Typy

Epelin kanssa 7h lapsivesien menosta, ponnistusvaihe 20minuuttia. Typyn kanssa 5h suppareiden alettua, ponnistusvaihe 6minuuttia, olisi ollut vähemmän jos en olisi laittanut hanttiin..mutta kipupäissäni en suostunut ponnistamaan vaikka tiesin että se helpottaa mutta silloin tuntui että se sattuu niin paljon.

Jos auki enemmän kuin 7cm ei suositeta enää antamaan epiduraalia..näin mulle on kerrottu.. Typyä synnyttäessä lääkärin tulo kesti ja kun tuli ei kätilö enää muistanut katsoa kohdunsuun tilannetta ja heti epiduraalin saatuani lääkärin suljettua oven meni multa lapsivedet ja ponnistus alkoi ja 6min niin typymme oli maailmassa...johon kätilö totesi että hupsis..taisit ollakkin jo enemmän auki, että hups unohtui katsoa tilanne kun näytin niin tyyneltä..jepu jepu..tosi tyyni olo olikin..voi jösses sitä kipua..Eli sain epiduraalin vaikka olinkin enemmän auki koska tapahtui virhe..eipä tuosta haittaa ollut..olipahan puudutetta kun istukka syntyi..olisi vaan ollut mukavaa jos siitä olisi ollut apua itse synnytyksessä koska ei tuosta ilokaasusta paljoa ollut apua vaikka sitä kuinka kaksin käsin veti hätäpäissään..

Esikoisenkelimme käynnistettynä rv22+3 Epelipoika lapsivesien menolla 36+0 Typytyttömme suppareilla 36+6

Vuoden ikä on suositus koska elimistön lämmönsäätely alkaa toimia kunnolla vasta silloin. Pieniä hetkiä voi käyttää alalauteella jo pienenmpänä. Meillä taisi molemmat olla 3-4kk iässä ensimmäisen kerran.

Mä olen laittanut ulos nukkumaan -20astetta. Kerrospukeutuminen oikein, lämpöpussiin ja koppaan ja parvekkeelle vaunuissa. Vaunun päälle vielä peitto. Nukkunut monta tuntia tyytyväisenä ja sisään ottaessa on ollut todellinen lämpöpatteri koko lapsi. Parvekkeellemme ei tuule. Oikein puettuna niin -20 on mulle se raja. Esikon kanssa pidin -15 rajana. Usein käyn tarkistamassa että kaikki on hyvin vaikka itkari on vaunuissa.

Kaikilla kolmella olleet sykkeet 150-160. Ekalla kerralla enkelipoika, toisella poikamme ja kolmannella kerralla tyttäremme.

Unipussissa yöpuvun kanssa. Meijän lapset on sen verran levottomia nukkujia ettei peitto meinannu ja meinaa pysyä päällä. Pussi on ollut todella loistava. Poikamme nukkui pussissa melkein 2v ikään. Meinasin ostaa vielä yhden ison pussin mutta oppikin sitten nukkumaan yllättävän nopsaan peiton kanssa ja vetämään sen takaisin päälleen joten se jäi. Tyttäremme on nukkunut myös pienestä pitäes pussissa. Multa ei kapaloinnit onnistuneet. Aina ne olivat hetkessä auki.

Kolme raskautta, kaksi elossa olevaa lasta Ensimmäinen raskaus päättyi hyvin myöhäiseen keskenmenoon rv22+3. Rakas esikoispoikamme syntyi 07/06. Sydän ei enää sykkinyt jatkokontrolliultrassa. rv20 rakenneultrassa havaittiin kasvunhidastumaan. Kromosomit terveet. Harvinainen verisuonistopoikkeavuus; aortan kaaressa ahtauma ja vasen reisivaltimo lähes kokonaan tukossa. Huono säkä. uusiutumisen todennäköisyys todella suuri. 7kk yritystä ja uusi raskaus. Toinen raskaus onnistui ja poikamme syntyi rv36+0. Raskaus oli piinallinen niin henkisesti kuin fyysisesti. Ennenaikaista supistelua, raskausajan diabetes, hirveitä migreenejä, vuotelua. Yritystä 5kk. Kolmas raskaus onnistui myös ja tyttäremme syntyi rv 36+6 ja sama meininki jatkui tässä raskaudessa kuin edellisessäkin. Ensimmäinen raskaus oli vähävaivaisin ja seesteisin.

Me menetimme esikoispoikamme vuonna 2006 rv 22+3. Nykyään meillä on kaksi ihanaa ja elävää lasta.

Vuosi 2006 oli musta. Mereen haudattu unelma-kirja kertoo siitä. Paras ystäväni menetti toisen lapsensa-tyttärensä 29+6. Vaaleanpunaiset lasit tippuivat silmiltä. Oma raskaus tuntui epäoikeudenmukaiselta..niin moni kaikkosi..jyvät eroteltiin akanoista. Jälkeenpäin selityksiä on tullut-vedonneet etteivät tienneet ja osanneet sanoa mitään..Ei sitä tarvitsekkaan. Pelkkä läsnäolo auttaa ja riittää. Itse en tiennyt mitä olisin sanonut. Tuntui silti siltä että en voi ystävääni hyljätä. On tapahtunut sen verran kauhea asia mitä ei soisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Olin vain läsnä-tukena ja turvana, olkapäänä. Ei sitä löydä oikeita sanoja ja onko niitä edes. Tuskin. Se että välität ja osoitat sen edes arkisella avullasi auttaa jo paljon. Käy siivoamassa, kaupassa, hoida lapsia( jos niitä ennestään on), vie kaverisi kävelylle ulos raittiiseen ilmaan, pidä kädestä kiinni, lähetä tekstaria iltasella ennen nukkumaan menoasi, aamulla herätessäsi. Ole olemassa. Samaisena vuonna me itse menetimme esikoispoikamme rv22+3 vain 4kk ystäväni menetyksen jälkeen ja osat vaihtuivat. Surijasta tuli tukijani. Surimme myös yhdessä ja etsimme vastauksia kysymyksiimme, löytämättä niitä. Ei niihin kaikkiin edes ole sellaista. Rakas Elinani on niin hyvin kirjoittanut ja saanut kirjoitettua Mereen haudatun unelma-kirjan kansien sisään sen mitä itsekkin tunsin ja tunnen. Hankkikaa kirja ja lukekaa se. Mä todella uskon että kirjasta on ihan mielettömän paljon apua, vertaistukea kanssasisarille ja heidän läheisilleen. Käykää myös Käpy ry:n sivuilla tutustumassa ja lukemassa suruoppaat. Sitä kautta saa myös mielettömän hyvin apua ja oman tukihenkilön. Suru muuttaa muotoaan ja elämä jatkuu, karua mutta totta. Rakas poikamme elää aina keskuudessamme niin sydämessä kuin muistoissamme. Jonain päivänä kerromme toiselle pojallemme ja tyttärellemme heidän isoveljestään joka katselee ja varjelee heitä taivaista pilven reunalta. Sitten kun aika on valmis ja he ovat valmiita ymmärtämään. Nyt puhumme paljon heille isoveljestä, mutta he ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä. Voimia ja jaksuja kanssasisarille

6+3 on suositus ainakin Femedassa. Silloin näkyy sydän ja syke Olen käynyt kaikkien kolmen lapsen kanssa noilla viikoilla ja sen lisäksi vielä tokassa ja kolmannessa raskaudessa vkolla 9+, koska täällä np-ultraan pääsee vasta rv12-13 ja olen kuullut mnilta tuosta rv9 keskenmenon yleisyydestä.

Siristiinalle iso jaksuhali ja voimia. Me menetimme esikoispoikamme 22+3. Rakenneultrassa selvisi ettei kaikki ole hyvin ja saimme Naikkarille lähetteen tutkimaan kasvunhidastuman syytä. Lapsivesinäytteet otettiin ja tuloksia jäimme odottelemaan. Saimme myös lähetteen lastenklinikalle missä on yksi lääkäri joka tutkii myös sikiöiden sydämiä. Kerkesimme kerran käydä hänellä ja saimme uuden ajan viikon päähän jolloin piti mennä lisätutkimuksiin koska ei saanut kunnolla kaikkea tutkittua sillä kertaa. Seuraavalla kerralla ei enää sydänääniä löytynyt ja näkynyt. Edellisiltana olin vielä tuntenut liikkeet. Seuraavana päivänä käynnistettiin ja samana iltana myöhään poikamme syntyi Naikkarilla. Kohtelu oli tylyä ja välinpitämätöntä. Elämä jatkuu - vaikka vaikeaa se on tehnyt. Nykyään meillä on kaksi ihanaa elävää tervettä lasta. Tyttömme on 9kk ja poikamme 2v4kk. Esikkomme elää edelleen sydämissämme ja muistoissamme. Seuraavia raskauksia varjosti pelko ja testit. Pääsimme kunnon syyniin. Esikollamme ei ollut kromosomipoikkeamaa kuten ensin epäilivät. Ruumiinavauksessa paljastui erittäin harvinainen verisuonistopoikkeavuus. Aortan kaari oli kaventunut ja vasen reisivaltimo oli lähes kokonaan tukossa. Lääkärit totesivat että oli ihme että lapsemme eli niinkin pitkään. meidän ei onneksi tarvinnyt päättää lapsemme kohtaloa, millä meitä peloteltiin jo ennakkoon koska olivat niin varmoja kromosomipoikkeavuudesta ja todella pahasta sellaisesta. Maailma todellakin pysähtyi vuonna 2006 kohdallamme. Nopeasti aloimme silti uuden yrityksen, vaikka mieli oli todella sekaisin. Yhdet kuukautiset odotimme. Kierrot heittelivät 29-39 päivän sisään. 7kk meni ja sitten vihdoin onnistui ja toinen poikamme sai alkunsa. Ehkä olisi pitänyt odottaa vielä hetki jotta olisi saanut kunnolla käsiteltyä asian. Onneksi aikaa kului eikä heti tärpännyt perään. Se olisi loppupeleissä saattanut olla liikaa. 7kk jälkeenkin pelko oli vielä todella suuri ja koko raskaus menikin vähän pelätessä että sama tapahtuu uudelleen. Pelkäsin tytärtämme odottaessa myös vaikka meillä oli jo toinen poikamme sylissä asti. Päivä ja hetki kerrallaan ja asiasta puhuen. Osanottoni kaikille ja iso hali

Meillä meni 7kk keskenmenosta uudelleen raskautumiseen. Meille sanottiin että kropan henkisen ja fyysisen, varsinkin fyysisen hyvinvoinnin kannalta on parempi antaa elimistön toipua edes yksien kuukautisten ajan, jotta elimistö saa palautua rauhassa ja samalla saat henkisesti käsitellä tapahtunutta. Aloitimme yrityksen ensimmäisten menkkojen jälkeen, kunnolla vasta toisten kuukautisten jälkeen. Menetimme esikoispoikamme rv22+3. Nyt meillä on kaksi ihanaa ja tervettä lasta. Rakas esikkomme elää aina sydämissämme ja muistoissamme.