Mesimarja

Siiri on ihana! Eli 10- (miinus tulee nimen yleisyydestä). Aamu?

Mä koen taas näin ei-uskovana ihmisenä, että se on nimenomaan helpottavaa myös hädän hetkellä ettei ole mitään "korkeampaa voimaa", joka on asioihin vaikuttanut vaan asioita vain sattuu. Mun on ollut aina vaikeaa käsittää sitä ajatusmallia, että on joku voima tai joku muu jossain, joka niin sanotusti "hoitaa ja ajattelee asiat mun puolesta" monessa tilanteessa. Tai joku mystinen voima tai jumala, johon voi turvautua hädän hetkellä. Mä turvaudun silloin perheeseen ja ystäviin ja loppuviimein itseeni jos jostain syystä en saa tukea muilta. Ehkä olen sen tyyppinen ihminen, että mulle realismi "sopii" ja en koe sitä raskaana. Joku ajattelumalli sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Meillä syödään vielä tippoina d-vitamiinia, vaikka ne tosiaan voisikin jo tässä vaiheessa hommata tabletteina...Tippoja oon antanut sellaiset 10-15 per päivä. Suositus ihan pienillä ainakin taisi olla 5 tippaa? Oon itse jonkinsortin "d-vitamiiniuskovainen" joten pidän d-vitskujen antamista tärkeänä mistä ei luisteta, ja sitä annetaan yli tuon suosituksen (mikä mun makuun on edelleen alakanttiin).

5 kertaa syödään: aamupala n ysiltä, lounas n puoli yhdeltä, välipala päikkäreiden jälkeen n kolmen-puoli neljän maissa, päivällinen viiden-kuuden maissa ja iltapuuro kasin-puoli ysin välillä. Kuin itsekseen on vakiintunut tuohon rytmiin ja siinä aika tarkasti tulee pysyttyä ihan huomaamatta.

Meillä on syöty Hakkaraisia koko ajan kans. Hammaslääkäri vinkkasi niistä 1-vuotistarkastuksessa, et ovat vissiin jollain lailla pehmeämpiä/helpompia pureskella kuin muut. Siks niitä ostettiin ja kovasti lapsi niistä tykkää

Mahdollisuutta nukkua aamulla pitkään. Yksinoloa.

Poika oli reilut pari kk kun nimiäiset pidettiin. Maistraattiin ilmoitettiin nimi kyllä varmaan samoin tein, kun posti lomakkeen toi. Haluttiin kohtuullisen "varma" kesäkeli joten odoteltiin heinäkuulle ennenkuin päästiin juhlimaan.

Pidimme nimiäiset mökillä, kun ajankohta oli sopivasti kesällä.

Minä 34v, mies 32v. Pikkukakkonen mielessä.

Puh, mulla on tullut taas kohtauksia. Tuossa toukokuun lopulla tuli melkeinpä joka aamu kohtaus noin parin viikon ajan, kestivät semmoiset 3-10 minuuttia. Ei kiva Kävin läpi ruokavaliotani, ja tulin siihen johtopäätökseen että mulla kohtaukset laukaisee hiilihappo (varsinkin esim. siideri joka on hapanta). Hirveen kiva :/ Pitäis pyytää lääkäriltä lisää Litalginia, eka purkki on tässä vuosien saatossa jo melkein syöty. Inhottavaa, kun ei se leikkaus vienyt näitä lopullisesti pois... Onko teillä muuten leikkausarvet vaalenneet nopeasti? Mulla ne on vieläkin punaiset ja koholla vaikka leikkauksesta on jo muutama vuosi. Mahtavatkohan jäädä tuollaiseksi...

Mulla on lääketieteelliset perusteet rintojenpienennysleikkaukseen, jonne aion mennä kun lapsiluku on täysi ja bmi on tarpeeksi alhainen. Oon näistä isoista ja roikkuvista megahinkeistä kärsinyt tosi pitkään, ja eipä tuo raskaus ja imetys näille mitään ihmeparannusta tehnyt, päinvastoin... Eli ehkä muutaman vuoden päästä siis sitten veitsen alle.

Täällä myös yksi, jonka mielenterveydelle ei pillerit sovi. Kokeiltu on useampaa merkkiä. Kierukka ei oikein houkuttele edes ajatuksen tasolla, joten kumeilla mennään täälläkin. Käyttö on paikoitellen hieman "luovaa" eli otetaan kortsu käyttöön vasta jossain kohtaa... No, ei olisi maailmanloppu vaikka sitten nalli napsahtaisi joten ei stressata siitä sen enempää. Tällä metodilla on menty siis semmoiset 8 vuotta ja muksua ei kuulunut missään vaiheessa, ennenkuin jätettiin kumit vallan pois. Sittenkin meni vielä puoli vuotta. Merkkeinä ollaan käytetty Sultania (nyt on joku ultra thin käytössä, ihan ok) ja joskus Lidlin omia peruskortsuja. Nekin on asiansa ajaneet.

Eniten mietityttää se, että pärjäisimmekö rahallisesti, jos yrittäisimme saada toisen lapsen tähän samaan syssyyn. Lainat on kuitenkin maksettava ja toisaalta en haluaisi laittaa alle 2-vuotiasta hoitoon. Josta päästäänkin toiseen kysymysmerkkiin, eli mun työkuvioihin... Löytyisikö töitä enää neljän vuoden päästä? Olisiko parempi mennä töihin nyt ja alkaa yritys vaikka vuoden päästä? Muutoin mikään ei juurikaan mietitytä (muita syitä tuli mietittyä ennen esikoisen yrittämistä melkeinpä).

Jare on mun korvaani joko lempinimi tai sitten koiran nimi... No thanks! 2. Aatos?

Ekan kerran vauvakuume iski kun poika oli noin 5 kk Sitten tuli kilpirauhasongelmat ja raskautumiskielto. Tänään sain ns. terveen paperit kilpparista, ja nyt sitten pidetään pientä perhepalaveria miehen kanssa jokos sitä koetettaisiin saada se seuraava pulla uuniin <3 Oon kuumeillut tässä koko kevään enemmän tai vähemmän, mutta viimeinen kuukausi on ollut jo aika mahdotonta Nimilistoja kovasti tehty jne Miehelle en oo uskaltanut paljastaa, että näin alas on jo vajottu