satuinen

Kiitos taas kommenteista! Eiköhän me jatketa entiseen malliin, siis niin että syötetään, mutta yritetään samalla kannustaa omatoimisuuteen, ja toivotaan että joskus sitten haluaa ottaa lusikan käteensä.. Ehkä sitten samaan aikaan pikkuveljen kanssa.

Kiitos kommenteista! Helpottavaa kuulla, että ei olla ainoita. Olen koko ajan odottanut että jossain vaiheessa tulisi "minä itse"-vaihe, mutta ei kai se sitten tuu... Nyt oon alkanu vähän stressaan asiasta, kun pojan olis syksyllä tarkotus mennä kerhoon parina päivänä viikossa ja siellä pitäisi itse syödä eväät. En tiedä voinko viedä poikaa kerhoon jos ei kesän aikana opi syömistä kunnolla... :/ Mies on nyt sitä mieltä, että lopetetaan syöttäminen, "syö itse sitten jos on tarpeeksi kova nälkä..", mutta itse en millään raaskisi tähän ryhtyä, kun poika syö niin hyvin syötettynä ja ruokailut on ollu mieluisia hetkiä kaikille.. Pelottaa että ruokailuista tulee pojalle epämieluisia ja stressaavia jos syöttäminen lopetetaan. Mielipiteitä kaivataan.

Meillä tosiaan 2v poitsu ei halua syödä itse vaan haluaa että syötetään. Sormiruokaa syö itse, mutta lusikkaa ei suostu ottamaan käteensä . Tuntuu että kaikki muut tuon ikäiset on jo puoli vuotta syöneet itse...? Olisko antaa jotain vinkkejä millä lusikasta sais tehtyä kivan jutun?? Tuntuu että poika kyllä osaisi jos vain viitsisi, turhauttavaa...

Meillä on tutti nyt jäänyt pois kokonaan! Jee! Aika helpolla päästiin. Mies leikkasi tutin pään pois ja antoi pojalle ja sanoi että tutti on rikki, poika totesi tutin olevan rikki ja antoi takaisin isälleen. Päikkärit oli yhtä huutamista kolme päivä ja sit poika sopeutu. Jää nukkumaan nyt kuunnellen soittorasiaa ja hyvin on nukkunu! Mä pelkäsin että tutin pois jättäminen aiheuttaa päikkäreitten pois jäämisen, mut eipä tullu kun kolmet huonosti nukutut päikkärit! Huh helpotusta, kun selvittiin tosta hommasta ennen sitä kahden vuoden ikää!

Me alotettiin pottailu 8kk iässä ja sillon suju hyvin, kunnes poika lähti käveleen 1v 3kk ja sen jälkeen ei oo potalla malttanu istua viittä sekunttia kauempaa, nyt ikää 1v10kk ja ei tunnu yhtään siltä, että lähitulevaisuudessa oppisi.. Ajateltiin kokeilla vaipattomuutta kesällä kun on vähän lämpösempää ja pojalla jo yli 2 ikää, toivotaan että sitten alkais sujua!

Meillä on aina onnistunu leikkaaminen hyvin kun poika katselee telkkaria samalla, on niin tv:n lumoissa ettei muista tapella vastaan. Oli kyllä välillä tosi vaikeeta ennen kun innostu telkkarista. Siihen tarvittiin molemmat vanhemmat apuun, toinen piti kiinni ja yritti viihdyttää ja toinen leikkas!

Kiitos vastauksista! Nyt poika oli la-su mummolassa yökylässä ja olivat pärjänneet koko ajan ilman tuttia, ei edes päikkäreillä syönyt tuttia! Pientä äkinää oli vaan pitänyt päikkäreille mennessä. Että kai toivoa on. Pitää koittaa jos mun mies sais päikkäreille laitettua ilman tuttia, saatais homma alkuun, multa poika pyytää tuttia paljon enemmän. Mies sai aikanaan pojan nukkumaan yöunille ilman tuttia ja nyt on lapsi jo tottunut siihen että mäkin laitan yöunille ilman tuttia. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa...

Meillä poika 1v 10kk nukahtaa illalla ilman tuttia mutta päikkäreille ilman tuttia ei saa millään! En millään raaskisi vielä napata tuttia kokonaan pois, kun sitten jäisi varmaan päikkäritkin pois tai ainakin lyhenisi. Onko muilla vastaavaa tilannetta? Yöllä poika saa tutin jos herää kesken unien, mutta ei sitä tarvitse läheskään joka yö. Nyt mietitään pitäisikö meidän koittaa saada tutti pois, kun kesäkuussa pitäisi syntyä pikkukakkonen. Pilaakohan tutti oikeesti hampaat jos sitä käytetään 2-5h/vrk? Takaraivossa kuulen hammashoitajan painostavat sanat, mutta en haluaisi luopua leppoisista päikkäriajoista ja hyvistä yöunista...

Me puhuttiin koko raskauden ajan pojasta yhdellä nimellä ja kun poika sitten loplta syntyi olisinkin itse halunnut muuttaa nimen, mutta mies ei enää siinä vaiheessa halunnut edes miettiä muita nimiä kun oli jo tottunut pojan nimeen. No päätettiin sitten antaa sama nimi millä oli raskausaikana pojasta puhuttu ja nyt harmittaa välillä (mutta vain vähän ) kun tuli nimettyä lapsi jo kohdussa.

Mulle tehtiin ekalla kerralla kaavinta kun sitä itse toivoin. Olin päiväkirurgisella osastolla n. klo 8-17 ja sitten pääsin kotiin lepäileen. Aika kipeä olin kaavinnan jälkeen ja sain jälkitautina vielä kohtutulehduksen. Toisella kerralla tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, se jännitti etukäteen enemmän kun kaavinta, mutta oli loppujenlopuksi helpompi juttu. Lääkkeet aiheutti tosi kovia kipuja kolmen tunnin ajan, niihin ei tuntunu auttavan mikään lääke, mut sitten kun olin kolme tuntia kitunu ja oksentanu muutaman kerran, alkoi vuoto ja olo alko helpottaan. Sitten sain nukuttua ja unien jälkeen normaali olo eikä tullu mitään kipuja yms. sen jälkeen. Sairaalassa olin klo 10-22.

Mulla supistellut viikolta 19 asti, siis kivuttomia suppareita. Neuvolan tädille kun mainitsin niin neuvoksi tuli lepo, jätin sitten liikunnan lähes kokonaan pois ja tänään rv 24+5 lääkäri katsoi kohdun tilanteen ja kun noi supparit ei ollu tähän mennessä tehneet mitään niin sanoi että voi olla ja liikkua normaalisti. Kai sitä pitää lääkäriä uskoa ja lähteä taas enemmän liikkeelle Jos vaikka pysyis toi painonnousu paremmin hallussa