hattuhirmu

2,5-vuotias poika leikkii omiaan ja valilla toistelee "thank you very much everybody, thank you everybody" ja sitten laulaa "Baa Baa Pink Sheep"...

Patronyymeista minulla ei ole kokemusta*, mutta en sita ainakaan mahdollisen tulevan kiusaamisen takia valttelisi. Jos lapset aikovat jostain toistaan nalvia, niin kylla ne siihen keinot keksivatolivat nimet mitka tahansa. Annatte ihan rohkeasti sen nimen, joka teidan mielesta lapselle parhaiten sopii. *eikakun hei, yksi kaveri antoi pojalleen toiseksi nimeksi Andersson, pojan isan mukaan - mutta he ovatkin norjalaisia, ja siella kaytanto voi olla yleisempikin.

"Mummy, hyvaa meatpullaa!" 2v 4kk. Jaa mitenniin kaksikielinen?

Puolitoistavuotisneuvolassa kysyttiin mita kaikkia sanoja poika osaa sanoa ja mita ymmartaa, ja vaikka sanoja oli tullut jo muutama (kutakuinkin tasan samat sanat mita Cocon listassa :-) tuntui, ettei tuo nyt viela oikein kommunikoi. Aika akkia niita on kuitenkin tullut lisaa. Jossain vaiheessa se lapsi vain hoksaa miten kieli toimii.

Taalla kaukana minut punnittiin kerran, viikolla 20 kun menin synnytyskeskukseen kirjoille, mutta ei sen jalkeen kertaakaan. Vahan silloin ihmettelin, mutta ihan jarkevaahan se oli: RD:n mahdollisuutta kun kerta jo seurattiin kuukausittain virtsakokeilla. Itse pidin painoa vahan silmalla, mutta parin viimeisen viikon aikana en itseani punninnut. Veikkaisin, etta noin 17 kiloa tuli yhteensa. Niista reilu kymmenen lahti ensimmaisen kymmenen paivan aikana synnytyksesta, ja loput kolmen-neljan kuukauden sisaan sen kummemmin laihduttelematta. Jos joku lahtisi huvin vuoksi itseaan lihottamaan tuon verran saisivat sairaanhoitajat jo vahan hataantyakin, mutta kerta raskauden aikainen painonnousu on niin omaa lajiaan ja omia saantojaan noudattavaa niin turha siita on kenenkaan murehtia. Valtaosa siita on kaikenlaista nestetta (sen ensimmaisen kymmenen paivan ajan en oikein muuta tehnyt kuin imetin, vuosin verta ja juoksin pissalla), vauvasta puhumattakaan, ja jaljelle jaavat laskit ovat sitten ihan suvereenisti vararavintoa niihin alkuaikojen tohinoihin.

Tassa on tullut jo paljon hyvia vinkkeja ja vastauksia, tulin vain kertomaan mita mies oli sanonut minulle, kun raskaana mietiskelin tuota, etta olenko mina enaa seksuaalinen olento synnyttamisen jalkeen, varsinkin jos rinnat ovat enemman esilla ja hyotykaytossa. Mies oli sita mielta, etta kerta lasta yrittaessakaan ajatus lapsesta ja jopa sen seksin'hyotykaytosta' ei meita lamaannuttanut, ei han voinut kuvitella miten niin kavisi jalkeenpainkaan. Tai etta ei kukaan ole vain ja ainoastaan seksuaalinen, vaan aina on myos jonkun sisar tai serkku tai tytar tai mita vain: se, etta synnytyksen jalkeen naisella on yksi sukulainen lisaa ei tee hanesta yhtaan vahempaa niita muita asioita mita oli ollut ennenkin.

Poika oppi, etta koirat sanovat 'hau hau'. Se sitten vaantyikin niin, etta nyt kaikki nelijalkaiset elaimet ovat 'au au'.

Mina kuljetan nykyisin mukana pienta purkkia, jossa on riisimuroja. Saan viihtya kahvilassa vahan pitempaan, kun pikkuheppu yrittaa nyppia poydalta riisimuroja pinsettiotteeseen yksi kerrallaan. Pieni mies on nyt 10kk, mutta varmaan vahan nuorempanakin toimisi.

^Tuota tulin juuri sanomaan, etta jos isompi lapsi 'joutuu' siirtymaan eri sankyyn tai turvaistuimeen tms. vauvan takia, siirto pitaisi saada aikaiseksi hyvissa ajoin, ettei lapsi yhdista muutosta vauvan tuloon negatiivisessa mielessa. Ja tosiaan se, etta vauva ei ole aitin sylissa 'tiella' ensivierailulla, vaan etta esikoinen paasee aitia paijaamaan heti kun haluaa olisi tarkeaa. Jotkuthan myos varmistavat, etta vauva on tuonut tullessaan isveljelle/siskolle jonkinlaisen lahjan. Sukulaisia ja tuttuja voi myos neuvoa, etta eivat kavisi heti ihastelemaan vauvaa, ohittaen esikoisen, vaan vaikka poyytaisivat esikoista esittelemaan heille vauvan tai halaisivat/lahjoisivat esikoisen ensin. Nain neuvoo ihan vain yhden lapsen aiti

^no voihan... Meilla taitaa olla juuri tuollainen tilanne paalla, eli monta viikkoa ollut yskimista, nelisen viikkoa sitten oli myos korkeaa kuumetta. Saatiin antibiootit, jotka auttoivat, mutta yska on jaanyt pitkaaikaiseksi vaivaksi. Laakari neuvoi odottelemaan, kylla se siita. Poika (10kk) on paivakodissa perjantaisin, eli sielta helposti kantautuu virus toisensa peraan. Nyt noin viikon sisalla parina paivana poika on oksentanut yskimisen yhteydessa, tanaan kolme kertaa ja viimeksi ihan kaaressa kaikki mita vatsaan mahtui. Tuntuu silta, etta yska (rohiseva,'marka') arsyttaa kurkkua ja aiheuttaa oksennusreaktion. Poika on muuten ihan pirtea eika kuumetta ole. Kannattaako tuon oksennuksen takia kayda uudestaan laakarissa, vaiko ei, kun tuntuu kuitenkin olevan 'mekaaninen' oksennus eika taudin oire?

^Eiko se niin ole, etta linea negra on yleisempi poikaa odottavien keskuudessa?

Poika on melkein 10 kuukautta ja viela se nakyy. Tosin niin haaleana, etta piti varta vasten tarkistaa kun ei ollut silmille hyppinyt lahiaikoina. Minusta linea negra oli ehka paras raskauden jattama jalki, ja juuri sellainen jalki, jonka voi saada melkeinpa vain raskaudesta. Raskausarpia - niistakin kun voi joku tykata - tulee lihotessa ja laihtuessakin.

Pikkuvauvan nukuttaminen: kapalo kapalo kapalo (tuo turvaa, ei paase satkimaan) Isomman vauvan nukuttaminen: unipussi unipussi unipussi (pitaa lampimana, ei paase helposti konttaamaan/seisomaan) - ja iltarutiini Kynsien leikkuu onnnistuu imetettaessa, samoin oiset vaipanvaihdot sujuvat rauhallisemmin kun aiti makaa sangylla ja imettaa samalla kun isi taituroi vaippapuolen asiat kuntoon.

Ilmoittelenpa minakin itsestani... Australissa olla kollottelen, poika on melkein 9kk. Kavipa tassa mielessa, etta mita jos ulkosuomalainen lapsi tarvitsee sitten joskus puheterapiaa suomalaisten aanteitten loytamiseksi? Eli jos englanti menee kuin vetta vaan, mutta suomalainen R puuttuu, niin eihan siina nuo onnettomat ulkomaalaiset puheterapeutit osaa paljon (kai?) auttaa...

Mina voisin kylla ihan sen suurempia traumoja imettaa toisen lasta, olkoonkin, etta ei se varmaan ihan niin helppoa olisi, onhan kyseessa sentaan opittu toimenpide ja jokaisella aiti-lapsi parilla on omat kikkansa ja tapansa. Poika on nyt melkein 9kk, mutta hanen ollessaan ihan pieni en varmaan olisi ollut ihan yhta valmis imettamaan muiden lapsia, kun omaakin sai syottaa melkein yhtenaan. Vastavuoroisesti taas olisin ehka vahan nirsompi antamaan jokun toisen imettaa omaa lastani. Viisivuotiaaksi asti en imettaisi, mutta noin kahden vuoden ikaan asti voisin kuvitella niin tekevani, kun imetyskerrat alkaisivat harveta. Toisaalta saattaisi tuntua oudolta imettaa siina vaiheessa, kun lapsi osaa sita pyytaa. Itse palasin opiskelemaan pariksi kuukaudeksi pojan ollessa noin 4kk ikainen. Pari viikkoa yritin saada maitoa talteen paivasyottoja varten, mutta siihen turhauduin lopulta ja siirryttiin korvikkeen kayttoon kun mina en ollut saatavilla. Nyt poika on taas suurimmaksi osaksi rintaruokittu, mutta saa korviketta paivakodissa ja isan kanssa yksin ollessaan. Olen ollyt tyytyvainen, etta imetys on onnistunut ja jatkunut, mutta kylla se minunkin elamaaon helpottanut, etta korvikekin on kelvannut. Tasta ylipainoasiasta viela, etta varmasti suurimpana osatekijana ovat pulloruokittujen vauvojen vanhempien keskimaarin alhaisempi koulutustaso ja siihen liittyvat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat, ninkuin Jaimee jo sanoikin. Lisaisin viela sen huomautuksen, etta vaikka rintaruokittu lapsi olisi rinnalla yhtenaan - kitiseva lapsi on helppo saada rinnalla hiljenemaan - ei se tarkoita sita, etta rintaruokittu lapsi soisi yhtenaan. Rinnalla ollessaan vauvat kun voivat ihan vain lutkutella omaksi ilokseen yrittamatta imea maitoa ollenkaan. Eli rinta ei aja aina samaa asiaa kuin pullo, vaan on joskus ihan tuttinakin.