familia

3,5v. Vauva on vasta vajaa 6vk, mutta ainakin toistaiseksi ikäero tuntuu todella hyvältä. Esikoinen ymmärtää jo paljon, on omatoiminen, hänestä on jopa vähän apua (hakee esim. puhtaat liivinsuojat tarvittaessa kun imetän ja viihdyttää vauvaa) ja uhmaikä ehti mennä ohi ennen vauvan syntymää. Niin ja pikkusisko on todella rakas isosiskolleen. ♥ Vähän joutuu kyllä välillä toppuuttamaan, ettei innokas hoitaja mene herättämään vauvaa menemällä unissaan vingahtavan vauvan luo.

Mulla meni esikoisesta ja kuopuksesta molemmista sf-mitta yläkäyrällä. Lyhyt olen, lähtöpaino oli molempien kans normaali, esikoisesta tuli 19kg ja kuopuksesta 14kg. Kuopusta odottaessa mulla oli radi, esikoisen aikana sain sokerirasituksesta puhtaat paperit., Esikoinen oli 3485g/48cm rv 39+4 ja kuopus 3444g/50cm rv40+6. Eli iso sf-mitta ei välttämättä tarkoita isoa vauvaa.

Tossavainen, vauvalla oli liian matalat sokerit ensimmäisen vuorokauden ajan. Sokeritipasta jo mainittiin, mutta lisämaito riitti sitten nostamaan sokerit. Sai siis aina imetyksen jälkeen 20ml luovutettua rintamaitoa. Tuon ensimmäisen vuorokauden jälkeen ei ollut enää ongelmia. Niin ja näin siitäkin huolimatta, että mulla oli arvot ollu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvät raskausaikana ja vauvakin oli keskuvertokokoinen. Syöminen oli kyllä välillä aikamoista tähtitiedettä radin kanssa. Pelkkä ruoan ja määrän miettiminen ei aina riittänyt kun sokereihin vaikutti mulla myös vuorokauden aika (illasta kesti paremmin) ja edeltävän paaston pituus (pitempi paasto tiesi korkeampia arvoja). Tsemppiä teille kaikille radin kanssa tuskailuun!

Tossavainen, oltais kotiuduttu toisena päivänä synnytyksestä ilman bilirubiinien seurantaa (nyt kotiuduttiin kolmantena päivänä). En oo varma mitattiinko vauvan sokereita enää siinä vaiheessa, ainakin pari päivää mitattiin (syntyi aamupäivällä niin nollapäivänä ja seuraavana ainakin), mutta mulla oli mittauspäivä toisena päivänä synnytyksestä. Piti mitata aamun paastoarvo sekä aamupalan ja lounaan jälkeiset arvot. Tuolla varmistettiin, että kyse oli tosiaan radista eikä raskausaikana puhjenneesta kakkostyypin diabetesta. Mää söin kuin hevonen (mulla oli ensimmäiset päivät ihan valtava ruokahalu!) eikä sokerit silti heilahtanu juuri ollenkaan. Kaks päivää aiemmin puolet siitä ruokamäärästä olis saanu sokerit taivaisiin. Täällä on vissiin asiat ihan hyvin radin hoidon / tuen suhteen. Neuvolassa asiaa ei juuri kommentoitu, mutta sokerirasituksen jälkeen oli 1,5h aika diabeteshoitajalle. Silloin käytiin aiempia syömistottumuksia läpi (piti pitää yhen päivän ajan ruokapäiväkirjaa ennen tuota), sai ohjeita tulevaan ruokavalioon, sai lippua ja lappua mukaan luettavaksi ja opeteltiin mittaamaan sokerit. Sen jälkeen olu muutaman viikon välein soittoaika. Jos olis joku asia mietityttänyt niin olis saanu soittaa soittoaikojen välissäkin. Tai jos olis ollu ongelmia arvojen tms. kanssa (silloin olis päässyt äippäpolille jos ei olis saatu mietittyä ratkaisua ongelmaan). Siksi en kokenut olevani yksin asian kanssa. Täällä myös sai hoitovälinejakelusta välineet, mitään ei tarvinnut itse ostaa. Mulle jäi neuloja ihan hirveä määrä, mutta liuskoja ei jäänyt kuin ehkä parikymmentä. Myös mittarin sai pitää itsellä. Pitääpä joskus huvikseen mitata sokerit jonkun herkutteluhetken päätteeksi. Niin ja ei mullakaan ylittynyt sokerirasituksessa kuin 2h arvo parin kymmenyksen verran. Vauva sai syötyä, pitää jatkaa unia.

maisa, kohta sullakin onneksi helpottaa! Tsemppiä viimeisiin päiviin! Se vauvan paino ei muuten ole ainoa syy miksi sokereiden pitäisi pysyä tasaisena. Vaikuttaa nimittäin vauvan vointiin synnytyksen jälkeen. Mulla pysyi arvot ihan hyvissä lukemissa, mutta silti vauvalla oli alkuun ongelmia sokereiden kanssa. Synnytys kyllä saattoi vaikuttaa kun ei silloin tullut mietittyä syömisiä... Vauvan sokerit oli siis ensimmäisen päivän liian matalat. Sai aina imetyksen päälle 20ml luovitettua äidinmaitoa ja syöntivälit piti pitää aika lyhyinä (söi omaan tahtiinsa, mutta yli 2-3h ei olis saanut päästää). Sokeritipastakin ehdittiin alkuun puhua, mutta lisämaito riitti sitten onneksi nostamaan sokerit. Toisena päivänä synnytyksestä mulla nousi maito ja vauvan sokerit oli kunnossa niin ei tarvinut enää lisämaitoa. Ensimmäiset pari vuorokautta mitattiin siis sokereita muutaman kerran päivässä (ja sen jälkeen bilirubiineja, voi vauvaparan kantapäitä!).

Esikoisen synnytys kesti 26,5h (+12 epävirallista tuntia epäsäännöllisiä supistuksia), josta avautumista oli noin 25h ja ponnistusta 55min. Salissa ehdittiin olla 20h ennen kuin tyttö syntyi. Kuopuksen synnytys oli onneksi paljon nopeampi ja muutenkin helpompi (kivuista huolimatta). 6h20min merkattiin kokonaiskestoksi (+ 1,5h aika säännöllisiä supistuksia ennen kuin aloin kellottamaan), josta avautumista oli 6h, ponnistusvaihe 9min ja jälkeisvaihe 11min. Sairaalassa oltiin alle 3h ennen vauvan syntymää.

^Istukka oli nippa nappa kohdunsuun yläpuolella rakenneultrassa, mutta nousi siitä sen tarvittavat pari senttiä. Oli kyllä hauska huomata, miten kroppa on ihmeellinen. Mun piti mitata sairaalassa sokerit (aamupaasto, aamupalan ja lounaan jälkeen) toisena päivänä synnytyksestä. Sillä siis varmistettiin, että kyseessä oli tosiaan radi eikä oo raskausaikana puhjennut 2 tyypin diabetesta. No määhän söin ku hevonen eikä sokerit heilahtanu juuri ollenkaan. Paria päivää aiemmin jo puolet siitä määrästä olis nostanut sokerit taivaisiin. Nyt onkin tullut sitten herkuteltua, ihan normi ruuallakin. Tsemppiä kaikille radin kanssa tuskailijoille!

Mulle TENSistä oli valtava apu kuopuksen synnytyksessä. Mies laittoi sen mulle siihen aikaan kun aloin kellottamaan supistuksia (1,5h oli supistellu silloin). Kolme tuntia nojailin seiniin ja istuin jumppapallon päällä ja sairaalaan (lähellä) lähdettiin kun vedet meni. Olin silloin reilu 5cm auki. 8cm kohdalla sain paraservikaalipuudutuksen toispuoleisesti (toinen reuna oli jo hävinnyt), mikä ei tällä kertaa auttanut ja ennen ponnistusvaihetta pudendaalipuudutuksen, mikä poisti pahimman kivun alapäästä, muttei auttanut koviin supistuskipuihin (tuntuivat eniten mahassa toisin kuin esikoisesta). TENSin laitoin kiinni vasta ponnistusvaiheen alussa. En tiedä oliko TENSillä suurempi merkitys fyysisesti vai psyykkisesti (vei ajatuksen muualle), mutta tykkäsin joka tapauksessa. Niin ja avautumisvaihe kesti tällä kertaa vain 6h (laskettuna siitä hetkestä kun aloin kellottamaan). En tiedä kuinka paljon vaikutti se, että pysyin nyt rennonpana ja kuinka paljon se, että tämä oli toinen synnytys, mutta huomattavasti nopeammin (esikoisesta pelkkä avautimisvaihe kesti 25h + 12h epäsäännöllisiä supistuksia) ja helpommin synnytys tällä kertaa meni.

Talviruusu, täällä käydään kerran diabeteshoitajalla ja sen jälkeen on soittoaika hänelle muutaman viikon välein jos ei ole ongelmia. Mulla piti mitata sokereita alkuun 2krt viikossa, myöhemmin 1-2 kertaa. Mittauspäivinä oli viisi mittausta: aamun paasto, aamupalan jälkeen, lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen. Jos söi (mää yleensä söin) vielä toisen iltapalan niin sen jälkeen ei enää tarvinut mitata. Muuta kontrollointia ei ollut kun arvot pysyi muutamaa ylitystä lukuun ottamatta rajoissa, painoa tuli maltillisesti ja sf-mitta kasvoi tasaisesti. Ja kun oli siis ruokavaliohoitonen. Tosin mulla oli matalan istukan takia ultra rv33+4 ja silloin tehtiin myös vauvan painoarvio. Synnytyksestä sanottiin, ettei päästettäis yli viikkoa yli lasketun ajan, ainakaan ilman kontrollia. Mulla oliskin ollut yliaikaiskontrolli rv 40+6, mutta vauva syntyi juuri sinä päivänä. Pelkäsin isokokoista vauvaa, mutta huoli oli onneksi turha. Tytön mitat oli 3444g ja 50cm. Esikoisen mitat ilman radia oli aikanaan 3485g ja 48cm (rv39+4) eli radi ei onneksi vaikuttanut vauvan kokoon. Mulle painoa tuli 5kg vähemmän kun ei voinut antaa mielihaluille periksi. Lähtöpaino oli sama, samoin ennen sokerirasitusta (joskus silloin raskauden puolivälin paikkeilla). Mullekin diagnoosi tuli aika puskista, vaikka sukurasitteena onkin kakkostyyppiä. familia ja vauva 2vk 5pv p.s Ihanaa kun voi taas syödä mitä haluaa ja sen verran kuin huvittaa!

Esikoisen synnytyksessä lämmin kauratyyny (kotona ja sairaalassa), amme 1h + 1h (käyrää otettiin välissä), ilokaasu, paraservikaalipuudutus ja epiduraali. Tarpeeseen tuli, etenkin tuo epiduraali, kun synnytys oli pitkä ja vaikea (jo ennen epiduraalia niin en syytä sitä). Kuopuksesta TENS synnytyksen alusta eli kotoa ponnistusvaiheeseen asti, paraservikaalipuudutus toispuoleisesti (toinen reuna oli jo hävinnyt) kun olin 8cm auki ja pudendaalipuudutus. TENS oli mahtava, paraservikaalipuudutus ei tällä kertaa auttanut yhtään ja pudendaalipuudutus poisti pahimman kivun alapäästä, muttei tosi kovia supistuskipuja. Tällä kertaa synnytys oli huomattavasti nopeampi ja helpompi (kivuista huolimatta) ja olin siihen oikein tyytyväinen.

Esikoisesta puhkaistiin kalvot samalla kun sain pcb-puudutuksen. Puhkaisun toivottiin jouduttavan synnytystä. Kuopuksesta vedet meni kotona, vajaa kolme tuntia synnytyksen alun jälkeen. Istuin jumppapallon päällä niin lirahti vähän, vessassa lirisi lisää. Sairaalassa oltiin noin puolen tunnin päästä ja siinä vaiheessa vettä valui kävellessä niin paljon, että kahdesta yösiteestä huolimatta mun housut oli nilkkoja myöten märät. Niin ja mitään ääntä en kuullut. Sairaalassa ei sitten ehditty olla kuin alle kolme tuntia kun tyttö jo syntyi. Huomattavasti nopeammin ja helpommin (kovista supistuskivuista huolimatta) mitä esikoinen.

Esikoisen synnytyksessä 3,5v sitten positiivista oli: -ihanat, ammattitaitoiset kätilöt (4kpl) -ajantajun menetys, pitkä synnytys ei tuntunut niin pitkältä mitä kuulostaa -repeämät ja epparihaava parani hyvin -vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin -kivunlievitystä saa kun sitä kaipaa Kuopuksen synnytyksessä 2,5 viikkoa sitten positiivista: -pitkän ja vaikean (vaikka siitäkin selvittiin kunnialla) esikoisen synnytyksen jälkeen toinen synnytys oli nopea ja helppo. Meni monta päivää tajuta, että miten erilaisia synnytykset voi olla. -pystyin olemaan kotona "pitkään", siis 6h20min kestäneestä synnytyksestä yli puolet -pärjäsin paikallispuudutteilla (paraservikaali- ja pudendaalipuudutus) -TENS -tuo mahtava keksintö, jota käytin ponnistusvaiheeseen asti -sain vain pienen nirhaumaan -kivuton ja energinen olo heti synnytyksen jälkeen, nopea toipuminen (kävin vaunujen kanssa kävelyllä jo kotiutumispäivänä!) -oikeastaan koko synnytys alusta loppuun, kipuineen päivineen. Molemmissa synnytyksissä lisäksi hyvin tsempannut ja jälkikäteen urheaksi kehunut mies ja kaksi ihanaa tyttöä. ♥

Esikoinen syntyi rv39+4 (käynnistyi 39+3) ja kuopus rv40+6. Supistuksilla alkoi molemmat synnytykset. Kuopuksesta mulla olisi ollut samana päivänä yliaikaiskontrolli, mutta vauva onneksi päätti syntyä ilman "savustamista".

^ No hyvä. Keskiverto 3,5kg painavan esikoisen synnytys oli pitkä ja vaikea ja siksi kammoan ajatusta isosta vauvasta. Ultrassa pari viikkoa sitten, silloin rv 33+4, vauva oli keskivertokokoinen. Jopa kolme päivää pienempää vastas mitoiltaan (no, arvio on aina arvio. Esikoisen ultra-arvio kaks päivää ennen syntymää oli 400g vähemmän mitä syntymäpaino oli). Lääkäri sanoi tuolloin, että jos sf-mitta ei pomppaa käyrältä ja jos sokereiden kans ei oo ongelmaa, asiaa ei enää seurata. Että kai sitä pitää vaan luottaa, että alle nelikiloinen vauva sieltä on tulossa.

Grilliruokia sinällään kestää syödä, muttei niin isoa määrää mitä normaalisti. Ja kyllä munki kestää sokereiden puolesta syödä jäätelöä. Mutta vaikka arvot pysyy sen jälkeen hyvinä, pelkään silti herkuttelun kerryttävän vauvan painoa. En yhtään tiiä onko tää mun ajatus tuulesta temmattu kun en oo tullut kysyneeksi sitä keltään asiaan perehtyneeltä. Jotenki vaan tuntuu, että herkuttelu kerryttää painoa ja JOS se nyt radilaisena kertyy helpommin vauvaankin. Oma paino mua ei stressaa. Esikoisesta tuli (ilman radia siis)19kg, mutta se lähti imettämällä puolessa vuodessa. Ekat 15kg lähti jossain 3kk:ssa. Nyt lähtöpaino oli sama, ennen sokerirasitusta oli sadan gramman ero ja nyt viikko sitten painoin 4kg vähemmän, mitä esikoisesta tähän aikaan. Jotain hyötyä tästä on siis ollut, kun on joutunu miettimään mitä syö. Vaikka syönythän mää oon!