Valrian

Aktiivijäsen
  • Content count

    530
  • Joined

  • Last visited

About Valrian

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

1650 profile views
  1. Ei mtn.
  2. Yrityksen alkaessaoltiin oltu yhdessä 1v 9kk, nyt yritystä takana 10 kiertoa eikä oo kovin vahva usko, että luomuna tulee kun tutkimuksissakin selvisi, että hedelmällisyys on alentunut... kevät huilataan ja sitten hoitojonoon. Kaksin ei olla missään vaiheessa oltu, sillä ollaan uusperhe. Mun 7v täyttävä tyttö asuu meillä ja isällään 50/50, miehen 10v täyttävä poika vierailee meillä kerran-pari kuukaudessa.
  3. Kumpikaan meistä ei ole ikinä tupakoinut, teininä toki molemmat maistettu, tupakointi on vaan todella kuvottavaa puuhaa... Itse saan oksetusoireita pelkästään siitä, että tupakoitsija tulee lähelle. Siis ilman, että edes polttaa siinä, jo se vaatteisiin ja ihoon tarttunut hajukin tekee ihan julmetun pahan olon. Enkä siis edes ole raskaana...
  4. @Inaria Mulla on ollut aina normaalin pituiset kierrot myös niinä kiertoina kun en ole ovulaatiota tuntenut ja uskon ettei sitä ole silloin myöskään tapahtunut. Ainoa pitkä kierto oli hormonaalisen ehkäisyn eli kierukan poiston jälkeinen kierto, jolloin kierto oli 8 päivää normaalia pitempi. Nyttemmin tikutan ovulaatiota niin on helpompi verrata oireisiin tai oireettomuuteen.
  5. @Inaria Täällä toinen kuumeileva post-doc. Esikoisesta jäin kotiin kesken väitöskirjaprosessin, onneksi, näin jälkikäteen ajateltuna, sillä väittelyn jälkeen työtilanne on ollut kaikin puolin epävarmempi... No, entisestä miehestä tuli ero ja uudella kierroksella ollaan ja yhteisestä vauvasta haaveillaan. Viimeiset 3 vuotta oon ollut 3-6kk:n pätkillä, välillä ulkoisella rahalla, apurahoilla ja on-off suhteessa yliopistoon. Nyt sit just kun aloitettiin yritys viime keväänä, pääsin pisimpään tutkimusprojektiin ja työsuhteeseen since 2015... tämäkään ei toki kestä ku ens vuoden loppuun. Alussa oli hirveä stressi, että heti pois jääminen ois aikamoista perheen näyttämistä työnantajalle, mutta sitten korjasin asennetta: vittuako näille jutuille voi. Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy. Sitä paitsi en ole edes tullut raskaaksi, joten kuukaudet vaan kuluu... liekö edes tulen ja työsuhde ehtii tässä yrittäessä kulua loppuun...
  6. Meille ei ole vauvaa (vielä) tulossa, mutta vaikka raskautuisin heti, ikäeroksi minuun esikoiseeni tulee vähintään 7,5 vuotta ja miehen esikoisen 10,5 vuotta. Olen aina tiennyt etten halua lapsia aknakaan pienellä ikäerolla. Esikoisen syntymän jälkeen ajattelin, että toinen voisi tulla vaikka n. 5 vuoden päästä mutta sitten en missän nimessä enää halunnutkaan exän kanssa lisää lapsia ja eron jälkeen olin jo valmis jäämään tyytyväisenä yhden lapsen äidiksi. Miehelläni oli samat ajatukset, mutta jotenkin lopulta mieli kääntyikin molemmilla toiseen suuntaan ja nyt haluttaisiinkin vielä yhteinen lapsi... Katsotaan tuleeko sitä koskaan, tällä hetkellä ei kovin vahvalta näytä...
  7. @kerttunen Argh, kuulostaa raivostuttavalta teilläkin tuo exän meininki. Ja noin pientä lasta kun on vielä helpompi ohjailla... Ja lapset kun haluavat viimeiseen asti olla uskollisia vanhemmilleen. Tuntuu tosi pahalta ajatella, että lapsi tuntee esim. syyllisyyttä siitä, että jos toisella vanhemmalla ja uuden puolison kanssa on kivaa... Eikö nää jotkut vanhemmat oikeasti voi ajatella asioita lapsen eikä omasta katkerasta näkökulmastaan... Musta on ainakin mukavaa, että tyttöni luo hyvää suhdetta exäni uuteen puolisoon ja hänen sukuunsa, ei se ole keneltäkään mitään pois vaan lapselle vain lisää välittäviä ihmisiä ja kokemuksia elämään. Toiset vain tuntuvat näkevät uuden puolison uhkana tai jotain... tai ovat perusluonteeltaan mulkkuja. Omakin exä oli eron jälkeen mun uuden suhteen alussa välillä varsinainen kusipää, pelkäsi selvästi, että uusi mieheni jotenkin kilpailee hänen kanssaan isyydestä ja lapsen huomiosta. Sittemmin kuitenkin tajusi ettei kukaan vie sitä isän paikkaa ja, että mieheni on lapselle pysyvä ja tärkeä lisä elämään ja nyt hänkin voi aidosti olla iloinen toisen puolesta eikä kateellinen... Toki alussa varmaan vaikutti hänellä myös ne ydinperheen rikkoutumiseen liittyvät tunteet ja juuri se, että toinen mies "korvasi" hänet, tuntui erityisen pahalta. Nyt kun kaikki osapuolet ovat rakentaneet elämäänsä uudelleen uusien ihmisten kanssa, kaikki on helpompaa. Meillä näitä älyttömyyksiä on ollut vähän myös anopin taholta... nyt hänkin on onneksi rauhoittanut. Hän on siis lähtökohtaisesti todella ihana ja sydämellinen, hyvää tarkoittava ihminen, koittaa vain kovasti neuvoa, puuttua muiden asioihin ja jotenkin hyvitellä bonukselle menneitä vuosia ja ydinperheen puuttumista... Esim. silloin kun bonus ei viime kesänä suostunut kuukausiin tulemaan meille edes yhdeksi yöksi niin ihmetteli miksei me otettu häntä syksyllä mukaan 10 päivän lomamatkalle ulkomaille. Öö, vähän olisi ollut rusinat pullasta-meininki taas... Juu toki siellä tuhansien kilometrien päässä me lähdetään "testaamaan" et mites tää nyt sujuisikaan vai tulisiko kenties koti-ikävä... Jos ei nyt kuitenkaan.
  8. @kerttunen Musta on myös aivan järkyttävää, että lasten annetaan päättää tapaamisista. Meillä on tavallaan sama tilanne, bonuksen äiti sanoo, ettei pakota vaan lapsi saa itse päättää haluaako tulla vai ei. Juu... saako myös itse päättää meneekö kouluun, nukkumaan, mitä syö jne.?! Meidän mielestä aikuiset päättää, toki lasta kuunnellaan, mutta jos ei ole mitään oikeaa syytä mikä estäisi tapaamiset niin todellakin "pakotan" omankin tytön isälleen ja moniin muihinkin juttuihin elämässä. Nyt vuoden verran meillä on ollut hyvä tilanne eli poika on halunnut tulla viikonlopuiksi ja sen myötä perheytyminen on edistynyt ja kaikkien välit ovat lähentyneet. Viime kesänä kun väännettiin pojan kanssa peliajoista ja muistakin säännöistä ja rajoista, tulikin "yllättäen" se tilanne vastaan ettei poika halunnutkaan enää tulla yökylään tai koko viikonlopuksi ja oltiin monta kuukautta päivätapaamisten varassa. Kyllähän se vitutti kun äitinsä ei edes yrittänyt tukea isän ja pojan välistä suhdetta... Syksyllä tehtiin selväksi ettei me olla mikään hupikeskus, eikä oletuksena voi olla, että aina pelataan pleikkaa, mennään huvipuistoon, leffaan, kylpylään, ulos syömään ym. tehdään jotain spessua, vaan meillä eletään myös viikonloppuisin ihan normiarkea ja samat säännöt koskevat molempia lapsia, asuvat meillä vakituisesti tai eivät. Kun poika hyväksyi tämän, "suostui" taas tulemaan ja hänen äitinsä kanssa sovittiin, että kännykkä jää kyläilyjen ajaksi lähikotiin, alkoi taas homma pelittää. Odottelen, että miten käy kun poika tulee teini-ikään jos saa edelleen itse päättää tapaamisista... todennäköisesti loppuvat kokonaan. Se harmittaa miehen lisäksi myös oman tytön sekä mahdollisen yhteisen lapsen puolesta. @JoHe Toai kiva, että teillä on hyvät välit eksiin. Mulla myös, ei olla sen läheisempiä kavereita mun exän kanssa mutta tuttavallisissa väleissä ja yhteistyö sujuu hänen ja hänen avovaimonsa kanssa, ollaan mm. kahviteltu yhdessä ja pidetty kasvatuspalaveria tytön asioille, meillä on yhteinen Google kalenteri ja whatsapp ketju ja sulassa sovussa istutaan yhdessä harrastusesityksissä ja juhlissa. Miehen exään on aika olemattomat välit, heillä oli vuosia välirikko ja kaikkea hirveää paskaa muutenkin... mutta nyt pystyvät kommunikoimaan ja sopimaan viestein pojan tapaamisista. Itse nousin autosta moikkaamaan ja kättelemään kun olin mukana pojan haussa ensimmäistä kertaa mutta tämän jälkeen exä ei ole noteerannut minua käytännössä mitenkään, ei moikkaa jos törmätään ja jotain marinaa tulee välillä miehelle, että pitääkö sen Valrianin olla joka paikassa mukana... Ja kun pyydettiin poikaa mukaan meidän vihkimiseen (mukana vain meudän lapset ja omat vanhemmat) niin piti vittuilla, että HÄNEN mielestään se ei ole tarpeen kun HÄNESTÄ se tuntuu oudolta ja HÄNELLE tulee nyt vähän paha mieli. Öö, mitä vittua, eipä liity exään mitenkään tuo joten ei paljon kiinnosta hänen tunteneensa asiasta... Olisi pikemminkin tyytyväinen, että poika on meille tärkeä ja osallistutaan hänet meidän perhetapahtumiin. Niin, poika sai siis loppujen lopuksi tulla mutta päätöstä exä panttasi loppuun saakka, tiedettiin asia varmaksi vasta 45min ennen vihkimistä kun appivanhemmat saivat pojan kyytiinsä. Kiusa se on pienikin kiusa. Tälläisten juttujen takia vähän epäilyttää, alkaisiko exä vieraannuttamaan poikaa jos saataisiin yhteinen lapsi... Lapsen etu ei ainakaan ole hänellä mielessä... Muoks. Typot korjattu.
  9. @kerttunen Miten teillä on perheytyminen sujunut, onko ollut isompia ongelmia? Meillä on mennyt kaikki tosi hyvin, ei lainkaan sellaisia kauhuskenaarioita kun on uusperheistä kuullut ja lukenut. Lapset ovat kuin paita ja peppu, eivät edes tappele kun näkevät riittävän harvoin. Itse tunnen välillä roolini haastavaksi, sillä en ole luonut bonukseen mitenkään erityisen läheistä suhdetta, pikemminkin pyrkinyt vain tukemaan isän ja pojan välisen suhteen rakentumista, samoin lasten välistä suhdetta... Teidän bonus on vielä sen verran pieni, että teillä on varmasti hyvin erilainen lähtökohta kun meillä, esim. oma tyttö vielä muistaa ajan, jolloin ei oltu miehen kanssa yhdessä ja jolloin oltiin hänen isänsä kanssa yhdessä. Ei kyllä yhtään haikaile menneeseen, koska rakastaa kovasti myös miestäni ja tykkää myös isänsä uudesta puolisosta. Bonukseen suhteellamme on ollut vain positiivinen vaikutus, mies erosi hänen äidistään pojan ollessa alle 2v. ja välit olivat vuosia huonot ja tapaamiset harvoja, minun mukaantuloni myötä kommunikaatio lähikotiin on parantunut ja tapaamisia on nyt enemmän. Entä miten yhteinen lapsi vaikutti teidän perhedynamiikkaan? Se mua vähän mietityttää, että miten lapset suhtautuisi jos meille tulisi vauva... oma tyttö varmasti hyvin, on muutenkin luonteeltaan tosi reipas, avulias ja hellä. Toisaalta bonuksellakin on äitinsä luona 3v. pikkusisko, mutta häneen pojalla on hyvin erilaiset välit kun tulisi meidän vauvaan olemaan, kun on meillä niin vähän... yhteisen arjen puute aiheuttaa siis meillä ehkä eniten haasteita ihmissuhteisiin.
  10. @kerttunen Meillä on uusperhe... Mulla on 6,5v. eskarityttö, joka asuu meillä ja isällään 50/50, ja miehellä 9,5v. kolmosluokkalainen poika, joka asuu naapurikunnassa äidillään ja kyläilee meillä n. joka toinen viikonloppu. Ollaan oltu reilut 2v. yhdessä, keväällä mentiin naimisiin ja yhteistä lasta yritetään ennen kun ikä tulee vastaan...
  11. Mulla on tyttö, miehellä poika, yhteinen toiveissa. Kummallekin on sama kumpi tulisi, mutta itse toivon ehkä miehelle tyttöä kun hänellä on jo poika ja itsellekin tyttö olisi tutumpi... mutta toisaalta itselläni kun ei ole poikaa, poika olisi vaihtelua. Eli ota tästä nyt sitten selvää mitä sitä toivoisi... Kun nyt vain saataisiin se vauva ylipäätänsä, sukupuolella ei väliä...
  12. Liki 170m2 omakotitalossa asutaan. Mun ja miehen lisäksi meillä asuu puolet viikosta mun 6,5v tyttö ja joka toisen viikonlopun miehen 9,5v poika. Makuuhuoneita on 4, joten vauvalle olisi hyvin tilaa...
  13. Sama juttu, en kysele mutta jos joku itse alkaa aiheesta puhua, voin kysyä lisäkysymyksiä ja jutella aiheesta enemmänkin. En tykkää, että itseltäkään kysellään tai asiasta millään lailla edes vihjaillaan.