OnnenApila

Mä oon kyllä huomannut, että enemmän tulee pidettyä yhteyttä sellaisiin ystäviin, jotka osaavat keskustella muustakin kuin lapsistaan. Suurin osa kuitenkin tietää, että olen ihan onnellisesti lapseton, steristä tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta, ja ystävieni kanssa minua ei etupäässä kiinnosta heidän lapsensa tekemiset. Enkä nyt tarkoita, ettei niistä saisi puhua lainkaan, mutta jos muuta puhuttavaa ei ole, niin yhteydenotot vähenee molemmin puolin.

^Jumbon lähellä Kato Daratsossa/Agii Apostoliissa on edelleen lasten leikkialue, sisältähän löytyy keilaradat ja kiva minigolf ulkoa (tosin teidän lapset taitaa olla noihin vähän pieniä...). Lisäksi tuo sähköautorata ja muistaakseni pomppulinna yms.

Itse opettajana voisin sanoa (kun nykyään suunnilleen jokaisella opettamallani luokalla on luokan kertaajia), että ei oppilaita leimata koulussa - ainakaan siis enemmistön toimesta. Pieni vähemmistö oppilaista kun pystyy kiusaamaan toisia ihan mistä syystä vaan. Ongelmaksi voi tosiaan tulla nuo jo edellämainittu ystäväsuhteiden luominen, mutta siitäkin on ainakin meidän koulussa hyviä kokemuksia. Muutenkin kun noita oppilaita tulee luokalle kesken kaiken, kun muutetaan paikasta toiseen. Meilläkin luokalle jäämiset ovat useimmin toisen luokan jälkeen, joskus harvoin kerrataan vanhempana (paitsi ehkä sitten yläkoulussa..)

Käyn täällä siis aina joskus, koska: a. mulla on useita kavereita täällä b. kummitätinä käyn lukemassa samanikäisten lasten juttuja, lahjavinkkejä yms. c. käyn tuolla nimipuolella, mua on aina kiinnostanut erikoiset ja harvinaiset nimet (koska itsellänikin sellainen on) Joskus harvoin tulee kommentoitua (kuten viestimäärästä näkyy...)

^Aika samaa mieltä yo. kirjoittajan kanssa. Usein tuntuu, että töissä (olen opettaja) ei saisi ääneen keskustella valinnoistani, olen siis elämääni tyytyväinen vela, itse asiassa vuoden takaisen sterin jälkeen vielä tyytyväisempi. Ilmeisesti opettajana en saisi sanoa, että olen erittäin onnellinen, ettei meidän parisuhteeseemme kuulu lapset. Viimeksi, kun totesin asiasta jotain tyyliin "onneksi päätettiin pysyä lapsettomina", niin eräs kollegani kommentoi kärkkäästi, että "onhan sun miehellä lapsia". Joo, 24- ja 27-vuotiaat, eivät ihan kuitenkaan tarkoita, että me eläisimme lapsiperhe-elämää ja MEILLÄ ei siis ole yhteisiä lapsia. Mun mielestä niin kauan kuin kaikki lapsen hankkineet saavat puhua isoon ääneen omista valinnoistaan, niin sama pitäisi sallia meille veloille. Enkä mä todellakaan yleensä käytä tuota termiä. En mä lapsia vihaa, en vaan halua niitä kovin lähelle....

Paavohan on espanjaksi kalkkuna (el pavo) ja Asko ääntyy samalla tavalla kuin inho (el asco).

Onpa harmi. Olen käynyt täällä (ihan itsestäni ilmoittaen) lukemassa ja kommentoimassa (naiksu)kaverien vauvakuulumisia, nyt se ei sitten enää onnistu. Itselläni kun ei ole eikä tule lapsia, niin muille osastoille en ala väkisin viestejä rustaamaan. Älytöntä sekin olisi.Mutta ymmärrän siis toki perustelut.

Mulle ei tulisi mieleenkään yrittää enää ENSIMMÄISTÄ lasta, kun täytän tänä vuonna 38. Mieheni on 51-v. ja haluaa lapsia vielä vähemmän. Minusta olisi kauheaa ajatella, että kun täytän 50, kotona olisi (murrosikäinen) teini. No thanks. Tosin mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että meidän suvussa lapset on hankittu nuorina, äidistäni tuli isoäiti 38-vuotiaana.

Taas ihan OT:tä, mutta mä tiedän yhden lapsen, joka halusi 5-vuotiaana vaihtaa etunimensä ja vanhemmat suostui siihen. Mun mielestä se ei kuitenkaan olis ihan sen ikäisen päätettävissä...

Multa on tullut pari kertaa eräs rasittava työkaveri kysymään, että oonko mä raskaana (kun olen lihonut..) Viimeksi sanoin, että en ainakaan ollut vielä aamulla töihin lähtiessä.

Tuo Kun pimenevät illat... on mun ehdottomia suosikkilauluja, muistan sen itse eskarista. Kummipojalle laulelin, kun hän oli pieni (nyt jo 19-v. ) Pekka Simojoen laulua Kun sade lyö ikkunaa vasten. Kun sade lyö ikkunaa vasten, ja ulkona hämärtää, niin suojelusenkeli lasten ei luotasi etäälle jää. Kun ilta on pimeimmillään, kuu pilven taa piiloutuu. Kun uni ei saapuisi millään, hän luoksesi laskeutuu. Ja hämärän hiljaisuuteen hän rauhaansa hengittää. Hän laskeutuu levottomuuteen, hän vierelles valvomaan jää. Niin lähellä taivas on maata, niin lähellä sydän lyö. Ei enkeli uupua saata, niin lämmin on ilta ja yö.

^Ihania nimiä ja kiva tarina tuossa Innassa.

Ihan OT:nä, mua häiritsee välillä lehtien kasteilmoituksissa, kun vanhemmilla on eri sukunimet ja lapsen sukunimeä ei kerrota. Mun mielestä se ei silloin todellakaan ole automaattisesti isän sukunimi.

Lehdessä oli jokin aika sitten kastetuissa annettu kolmanneksi nimeksi Omenankukka. Herkkä kevätnimi, en ehkä ensimmäisenä nimenä pitäisi..

Haaveissa ois tytöstä Marilla tai Tessa (tai Tessa Marilla), pojan toiseksi nimeksi Oliver mun isoisän mukaan... Eka nimi on hakusessa.