Hei,
täällä myös varhaisen keskenmenon 2 päivää sitten kokenut. Eilen pääsin sairaalasta. Olin vasta reilun viikon ehtinyt olla tietoinen raskaudestani, testasin kun menkat jo muutaman päivän myöhässä ja voimakkaita pahoinvointi - ja huimausoireita ollut jo kauan. Keskenmenon alkaessa olin siis vasta viikolla 5-6. Raskaus oli kaikenlisäksi yllätys, esikoinen saanut alkunsa hoidoilla ja luomuna ei pitäny onnistua. Ehkäisyä ei olla käytetty sitten vuoden 2011. Raskaus tuli parisuhdekriisin keskelle ja koinkin että se oli ikäänkuin vastaus siitä että pitää vielä yrittää olla miehen kanssa yhdessä ja saatiin ikäänkuin "uusi alku". Olimme hetken todella onnellisia. Ehdin jo varata neuvolat, varmistaa plussaviivat digitestillä, tilata esikoiselle "isosisko" t-paidan jolla oltais kerrottu uutisesta. Vaikka menikin kesken niin alussa, niin ihmismieli on ihmeellinen kun sopeutuu jo niin nopeasti uuteen elämän alkuun ja tilanteeseen, aloin jo suhtautua että syksyllä saadaan tytölle pikkusisarus
Onneksi tämä tapahtui näin alussa ja onneksi on toi esikoinen annettu lahjaksi! Vuoto alkoi viime torstaina yöllä ja aamulla tuli limaklimppi pönttoon. Itkin hysteerisesti ja huuhtelin sen alas. Lähdin työmatkalle tekemään teatteriesitystä toiseen kaupunkiin. Näytöksen jälkeen kivut ja vuoto paheni niin paljon että piti lähteä sairaalaan, olin osastolla yön. Siellä huomattiin, että istukanpalasia oli jäänyt kiinni synntyskanavaan, jotka vihloi ikävästi ja sain kaksi supistuksia antavaa lääkettä suun kautta sekä opiaatti-kipupiikin reiteen. Muuten ultralla näkyi keltarauhasrakkula niinkuin aina raskaudessa ja paksu limakalvo. Ruskuaispussi ja alkio olivat jo tulleet pois. Olin samassa huoneessa abortin tehneen romaniteinin kanssa joka katsoi koko yön telkkaria, eli en saanut levättyä enkä nukuttua yhtään. Mun piti jättää siteet paperipusseissa hoitajille tarkkailtavaksi että analysoivat onko kaikki tullut ulos Samalla osastolla oli myös raskaana olevia joiden synnytystä käynnisteltiin, aamiaispöydässä kysyivät että sä näytät siltä että ootkin käynyt jo synnyttämässä kun ei oo mahaa. Ei oo mahaa ei. Ironista oli, että mulle tuli km-päivänä tällainen "vauvamaha", kun joku siinä prosessissa turrutti mahaa aivan kamalasti: (kuva otettu teatterin pukuhuoneesta ennen esitystä) http://aijaa.com/F9XFIG vaikka noilla viikoilla ei tosiaan pitäisi mitään mahaa olla. Sairaanhoitajat sanoivat että näyttää kun oisin pidemmälläkin. Aamulla otettiin verinäytteet, todettiin etten ole enää virallisesti raskaana. Sanon suoraan, että jos km olisi tullut myöhemmin tai kauan suunnitellun/ensimmäisen raskauden kohdalla, niin en olisi selvinnyt yksin sairaalassa vieraalla paikkakunnalla samalla osastolla muiden kanssa, olisin pimahtanut. Mutta nyt vaan positiivisia ajatuksia kehiin.
Kauheinta on, että koen jotenkin että koska olin jo luovuttamassa miehen kanssa niin alkava elämä otettiin siksi minulta pois. Samana iltana vielä riideltiin kun olin tehnyt testin ja vaikka olin onnellinen alkavasta raskaudesta, uhkailin miestä lähdöllä kun olin niin pettynyt meidän suhteeseen. Koen jotenkin, että olen itse aiheuttanut keskenmenon ja kannan valtavaa syyllisyyttä. Tyhjä, turta ja surullinen olo.
