pupuska

Aktiivijäsen
  • Content count

    132
  • Joined

  • Last visited

About pupuska

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Me on viety päiväkotiin keksejä, viimeksi LU Carneval Ruisaakkosia ja jotain kaurakeksejä, edellisillä kerroilla on tainnut olla ABC keksejä. Viimeksi tosiaan keksejä vietiin paljon ja sanottiin, että voivat sitten pitää loput vaikka retkieväinä. Pojan ryhmä tekee aika usein pieniä retkiä ja silloin saattaa olla pienet eväät mukana. Moni kuulema tuo jäätelöä mutta karkkia ei saa tuoda. Ilmeisesti itseleivottuakin voisi viedä mutta koskaan en ole jaksanut ruveta leipomaan ja ehkäpä ne keksit maistuvatkin paremmalle.
  2. Itse olen käynyt aineenopettajan opinnot ja ei meille juurikaan opetettu mitään kiusaamiseen puuttumisesta ei siis ihme, ettei kiusaamiseen opettajat aina osaakaan puuttua. Oma lukunsa on vielä se kuinka tilanteet tulkitsee ja mitä näkee ja mitä haluaa nähdä. Joskus tekisi mieli väittää, etteivät kaikki opettajat edes halua nähdä asioita niin kuin ne ovat. On ehkä helpompaa olla huomaamatta ja siten olla puuttumatta, tuleehan siitä puuttumisesta ylimääräistä työtä ja voi vielä itsekin joutua kiusatuksi. Valitettavasti koen myös niin, että tuollaisia Kontulan tavoin tai vielä kärjistetymmin ajattelevia opettajia on ihan jokaisessa ikäluokassa. Ehkä opettajien koulutuksessa voisi lisätä taitoja oppilaan ja vanhempien kohtaamisessa, toki työ opettaa mutta se voi olla aika karua. Omissa opiskelutovereissa oli myös opiskelijoita jotka tuntuvat elävän vaaleanpunaisessa hattarassa "koulussahan on aina kivaa", "oppilas on häirikkö kun se puhuu joskus tunnilla", "opettaminen on nii-in ihanaa" Todellisuus kun taitaa olla aika kaukana tuosta. On kouluja tai ryhmiä joissa opettajan tehtävä on lähinnä olla poliisina, välillä voi kuunnella oppilaiden tai vanhempien tappouhkauksia ja etsiä oppilasta jota ei ole pariin viikkoon koulussa näkynyt. Toki on helpompaa hyssyttää kiusattua ja hänen vanhempiaan kuin saada mahdollisesti moniongelmainen kiusaaja ruotuun. Näppärästi voi Kontulaa vielä siteerata ja kertoa kuinka tulevaisuudessa työelämässä pitää olla parkkiintunut.
  3. Iskä kirjoitti tosi hyvin. Perfektionismiin taipuvaiset ovat aika suuressa masennusriskissä ja lapsen kanssa onkin paljon asioita joissa voi hajota täydellisyyteen pyrkiessään. Minulla on kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siitä muustakin masennuksesta. Ensimmäisellä kerralla avun hakeminen oli tosi vaikeaa, enhän minä ollut sairas vaan huono ihminen ja jollain muulla oli varmasti paljon huonommin asiat. Tiuskin miehelle, raivosin, oli itsetuhoisia ajatuksia jne jne. Lopulta menin hakemaan apua itse, neuvolassa en siinäkään vaiheessa saanut suutani auki. Keskivaikeasta masennuksesta on ihan riittävän pitkä tie ylös, ei tarvitse olla yhtään enempää masentunut. Lievä masentuneisuuskin on jo liikaa. Mielestäni masennuksenkin kanssa voisi ajatella, että hakeehan sitä apua jos tuntuu, että jalka olisi murtunut, eikä arvo kotonaan, että menisikö vai ei ja eihän sitä voi mennä kun ei se kuitenkaan ole kokonaan katki ja luu törrötä nahan läpi. Oma kokemukseni on, että jos masennukseni olisi jäänyt hoitamatta olisi parisuhde kariutunut, lähellä se jo olikin. Mies jaksoi kyllä minua mutta minä en jaksanut miestä. Kun lääkitys ja keskustelu hoitajan kanssa oli kunnossa alkoi parisuhdekin menemään paremmin. Jos haluaa jutella masennuksesta yksityisemmin niin minulle voi laittaa yksityisviestiä.
  4. Mistähän löytäisi lakeeriset Tintti tossut? Poika tahtoisi välttämättä sellaiset ja yritti jo survoa jalkaansa vanhoja pieniä tossujaan. Huippua olisi jos jostain nettikaupasta löytäisi kun täällä meille ei ole yhdessäkään kaupassa.
  5. Harmi, ettei fleece teillä toiminut. Mikähän tuohon on ollut syynä, kaksinkertaista fleeceä kun käytetään vaippakuorinakin... Olisiko sitten pissiä tullut niin paljon ja vauvan paino vielä auttanut siihen, ettei suojus ole toiminut. Meillä pojan sängyssä käytettiin alkuun fleeceä ja jos vaippa falskasi niin patja ei kuitenkaan päässyt kastumaan vaikka lakana siinä päällä olikin aika märkä.
  6. Anteeksi, en jaksanut nyt lukea kovin tarkkaan. Oliko noihin kestojen mahdollisiin hajuhaittoihin jo annettu vinkiksi teepuuöljyn käyttö? Meillä oli joskus vaippapyykkikorissa kangas missä oli pari tippaa teepuuöljyä ja tuntui ettei vaipat haisseet. Ei se teepuuöljykään haissut, ainakaan niin, että olisi haitannut. Kosteussuojana sägyssä voi käyttää myös kaksinkerroin (tai useammin) olevaa fleeceä. Yksinkertainen fleece päästää kosteuden läpi mutta jos sitä on useampi kerros päällekäin se toimii kosteussulkuna.
  7. Sain ommeltua pieniä vaippoa, pieniä meidän vauvalle, mutta toivottavasti sopivia jollekulle muulle. Ärsyttää kun ei ole mikään hyvä ompelemaan niin tikkaukset menevät miten sattuu ja tarrat eivät ole suorassa jne. jne. Virheitä ei siis puutu, ovat kyllä ihan itse tehdyn näköisiä.
  8. Onko kenelläkään kokemuksia tarvikkeiden tilaamisesta babyhuyswebshop.nl kaupasta?
  9. Ompelin pinon pötköimuja, käytin tenceliä ja olisikohan toinen kangas ollut hamppufleeceä. Tencen oli veikeä leikattava kun mutkusi joka suuntaan, onneksi noissa pötköissä nyt on aika sama miten sen kankaan on leikannut. Nyt pitäisi ommella pino taskuja kun vaan jaksaisi. Materiaalit olisi valmiina, suurin osa valmiiksi leikattunakin mutta se toteutus sitten vaan puuttuu. Tällä menolla tuo vauva on kuiva ennenkuin saan ne vaipat ommeltua.
  10. ^^ Olosi kuulostaa tosiaan kurjalle. Toivottavasti saisit hoitosuhteen vaikka mielenterveystoimistoon tai muuhun vastaavaan, niin, että voisit jutella tuntemuksistasi jonkun ammattilaisen kanssa. Kun kirjoitit sättiväsi ja moittivasi itseäsi tunnistin niistä itseni ja oman ajatteluni. Tuo aloitekyvyttömyys, sosiaalisten tilainteiden pelko liittyy itselläni perfektionismiin. En ole koskaan ajatellut, että olisin mikään täydellisyydentavoittelija koska mikään mitä teen ei suju lähellekään täydellisesti. Kuitenkin keskustelut ovat saaneet minut tajuamaan, että se perfektionismini onkin kaikkien noiden negatiivisten tuntemusteni taustalla ja se on osaltaan johtanut masennukseen. Itse kävin raskausaikana ja vielä nyt vauvan synnyttyä keskustelmassa mielenterveystoimistolla ja olen kokenut sen hyväksi jutuksi. Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin masennukseen, koin parantuneeni siitä ja taisin sairastua hieman uudelleen mutta tilanne ei ole vielä niin paha kuin oli joskus. En ole tarvinnut lääkkeitä, raskausaikana en oikein halunnut niitä kun koin, että pärjään ehkä ilmankin ja nyt mietin, että aloittaisinko lääkityksen, resepti on jo valmiina. Eihän tuo juttelu ole varmasti yhtä tehokas kuin joku sopiva lääke olisi mutta toisaalta, ei se pelkkä lääkityskään aina auta. Nyt minulla on ihana hoitosuhde ja tuntuu, että tämä ihan oikeasti tulee auttamaan ja opin muuttamaan ajatteluani.
  11. Niin, vielä, entäs muutaman vuoden kuluttua? Anteeksi pessimismi mutta jos alkoholiongelma pahenee voi työt sujua huonommin, samoin raha-asiat ja sen jälkeen nuo muutkin vielä hyvin menevät asiat voivatkin kadota. Olin nuorena suhteessa jossa miehellä alkoholinkäyttö riistäytyi aina välillä käsistä. Miehen juominen häiritsi, ahdisti ja pelotti mutta puolustelin itselleni miestä, että onhan se kiva ja mukava. Kiva ja mukava ei paljon auta silloin kun pelkää missä kunnossa toinen tulee kotiin tai laittaa juomisiin yhteistä rahaa jolle olisi parempiakin käyttökohteita. En halua millään lailla syyllistää sinua, älä ota tätä niin, mutta äitinä olet vastuussa myös lapsesi elämästä. Salmiakki hienosti ja rohkeasti kertoi miten lapsi voi tuon ongelman kokea. Meidän lähipiirissä on perhe jossa mies juo, en ole tainnut nähdä häntä koskaan ilman olut- tai muuta pulloa. Perheen lapsi tuntuu pitävän normaalina sitä, ettei miehiin voi luottaa ja että kaikki miehet juovat itsensä aina tolkuttomaan humalaan. Lapsi selkeästi häpeää isäänsä ja samalla kantaa huolta siitä miten humalassa isä milloinkin on. En osaa neuvoa miten alkoholiongelmaisen saisi hakemaan apua mutta sinä läheisenä voisit hakea apua itsellesi esim. Al-Anon kautta.
  12. ^Pääasia tosiaan on, että vauva saa ruokaa, jos huono imuote ei sinuun kamalasti satu niin sittenhän ote on riittävän hyvä.
  13. Muutaman kuukauden kokemuksella vastaan. Esikoinen, kohta neljä, haluaa siis edelleen nukkua vieressä ja hänen sänky on kiinni meidän sängyssä ja joko minä tai mies nukkuu hänen vieressään eli vauva on meidän vanhempien keskessä eikä esikoinen pysty jyräämään vauvaa. Illalla vauva nukutetaan omaan pinnasänkyynsä, josta sitten otetaan viereen yöllä.
  14. ^Vauva on vielä tosi pieni, valitettavasti rikkinäiset rinnanpäät taitavat melkein kuulua asiaan. Yleensä rikkinäinen rinnapää johtuu huonosta imuotteesta, vaikka ote näyttäisikin olevan kunnossa se ei sitä välttämättä ole. Imetystukilistan sivuilla on muutamia artikkeleita joihin voi tutustua, esim. rinnalle auttaminen voisi olla hyvä lukaista läpi. Lansinohin lisäksi voit kokeilla sitruunaa (kannattaa pesaista pois ennen imetystä). Paras apu on aika ja vauvan kasvaminen . Oma kokemukseni on kahdesta lapsesta ja molempien kohdalla imetys oli ihan kamalaa aluksi mutta kyllä se meni sitten ohi, viikon päästä on jo helpompaa, usko pois. Tsemppiä.
  15. Pikkuveli on taas kasvanut 0kk 4415g 53,5cm 1kk 6350g 59cm 2kk 7215g 63cm 3kk 7995g 66,5cm