AnnieO

Mekin ollaan mietitty au-pair vaihtoehtoa, mutta siitä on hirveän vähän tietoa saatavilla. Se selvisi, että maksais palkkoineen, TA-maksuineen ja ylläpitoineen noin 700 e/kuussa + suomenkielen kurssi. Työaika on 30 tuntia viikossa, jonka päälle tulevista tunneista (jos suostuu tekemään) maksettava erikseen palkkaa. Harkinnan alla edelleen, tilaa olisi kyllä. Askarruttaa se kielimuuri lasten ja hoitajan välillä, kun lapset ei puhu englantia. Miten ne oikein pärjää silloin kun vanhemmat on töissä?

^ Sama täällä... Jokapäiväistä oksentelua oli sen neljä ensimmäistä kuukautta, sen jälkeen aina sillon tällön ja ihan yöstä. Nyt menossa rv 33+ ja taas kuvottaa joka päivä, ihan ei sentään vielä ylös kaikki tule, mutta ei mikään mee kyllä alaskaan... Noinkohan tämä taas pahenee loppua kohti.

Toi on tosiaan hyvä idea käydä vielä kampaajalla ennen h-hetkeä ja noi kulmien ja ripsien värjäykset, niin ei sitte tarvi noista jutuista vähään aikaan lapsen synnyttyä huolehtia. Itse synnytykseen en kyllä aatellu mitenkään panostaa, tosin on sen verran karvafobiaa, että sääret sheivaan muutenki säännöllisesti, sama bikinirajat. (Vaikka alkaakin olla jo nyt aika punnerrus, mutta eiköhän se siitä...)

Oli pakko tulla lisäämään tänne, kun sattu niin hauskasti, että tyttöä lupasi taulukko ja semmoinen se siellä ultrassa ilman epäilyjä näkykin.

Äitiysneuvolassa olen käynyt, mutta lääkärit yksityisellä, koska meidän kunnassa neuvolalääkärit on ihan perus terveyskeskuksen yleislääkäreitä. Kunta tarjoaa np- ja rakenneultran, josta käytiin vain rakenneultrassa. Toisaalta lääkärikäynneillä on tarkistettu sikiö aina ultralla, joten koska seulontatutkimus ei kiinnostanut, jäi np tekemättä. Olisin varmasti menny sinnekin, jos ei oma lääkäri olisi tarkastuksen yhteydessä ultrannut. 4D:hen ollaan vielä menossä rv 28 yksityiselle, koska mielestäni rakenneultrassa kätilö ei saanut kaikkea tarkistettavaa kunnolla näkyville. Tämä siksi, että voidaan tarvittaessa mennä suurempaan sairaalaan synnyttämään.

Mulla tuli käsi tosi kipeäksi, mutta oli tosi paha vaan pistopäivän illalla, kun en saanu paitaakaan ite päältä. Lisäksi tuli päänsärkyä ja vatsa meni sekasin, mutta ei noista mikään ollu mitenkään lamauttava oire. Päänsärkyki pysy siedettävänä ihan panadolilla ja helpotti sitä käden särkyäkin.

Täällä mies on ollu aivan uskomattoman ihana ja korvaamaton apu kaikin puolin... Kun oon ollu tosi pahoinvoiva ja väsyny, niin on hoitanu kaikki kotihommat, koiran ulkoilutukset ja hemmotellu mua vielä hieronnalla mistä ikinä kolottaa. Ja koko alkuraskauden toi mulle aina aamupalan sänkyyn, ettei mun tarvinnu nousta maha tyhjänä, koska tuli aina heti tosi huono olo. Ja kaiken päälle kestää vielä kaikki kiukuttelut sillon tällön. Ai niin ja sain vielä hääpäivänä Mother to be- kokovartalohoidon lahjaksi. Suosittelen muuten lämpimästi niitä, tuli tosi hyvä olo!

Mukava lukea muistakin ratsastavista odottajista. Itsellä myös oma hevonen ja ratsastaminen tai ajaminen on vähän pakkotilanne, mutta teen aina sen mukaan miltä tuntuu. Kun maha on ollu oikeen kipeä, oon vaan lähteny sen kanssa kävelylle tai ajanu, eli kunnon mukaan. Uiminen tuntuu myös sopivan oikeen hyvin huonoinaki päivinä.

Oon miettiny monta kertaa, kun joka paikassa käsketään pakkaamaan eväät, että eikö ne nyt syötäviä voi siellä tarjota... Mutta voivat näköjään. Niitä ku ei kuitenkaan voi viikkoja etukäteen laukkuun pakata.

Odotan ekaa ja tänään tuntu (ehkä) ekat potkut!!! Rv on siis 17+ ja en niille 'ilmakuplille' muutakaan selitystä keksi. Ja arvatkaa oonko ollu onnesta soikeana.

Meilläki on ihan vaan toukka tai pikkunen, ei kai olla kovinkaan mielikuvituksellisia...

Tyttö olis tän mukaan tulossa, mut eipä taideta vielä tän perusteella ruveta pinkkiä ostelemaan.

Se on Ennie nyt kuule semmonen aiemmin mainittu kollektiivinen raskaus, ei se auta. Mä koitan hyväksyä, että mä oon ihan uskomattoman huono äiti, kun en oo kiinnostunut (?!), enkä aio välttämättä tehdä niin kun on aina ennenkin ollu parasta. Eli mun lapsen kohtalo on tulla täydelliseksi ihan vaan mun ja miehen kasvatuksessa. Raukka parka. Onneks ollaan miehen kanssa tosi samoilla linjoilla, voidaan sitte manata keskenämme. Vielä kun noi hormonit myllertää ja saa muutenkin niin pitkän pinnan kiristymään, ni ei mitään... Helpot 5 kuukautta vielä edessä.

Meinasin jo alottaa uuden ketjun samasta aiheesta, mutta löytypä jo tällänen... Toisaalta ihanaa lukea, että muutki on saanu todella ärsyttäviä kommentteja raskaudestaan... Tietää ettei tässä veneessä yksi olla. Mulla vielä niin pieni maha, ettei työkaverit tai ulkopuoliset oo sitä keksiny, mutta lähipiirissäki on kyllä kestämistä... Oma äiti kanssa muistuttaa joka kerta, ettei sitä vauvaa saa myrkyttää viinirypäleillä, aika harmitonta kylläkin. Appiukko toitottaa että ketään ette sitte ota teille sinne avuksi ku vauva syntyy (eli mun äiti) mutta anoppi on kyllä korvaamaton apu... Sitte oltiin joka ilmansuunnassa tyrmistyneitä kun ilmotin et kukaan ei oo tervetullu ku opetellaan miehen kanssa kahdestaan elämään sen uuden perheejäsenen kanssa, voidaan sitte aina soittaa apua jos tarvitaan. Anoppi kommentoi mun pukeutumistani, miten mun pitäis yrittää peittää mun kasvava maha eikä pitää niin ilmiantavia paitoja. Siis voi ***! Miten mun mahani pysyis huomaamatta koko raskauden, ellen mä sitte halua ehkä pukeutua jätesäkkiin tai sirkustelttaan... Ja pakkoko sitä mahaa on aina kytätä, jos se ahdistaa! Ja sitte ne synnytyskokemukset... Miks mua yhtäkkiä kiinnostais muitten synnytyskokemukset ja minuuttitilannekatsaukset, tikkien määrät ja maidon tulot vaan, koska ite oon raskaana. Ja sitte pidetään ihan käsittämättömän huonona tulevana äitinä kun ei kiinnosta, ei. Mutta hienoa, että muitaki ahistaa. Helpottaa raivoa kummasti..

Mulla oli kanssa samoilla viikoilla tai niillä main ihan hirveä vatsatauti, mutta toisaalta mulla on koko raskaus menny muutenki oksentaessa, ettei jäänyt niin erityisesti mieleen. Nyt mennään rv 17+ ja vielä oksu lentää, ei enää sentään joka päivä. Mutta vauva on voinut ainaki tähän asti hyvin, vaikkei äiti olekaan. Oon koittanu vaan vetää väkisin vettä ja mehua ja maitoa, vaikka se hetipian tuliski ulos.