jewelska

Kiitti Airua. Mulla lensi yövuorossa purkka samantien roskiin, kun tosta luin mutta ehkä mä nyt kuitenkin sitä purkkaa jatkossakin syön

Oonko mä tehnyt jotain kamaalaa vahinkoa kun oon syönyt aspartaamilla makeutettua purkkaa? Eipä oo käynyt aiemmin mielessä lukea pussin kylkeä, vaikka muuten tapaan melkein kaikista ruoista lukea.

Me ollaan kerrottu kummankin vanhemmille ja sisaruksille. Mies haluaisi kertoa jo kavereille, mutta mä en. Töissä aion salata niin kauan kun vaan pystyn. Onneks meillö on aika löysät työvaatteet. Mä pelkään niin kauheasti, että menee kesken tai jotain muuta tapahtuu. Enkä halua , että joudutaan monille kertomaan ettei vauvaa tuukaan. Mulla tähän ehkä vaikuttaa useamman vuoden yritys ennen plussaamista. Vaikka viikkoja "jo" 13+6, en pysty vieläkään käsittämään tai uskomaan että vauva on tulossa.

Meillä keskustellaan tästä varmaan vielä monet kerrat. Mä en kuulu kirkkoon, enkä missään nimessä haluais ristiäisiä. Mies taas kuuluu, mutta luulen että haluaa ristiäiset vaan, koska "niin kuuluu tehdä ja niin on aina tehty." Häissä tehtiin vähä kompromisseja, naimisiin maistraatissa ja liiton siunaus kirkossa. Mun ei tarvinnut liittyä kirkkoon ja mies sai kirkkohäät.

Me kerrottiin vanhemmille ja sisaruksille rv 7, kun Olin käynyt ar-ultrassa.

No toivottavasti tykkään uudistetuista sitten, jos en enää noita nykyisiä löydä

Mä kävin just Tampereen Babystylessä Brio Smileja katsomassa ja puhuin että myöhemmin kesällä ne voisin hakea. Ei se myyjä mulle sanonut mitään, että ne ois loppumassa. Harmi, jos niitä ei myöhemmin enää saa, kun en näillä viikoilla vielä kyllä uskalla ostaa.

Mun sisko tiesi jo pidemmän aikaa että yritettiin lasta. Mä kerroin mun äidille, kun hakeuduttiin tutkimuksiin. Mies ei halunnut kertoa vanhemmilleen. Nyt kun vauva on tulossa, oon anopille aika ympäripyöreesti sanonu että pidemmän aikaa on ollu tilauksessa. Mulle asia on ollu tosi henkilökohtanen, enkä usealle ihmiselle siitä halua kertoa. Mutta helpotti kyllä oloa kun pystyi siskon ja äidin kanssa puhumaan.

Mun miehellä on suvussa kulkeva nimi ensimmäisenä nimenä, samoin appiukolla. Kummallakin kutsumanimenä toinen nimi. Tätä perinnettä aiotaan jatkaa jos poika saadaan.

Omassa talossa maalla asutaan.

Löytyyköhän Tampereelta mistään äitiysvaatteita normisti 50-52 kokoa käyttävälle? Lähinnä housut pitäis löytää, paitoja varmaa pystyy ostaa aika pitkälti normipuolelta.

Meillä kävi niin, että yritettiin lasta useampi vuosi ennen kuin onnistuttiin. Ollaan jo monta vuotta sitten päätetty nimi pojalle, tulee miehen suvusta. Ennenkuin tulin raskaaksi, kaveripariskunta alkoi odottaa. Heillä oli 2-3 vaihtoehtoa, joista yksi oli tämä "meidän" nimi. Sanottiin kyllä ihan suoraan, että ollaan jo vuosia sitten päätetty antaa tuo nimi jos saadaan poika. No, he laitto pojalleen sen nimen. Nyt oon raskaana ja ollaan mietitty et annetaanko tuo nimi omalle lapselle, jos se nyt edes on poika aika vähän ollaan tekemisissä kuitenkin tuon pariskunnan kanssa. Periaatteessa mäkin oon sitä mieltä, ettei nimiä voi varata, mutta vituttaahan tuo.

Mulla eka raskaus, ja oon jo ihan varma et jotain häikkää on, vaikka en oo edes käyny ekassa ultrassa. Viikkoja nyt 6+1. Oon lukenut ihan liikaa keskenmenoista, kohdunulkoisista yms. Lisäks ku mulla on pientä vuotoa, niin oon jo aika kauhuissani

Monen vuoden yrittämisen ja lukuisten negatiivisten testien jälkeen tarvittiin 5 positiivista ennen kuin uskoin

10 vuotta yhdessä,joista naimisissa 7. Vauvaa ehdittiin toivoa jo useampi vuosi, ennenkuin onnisti.