jos lähdetään ulkomaille. Ja muutenkin aina jos on tiedossa isompaan lapsiaumaan tai uuteen ympäristöön siirtyminen. Mä varmistan maitohappojen saannin aina jo ennen jotain hoplop-käyntiäkin...

mOmma, onko teillä se pään ympäri tuleva nauha käytössä? Meillä on painanut kaikki lasit, mitkä sidotaan päähän kiinni, ovat vaan liian tiiviisti. Julbo kakkoset pysyy meillä 1-v:n päässä hyvin ilman sitä nauhaa.

Tuosta vauvakeinusta tai -kaukalosta pyörän peräkärryyn. Kannattaa miettiä tosissaan onko se vauvalle hyväksi, mutta ei asennon takia vaan TÄRINÄN. Siihen varmaan perustuu sekin, että vauvalisäosaa saisi käyttää vain kävellessä, ei pyöräillessä (ei ole tekemistä kypärän kanssa siis). Meidän 5-v antaa suoraa palautetta aina kun pyöräkyyti tärisee liikaa (=aina soratiellä, usein myös epätasaisella asfaltilla jos vauhtia on vähänkään hissuttelua enemmän). Eli se kaukalo/keinu ei suojaa tärinältä niin paljoa, että uskaltaisin kovasti alle 1-vuotiasta laittaa kyytiin. Ja meidän kärryssä on siis jousituskin.

Esikoinen käytti vielä yli 4-vuotiaana päikkärinukkumiseen reissussa. Ei tarvinnut stemmata menoja unirytmin mukaan Ei häntä kyllä muuten rattaissa työnnetty enää nelivuotiaana!

Mulla ierto oli ihan sekaisin ekan vauvan jälkeen. Menkat alkoi 4 kk vihoviimeisen imetyksen jälkeen (imetin vuoden) ja kierto saattoi olla mitä vain 1-4 kuukauden välillä. Kiertoa ei todellakaan laskettu päivissä vaan viikoissa/kuukausissa! JÄlkikäteen kuulin, että joillakin synnytys voi jättää elimistöön jonkun hormoniepätasapainotilan, mutta en nyt muista mistä hormonista oli kyse. Mulla oli varmaan just tämä. Kierto tasoittui parin vuoden jälkeen, söin silloin säännöllisesti maca-jauhetta ja se varmaan auttoi, kuulemma vaikuttaa hormonitoimintaan. Mut joo, siis pillereiden kanssa on ollut samaa, niiden lopettamisen jälkeen meni kans 4 kk kuukautisten alkuun ja oli vähän epäsäännöllistä silloinkin.

- Että huonoin mahdollinen ajatus on lähteä synnyttämään täysin valmistautumattomana ajatuksella "kyllä ne kätilöt osaa neuvoa". No ei osanneet. Epiduraalia ehdotettiin heti, ei mitään tavallisia keinoja kivunhallintaan kuten asentojen vaihtelu (selällään oli mulle kaikkein kamalinta, etunojassa seisominen/istuminen paljon helpompaa), liikkuminen, äänen käyttö, RENTOUTUMINEN (oikeasti, jännitin kaikki vartalon lihakset aina supistuksen tullessa, kai sitä olisi kätilö voinut kannustaa rentoutumaan! Ei mikään ihme että homma pysähtyi ja mentiin sektioon)... - Että äänenkäyttö on niiiiiiin hyvä keino! Pitää alaleuan ja sitä kautta alavatsan rentona ja vie keskittymisen pois kivusta (tokassa synnytyksessä siis otin asioista selvää) - Että jälkisupistuksia ei välttämättä tule ollenkaan - Että jälkivuoto voi olla normaalimenkkoja vastaava pikkujuttu - Että vauvan mahalaukku on alussa max. viinirypäleen kokoinen, eli täyttyy oikeasti niistä ekoista ternimaitopisaroista! Eikä tarvii stressata kun maitoa ei heti alusta saakka tule desitolkulla.

Molemmille noin 6 kk annettiin ekan kerran puuroa, ihan pikakaurahiutaleista veteen keitettyä+lisänä hedelmäsosetta. Tuo oli hyvä ratkaisu, vauvat oppi alusta saakka että kiinteä ruoka ei ole täysin sileää (aloitettiin kiinteät siis hiukka vaille 6 kk). Joskus olen koittanut tarjota näytejauhepakkauksista tulleita pilttipuuroja, mutta ne maisuvat omaankin suuhun järkyttävältä esanssikitiltä eikä vauvoille kelvanneet ollenkaan Aikaisesta puuron (tai minkään kiinteän) aloituksesta ei ole sinällään VAARAA, mutta kannattaa muistaa että vauvan suolisto on tosi keskeneräinen ekat 6 kk. Bakteerikanta siellä kehittyy vähitellen, eikä se ole alussa valmis käsittelemään muuta kuin (äidin)maitoa. Eli mitä aiemmin sinne työnnetään "vierasta" ruoka-ainetta, sitä hätäisemmin suolisto joutuu mukautumaan. Ja jos siellä ei olekaan vielä valmista, niin voi tulla nyt tai myöhemmin (siis vasta aikuisena) allergioita, keliakiaa, ärtynyttä suolta, laktoosiongelmia... Itse en siis tajua näitä "kiinteät aloitettava viimeistään 4 kk iässä"-käsityksiä, saati sitä, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa (ei puutetta ravinnosta) parikuiselle vauvalle tungetaan kritiikittömästi jotain soossia naamaan. Siinä voi tehdä kauaskantoisen karhunpalveluksen lapselleen. Kyllä vauvalle ehtii syöttämään ruokaa sittenkin, kun vauva on siihen valmis!

Ekan jälkeen ei muuttunut juuri mitenkään, rinnatkaan ei kärsineet vuoden imetyksestä mielestäni ollenkaan. Mutta toisen jälkeen taas... En tiiä repesikö vatsan kudoksissa jotain oikeasti ja lopullisesti, mutta maha on jäänyt sekä pömpäksi että ryppyiseksi :-/ Ja jalan koko oli ennen 39-40, on nykyään 40-41. Vihkisormus ei meinaa mahtua sormeen, koska nivelet on turvoksissa (kiloja ei jäänyt). Ja nyt on siis 9 kk synnytyksestä, eli aika pysyväksi on tämä turvonnut ja löysä olotila jäänyt

Mun toinen synnytys päätyi lopulta hätäsektioon napanuoran kiristymisen vuoksi, mutta siitä jäi silti hyvä synnytyskokemus verrattuna ekaan Tämä johtui siitä, että toisella kerralla otin selvää asioista. Ekaa lähdin synnyttämään "kyllä luonto hoitaa ja kätilöt neuvoo"-periaatteella, mikä oli yhtä huono valinta, kuin lähteä juoksemaan maratonia täysin valmistautumatta... vaadin toisella kerralla päästä pelkopolille ja se oli ok, mutta enemmän hyötyä oli esim. Ina May Gaskinin synnytyskirjan lukemisesta, missä kerrottiin havainnollisesti mitä synnytyksessä oikeasti tapahtuu, miten lantionpohjan lihasten on tarkoitus toimia, miten voi itse jouduttaa synnytystä ja hillitä kipua jne. Toisessa synnytyksessä tiesin siis kokoajan, missä mennään ja pystyn toimimaan siten kun oikeasti hyvältä tuntui (esim. en jäänyt makaamaan sänkyyn vaan liikuin, olin pallon päällä jne.). Tähän eivät kätilötä taaskaan kannustaneet... Eli kyllä, toinen synnytyskerta oli hyvä kokemus verrattuna ensimmäiseen, mutta ei se ilmaiseksi tullut vaan vaati etukäteen asiaan valmistautumista.

^Tätä ketjua lukeneena, ei ole eikä minkäänlaisia turvaistuimia ole käytössä ollenkaan... Mutta moni on sanonut, että ei kannata raahata omaakaanmkana, tiedä tuosta sitten. Me ei oteta mukaan vauvalle kaukaloa. Vastaan myös itselleni rokotuksista Meidän lääkäri taas ei suositellut hepatiitti-A:ta alle kouluikäisille, eli otetaan vain minulle ja miehelle.

Mun eka raskaus päätyi kiireiseen sektioon ja toisessa raskaudessa oli kyllä synnytystapa-arvio, mutta vasta rv 37 (mielestäni tosi myöhään!). Ensin keskusteltiin eri vaihtoehdoista, halusin kokeilla alakautta ja siihen kannustettiin. Mutta mulle oli tärkeää, että lantiotani, joka päällepäin on tosi kapea, mitattaisiin kunnolla, jotta tietäisin voiko sieltä ylipäätään vauva mahtua ulos. Tätä lantion tilavuuden arviota piti siis oikein pyytämällä pyytää. Sen teki sitten lääkäri käsin, mikä ei ollut erityisen miellyttävää Eli mallaili nyrkillä lantion luita (ei siis tietenkään työntämällä nyrkkiä sisuksiin vaan siitä ihon päältä!!) mutta häntäluun joustavuus piti sit kokeilla peräaukon kautta Ei se niin kamalaa olisi ollut, mutta kun lekuri ei MITENKÄÄN varoittanut, mitä tapahtuu, alkoi vaan ujuttaa sormea pepaan... YÄKH. No mutta, tämän jälkeen oli sitä mieltä että paikat on tarpeeksi tilavat ja alakautta pääsisin synnyttämään. Mistään ultralla tutkimista tai muita kuvauksia ei kerrottu vaihtoehdoksi. Ehkä niitä tehdään sitten vaan jos on todella epäily ahtaasta lantiosta, en tiedä...

Läheisyydestä, ehkä pulloruokinnan "ei-läheisyydella" viitataan siihen, että helposti maidon antaminen voi alkaa tapahtua sitterissä, syöttötuolissa tai rattaissa, eli että sitä fyysistä kontaktia ei vanhempaan olekaan. Jos vauva on sylissä niin tottakai se on lähellä. Mutta toinen ääripää on sitten ne rattaissa olevat vauvat (makuuasennossa näitä olen nähnyt eli alle puolivuotiaita kai), joille on maitopullo työnnetty suuhun ja tuettu se jollain peitonkulmalla paikoilleen. Että siellä juot yksiksesi ilman fyysistä ihmiskontaktia ja pahimmassa tapauksessa vielä kasvot menosuuntaan eli ilman katsekontaktiakin vanhempaan. Mua ne vauvat surettaa, ei mahda mitään

Sieltä ne vähitellen punkee läpi. Sitä en tiedä, onko hampaat jo valmiina ikenessä vai kasvaako ne sinnekin vähitellen. Meillä on alahampaat kasvaneet nyt 2 kk eivätkä silmämääräisesti ole vielä "kokonaisia". Ylähampaat puskivat läpi kuukauden verran (vauva lipoi kielellä jatkuvasti ja moni ihminen sanoi että sehän tekee hampaita, oli aika selvää...) ja nyt vasta puhkesivat oikeasti. Eli voi olla hidasta. Kaikki tulee siis samalla tavalla, mutta voi tulla pareittain, yksi kerrallaan tai neljä kerrallaan kuten tällä meidän neidillä nyt. Röyhtäytyksestä, vähän samanlainen rinta rottingilla toimi meilläkin. Tai siis vauvaa piti paitsi pitää tuolleen olalla ja taputella, ehdottomasti välillä kellauttaa etukenoon, siis selälleen muttei vaakatasoon. Siinä sitten pidettiin kyymärvarsien päällä jonkin aikaa, että vauva rentoutui. Sitten taas olalle ja taputtelua, hytkyttelyä.... Kai se kupla lähti jostain mahanmutkasta liikkeelle kun asentoa vaihteli. ENPÄ KAIPAA TUOTA HOMMAA

Meidän City minit on 4-pyöräiset. En tiedä miten voisivat olla toimivammat eli ainakin rattaat kääntyy kuin unelma. Testailtiin näitä kaupassa, enkä kyllä huomannut mitään eroa ajettavuuden kannalta tai sen kannalta, kumpi kääntyy pienemmässä tilassa. Myyjä sitten suositteli 4-pyöräistä, koska ajattelimme että esikoistakin joskus joutuu lykkimään ja 4 pyörää ehkä tasaa painoa enemmän kuin 3. Ja hyväksi on osoittautunut sekin, että jos joutuu menemään liukuportaissa (ylöspäin), niin 4-pyöräisellä uskaltaa mennä. 3-pyöräisellä en uskaltaisi, keikkaa niin helposti kun edessä vain 1 painopiste.