Mirjami

Oletko jo käynyt kannattamassa kyseistä kansalaisaloitetta? Jos et, niin tee se nyt. Kannatuksia puuttuu vielä n. 6000 ja aikaa on alle kuukausi. Kansalaisaloitteessa vaaditaan siis näitä asioita: 1.Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (RL 20:7§) minimirangaistuksen nostamista 2 vuoteen vankeutta. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että ehdolliset tuomiot kyseisistä rikoksista jäävät pois ja vankeus on aina ehdoton. 2.Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta (RL 20:8a§), Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (RL 20:8b§), Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen (RL 20:8c§), Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17:18§), Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito (RL 17:19§) – rikosten minimirangaistusten nostamista 4 kuukauteen vankeutta, jotta jokaisesta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta jää vähintään merkintä tekijän rikosrekisteriin. Aloitteeseen pääset tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/852

Hilma on ihana! 10 Mauno?

^ Lapsen syntymästä saa tietää myös. Automaattisesti sitä ei kukaan kerro, mutta kysyttäessä kyllä. Muuta näistä lapsista ei kerrota. Mä oon luovuttanut nyt 6 tai 7 kertaa, alkaa meneen laskut sekasin. Omat lapset on ollu syntynyt jo kun tähän aloin. Mulla ei oo ollut mitään ongelmaa pärjäämisen kanssa. Punktiopäivänä tietysti pitää osan päivästä olla joku muu hoitamassa lapsia, kun klinikalla menee kuitenkin joitain tunteja. Mun käsittääkseni on todella harvinaista, että luovuttaja joutuisi sairaalaan, rakkuloiden kypsymistä seurataan kuitenkin todella tiiviisti etenkin ensimmäisellä kerralla. Itse olen ollut punktion jälkeen aina suht hyvävointinen, suurimmalla osalla kerroista en ole tarvinnut kotona edes särkylääkkeitä. Mikäli rakkuloita ei lähde tarpeeksi kypsymään, saa vastaanottaja päättää, jatketaanko hoitoa vai ei. Luultavasti siis vastaanottajalle joku lasku tästä tulee. Itse noihin asioihin ei vain oikein voi vaikuttaa, joten mitään paineita ei kannata asiasta ottaa. Kunhan muistaa pistää aina ajallaan jne, niin on tehnyt kaiken, mikä omissa käsissä on.

Tottakai naisen nautinto ja orgasmin saaminen helpottuu yhtä lailla, mikäli lantionpohjan lihakset on kunnossa. Mikäli lihakset ei ole kunnossa, ei tuntuma yhdynnässä ole varmastikaan kovin hyvä ja orgasmin saanti tai nauttiminen muutenkaan on vaikeampaa. Toki miehellekin on varmasti kiva, että kumppanilla on alakerran lihaksisto kunnossa (ja että niitä käyttää), mutta ensisijaisesti mun mielestä niiden kunnossapito on naisen itsensä hyväks.

Valtteri on oikein hyvä nimi, tässä vähän omakehukin nyt kyllä haisee. 10- Törmäsin tänään tälläseen: Arianna

Tuolla Lapsiesi nimet-ketjussa pohdiskeltiin sitä, miksi jotkut antaa lapselleen useemman, kuin yhden etunimen tai vaan sen yhden nimen. Entä jos antaa yhdysnimen, kutsutaanko lasta koskaan koko nimellään? Täällä voidaan siis keskustella kaikesta etunimien määrään liittyvästä. Itselläni on yhdysnimi ja sen lisäksi vielä yksi nimi. Mua on aina kutsuttu koko yhdysnimellä tai sitten lempinimellä. Meidän pojalla on kaks nimee ja muillekin lapsille tulee enemmän kuin se yksi nimi. Ihan vaan siksi, että musta ja miehestä on kiva niin. Jokaiselle lapselle tulee yhdeksi nimeksi jonkun kuolleen läheisen nimi. Esikoisella on ensimmäisenä nimenään mun vaarin nimi ja jatkossa annettavaksi tulee mun isän ja miehen äidin nimet. Niitä en kuitenkaan halua ensimmäisiks nimiks, joten ne tulee toiseks tai kolmanneks nimeks.

Tälläisiä ajatuksia mä taas en ymmärrä suoraansanottuna yhtään. Esim. nyt kun oma sisko on juurikin synnyttämässä ja rutistus kohta ohi, on vakaassa harkinnassa että otan siskon vanhemmat muksut meille yöks, jotta siskon mies saa omani kanssa viettää varpajaisia saunoen ja ottaen viskit. Oma mieheni on tosiaan myös varpajaiset esikoisen synnyttyä pitänyt. Ja voin rehellisesti sanoo, että sekä oma että siskon mies on parhaita isiä, jotka tiedän. Molemmat on olleet täysillä lastensa elämässä alusta asti ja tuntuvat olevan erinomaisen onnellisia lapsistaan ja isyydestään. Mun mielestä todella pöyristyttävää päätellä tuntemattomien ihmisten vanhemmuutta sen perusteella, pitääkö he varpajaisia vai ei.

Täällä voitais keskustella ylimääräsistä rokotteista. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä hepatiittirokotteet. Eli minkä ikäselle voi antaa Twinrix-rokotteen? Onko se vuoden ikäsestä alkaen? neuvolassakin jäi täti arpoon vastausta, joten josko joku täällä olis viisaampi..

Ei Avalla ainakaan kysellä mitään työnantajan vastaan tulemisista, ton 250 € korvauksen lisäks maksetaan päiväraha ja kilometrikorvaus jokaisesta luovutukseen liittyvästä käynnistä. Mulla ei oo ikinä käytetty noita sumutteita, hoitoihin lähdetään suoraan niin, että kuukautiskierto mätsätään vastaanottajan kanssa e-pillereiden avulla (jos mulla olis oma kierto toiminnassa, niin voitais mennä sen mukaan, mutta hormonikierukasta johtuen näin ei oo) ja siitä pistoksiin. Itsellä neljä luovutuskertaa nyt takana, katsotaan josko sen viidennenkin kerran vielä kävis luovuttamassa.

No me ollaan osittain teinipari, mä olin 16 ja mies 20 kun alettiin seurusteleen. Yhdessä ollaan oltu kohta 13 vuotta, naimisissa 5. Kriisejäkin on ollut muutama, mutta niistä on selvitty entistä vahvempina eteenpäin ja edelleen menee siis erinomaisesti, en osais parisuhteelta ja mieheltä toivoo oikeestaan mitään enempää. Meidän suvussa on itseasiassa paljon teini-iästä yhdessä olleita ja joiden yhdessäolo on tosiaan kestänyt hautaan asti. Esim. mun vanhemmat, 14 ja 15v ja oli erittäin onnellisia mun isän kuolemaan asti. Samoin mun siskoni ja sen mies on ollut 13 vuotiaista yhdessä (on tässäkin ketjussa asiasta kertonu ) ja munkin nähdäkseni ne on edelleen onnellisia yhdessä ja vuosia on kertynyt niilläkin kohta 14. Ehkä tosta yleisyydestä johtuen en itse oo ikinä pitänyt mitenkään erikoisena tätä "ikuisuuspari"-asiaa. Mun mielestä on ihanaa, että mekin ollaan miehen kanssa edelleen suht nuoria (kolmenkympin molemmin puolin) ja nyt jo meillä on hirvee määrä yhteisiä muistoja, tunnetaan toisemme varmaan niin hyvin kun toisen vaan voi tuntee ja ollaan hitsauduttu loistavaks tiimiks tässä vuosien saatossa.

Kyllä mäkin pidän erittäin pahana sitä, että vanhemmat aiheuttavat lapsilleen ylipainon huonoilla ruokailutottumuksilla ja liikunnan vähäisyydellä. Ja suhtautuisin vakavasti, jos omien lasten paino alkaisi nousta reilusti, pidän liikuntaa ja terveellisiä ruokailutottumuksia todella tärkeänä. Mutta aina ei tosiaan ole kyse vanhempian toimistakaan. Mun pikkusiskoni (nyt 10v) on ollut aina vähän pyöreä ja vuoden-parin aikana lihoi vielä lisää. Kouluterveydenhuollosta, lähinnä terveydenhoitajan osalta, tuli lähes ainoastaan erittäin epäasiallista käytöstä tästä johtuen, mun siskon aikana puhui todella törkeästi painoasioista, jopa toisen luokkakaverin ollessä läsnä, syytteli meidän äitiä asiasta, syytti jopa valehtelusta kun ei uskonut ikinä meidän äitin ja siskon kertomuksia syömistottumuksista ja liikunnan määrästä. Mun siskoo on myös koulukiusattu koon takia vuosia todella pahasti, tämä asia selvisi reilu vuosi sitten. Nyt keväällä viimein alettiin painoasiaa tutkia ja diagnosoitiin erittäin paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Arvot oli sellaset, että niitä ei ollut erikoislääkäri nähnyt ikinä aikuisellakaan ja tämä siis selittää täysin ylipainonkin, sillä aineenvahduntaa ei ollut käytännössä ollenkaan. Mun siskoni on siis myös sellainen lapsi, jota täällä kärkkäästi kirjoittelevat tuijottaisivat luultavasti inhoten ja meidän äitiä syyttelevästi. Toteaisivat luultavasti jopa ääneen miehelleen/ kaverilleen/ kenelle ikinä jotain negatiivista. Jopa niin, että sen kuulevat omat tai muiden lapset. Ne kun usein kuulee just sen, mitä ei välttämättä pitäis kuulla. Tälläisiä asioita jotkut niistä lapsista menee sitten sanomaan eteenpäin sille pyöreälle luokkatoverilleen, jolla tosiaan saattaa olla ne kilot kertyneet sairaudesta johtuen. "varokaa, pullavaara!"/ "yök, sä oot niin ällöttävä, susta saa läskibakteereja"/ "ootko siks niin läski kun oot syönyt (kuolleen) isäs tuhkat?" Tässä vain muutamia esimerkkejä ihan elävästä elämästä. Lapset on julmia, mutta kyllä näihin juttuihin lähtee se alkuperäinen ajatus sieltä kotoo, jos lapsi oppii, että erilaisista ihmisistä saa sanoo ääneen mitä vaan. Eli joo, mä välttelen ehdottomasti puhetta omasta tai muiden painosta, mutta myös muuten mietin mitä puhun lasteni aikana muista ihmisistä, sillä usein just sillon kun luulee että ne ei kuule niin ne korvat on herkimmillään.

Ton viimeisimmän silmälääkärikeikan jälkeen saatiin lähete TAYSin silmäpolille. Kaksoiskuvien näkemisen takia prismalasit käyttöön ja odotellaan karsastuskulman kasvamista tarpeeks isoks, jotta tulevasta leikkauksesta saadaan maksimaalinen hyöty. Prismalasit ollut käytössä nyt pari-kolme kuukautta ja ne on tuntunut auttavan noiden kaksoiskuvien kanssa. Näkö itsessään on edelleen erinomainen molemmissa silmissä.

Meillä on Kööllä ollut silmälasit nyt useamman viikon ja hienosti on mennyt. Heti ekasta illasta oli kun ne olis ollut aina, huolehtii suht hyvin ne aina oikeelle paikalle iltasin ja lasit pysyy päässä hienosti koko päivän. Vielä ei oo tullut mitään muuta negatiivista vastaan koko hommassa kun se, että kertaalleen ainakin on kölvi pahoittanut mielensä, kun silmälaseista on tarhassa sanottu tyhmästi.

Meilläkin on sterilisaatio vakavassa harkinnassa. Tai itseasiassa mies oli jo kunnallisella puolella jonossakin ko. toimenpiteeseen, mutta aikataulujen joustamattomuuden vuoks lähti jonosta kokonaan. Eli jossain vaiheessa sitten yksityiselle, vielä ei ole kiirettä kun mulla on kierukka. Meillä mies hoitaa kyseisen toimenpiteen, koska mä olen tähän asti huolehtinut meidän ehkäsystä ja koska itse toimenpide on miehelle tosiaan helpompi. Ajatus on tullut mieheltä itseltään ja on sitä mieltä että tapahtui meille mitä tahansa, on hänen lapsensa tehty. (eikä kuulemma vois kenenkään muun kanssa tullakaan yhtä täydellisiä lapsia )

^ Mä vähän ihmettelen ton tutkijan kommentteja. Mun mielestä yli nelikiloista vauvaa ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi leimata samantien lihavaks vauvaks. Ainakin omat yli nelikiloisena syntyneet vauvat on olleet myös pituudeltaan yli sen "normaalin" 50 sentin eikä kumpikaan oo todellakaan ollut lihava. En tosin kyllä mäkään, vaikka toi tutkija oli sitäkin mieltä että yli nelikiloisia vauvoja pyörittelee ainoastaan lihavat äidit..

Meillä esikoinen saa nyt myös lasit, tosin ei vahvuuksilla vaan prismalasit. Ongelmana on siis piilokarsastuksen aiheuttamat kaksoiskuvat, itse näkö on erinomainen molemmissa silmissä ja stereonäkö myös. Se olikin aika iso helpotus tässä kaikessa. Miten noi lasit oikeesti pysyy ehjänä ton ikäsen (4½ v) menossa? Ja päiväkodissa? Onneks poika itse tuntu olevan ihan mielissään laseista niin ei tartte sitä puolta tässä ainakaan vielä murehtia.

Köö 4v ihmetteli matkalla luistelukentältä kotiin että kuka oli saanut kentänlaitaan tehtyä hyvän jäämäen. Sanoin että en oikein tiedä, että voi olla että kentänhoitaja on sen tehnyt. Johon kölvi totes että "niin tai sitten joku on aivastanu ja se on sitten vaan ilmestynyt siihen". Ööööö joo, voihan se tietty niinkin olla..

^ Sitä en osaa sanoa että millaiset sairaudet estää luovutuksen, mutta klinikoiden henkilökunta kertoo siitä ihan varmasti mielellään. kannattaa laittaa vaikka sähköpostia asiasta! Itsellä on nyt toinen luovutus takana ja hyvin meni tälläkin kerralla. Punktio oli jopa kivuttomampi kun aiemmin ja munasolujen määrä moninkertainen aiempaan nähden, ei ihme että oli suht täys ja arka olo viimeset pari päivää.

Meillä on juurikin samat suosikit tolla 4v:llä, noiden lisänä vielä Arvaa kuka. 2,5v nuorimmainenkin pelaa mielellään noita kaikkia kunhan saa vähän apua.

Tyttö 2v 5kk: 96,4cm ja 16kg ja rapiat.

Riippuu vähän siitä, että miten nopeesti vastaanottaja löytyy jne. Ehkä kuukauden verran meni siihen, että kävin tarvittavat lääkärikäynnit ja psykologin jutuilla ja otettiin kaikki verikokeet. Kun tulokset oli tullut (niissä ei mennyt kauaa, ehkä viikko) ja muutenkin oli todettu mun olevan sopiva luovuttaja, alotettiin itse hoitoprosessi. Ensin kuukauden verran e-pillereitä, jotta kierrot saatiin mätsäämään ja niiden jälkeen alkaneesta kuukautiskierrosta sitten lahjoitus. Piikitystä kesti kymmenisen päivää ja yhden tai kahden välipäivän jälkeen oli itse punktio. Olisinko maaliskuulla mennyt ensimmäisen kerran klinikalla käymään ja kesäkuun alussa oli punktio, mutta koko tota aikaa ei tosiaan oo pillereitä tai piikityksiä päällä.

Ei muuta kun lukeen ajatuksella tästäkin ketjusta kaikki kommentit. Toi boldaamani tekstinpätkähän on aika lailla se ajatus, mikä täälläkin enimmäkseen vallitsee ja mun mielestä se tulee aika selkeesti esiinkin kyllä. Ja pississtringikommentitkin on tosiaan vastaus suhteellisen provosoivalle luolanais- ym kommenteille, että kannattanee tosiaan lukea ajatuksella ensin eikä itse provosoitua turhasta..

Itse (jo luovuttaneena) olen kyllä sitä mieltä, että tämänhetkinen korvaus on ihan tarpeeksi suuri siihen nähden, että nuo lapsettomuushoidot on muutenkin niin hirvittävän hintaisia. Olis mun mielestä aika karmeeta, että mahdollisesti jo useat muut hoidot läpikäyneet ja maksaneet parit joutuisivat maksamaan lahjasoluhoidoistakin vielä järjettömämpiä summia. Ja jos nyt oikeesti kokee omien geeniensä olevan niin loistavat että siitä tarttis vielä erityisemmän summan, niin onkohan sillon ihan kaikki geenit sopivasti kohdallaan.. Ja ei, vastaanottajapari ei saa esittää mitään toiveita luovuttajasta, klinikat hoitaa sen mätsäämisen niin, että vastaanottaja- ja luovuttajanaisen tietyt ulkoiset kriteerit on samat. Eli hiusten-, ihon- ja silmien värit ja pituus.

Meillä likka on nyt 2v 3kk ja tässä ihan parin viikon aikana puhe on ottanut ihan hirveitä harppauksia. On alkanut tuleen aika paljon kaksisanaisia lauseita (siis usempaan otteeseen/ pvä) ja on alkanut käyttämään sijamuotojakin jo sanoissa. Kovasti on myös alkanut selostamaan tapahtumia ja kertomaan pidempiäkin juttuja käyttäen useimmiten silti vielä yksittäisiä sanoja. Laulamaan toi on nykyään kova, tapailee sellaistenkin laulujen sanoja, joita ei kovin usein laulella ja unilaulut laulelee jo melko suvereenisti. Tosin useat sanat ei ehkä ole vielä aivan selkeitä, mutta riittää kunhan lähipiiri ymmärtää.

Pillereitä voi myös käyttää, niillä muutenkin tasataan kierto vastaamaan vastaanottajan kiertoa. Mutta hormonikierukka voi tosiaan myös olla paikallaan luovutuksen ajan, tosin mulla se ilmeisesti aiheutti ensimmäisellä kerralla sen, että munarakkuloita ei alkuun meinannut lähteä kasvamaan tarpeeksi, jolloin hormonimäärää nostettiin. Mutta sillä siitä päästiin ja lopputuloksena oli kuitenkin ihan ok määrä (7 kpl) munasoluja. Mä kävin tänään lääkärissä tän asian tiimoilta, toinen kierros olis nyt alkamassa. Tosin oikeaan munasarjaan on tullut keltarauhaskysta, joka hoidetaan ensin pois, mutta joulukuussa sitten alotetaan näillä näkymin taas.