Calluna

Aktiivijäsen
  • Content count

    85
  • Joined

  • Last visited

About Calluna

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Mä voisin kertoa miten meidän yösyöppö saatiin vieroitettua yösyötöistä. Vielä joulukuussa poika (silloin 10kk) söi yöllä enimmillään yli 6dl maitoa ja enemmänkin olisi mennyt, jos olisin antanut. Poikaa piti syöttää parin tunnin välein vähintäänkin ja olin aika uupunut, kun en ollut koko vuonna nukkunut kunnon unia. Jouluna oli tarkoitus pitää unikoulua. Ennen joulua me alettiin antamaan vesihuikka aina, kun poika heräsi vaatimaan maitoa. Alussa poika joi vettä aika paljon, mutta lopulta tyyntyi muutamalla huikalla. Viikon vesikuurin jälkeen lopetettiin sitten yötarjoilu kokonaan ja muutamana ensimmäisenä yönä poika heräili vaatimaan juotavaa, mutta nukahti lopulta, kun ei reagoitu siihen mitenkään. Sen jälkeen poika alkoi nukkumaan noin 12 tunnin öitä. Saattaahan se aina joskus herätä, mutta yleensä nukahtaa itsekseen ja joskus annetaan vettä, jos ei meinaa millään rauhoittua. Meillä meni yösyötöistä vieroittaminen siis todella helposti, vaikka tilanne vaikutti jo tosi epätoivoiselta! Odotin vähintään kamalaa huutoa ja tuskaa, mutta kaikki meni paremmin kuin luulimme! Toivottavasti tästä kertomuksesta on jollekulle apua tai ainakin antaa toivoa tulevasta. Kovasti jaksamista kaikille yöheräilijöiden&yösyöppöjen vanhemmille!
  2. Toinen synnytys menikin sitten hiukkasen eri tavalla kuin ensimmäinen. Toisella kertaa kivut vesien menon jälkeen olivat aivan h*lvetillisiä. Aika on kyllä jo nyt kullannut muistot, mutta sattui se ja kovaa!!! Oisinko kolme varttia ollut ihan ilman kivunlievitystä ja sitten sain ilokaasua joka auttoi jo huomattavasti. Ehdin vielä juuri ja juuri samaan spinaalipuudutuksen (vaikka mua jo ponnistutti) ja sen jälkeen taivas aukenikin! Sen jälkeen ei enää ponnistuttanut ollenkaan ja sain rauhassa lepäillä ennen ponnistamista, joka ei siis tuntunut missään! Ja tälläkin kertaa, tarina olisi varmasti aivan erilainen, jos en olisi spinaalipuudutusta ehtinyt samaan. Ja vedet meni klo22.45. Ilokaasua sain klo23.25. Spinaapuudutuksen klo23.45 ja poika syntyi 00.04. Ois jo syntynyt aiemminkin, jos en olisi halunnut odotella miestä ja lepäillä. Mies ehti ollakin salissa vartin ennen pojan syntymä, kun vaihdettiin kuulumiset ennen ponnistamista.
  3. No niinhän siinä sitten kävi, että meistä tulee kummilapsi nro. 6:n kummeja sunnuntaina. Ihan kiva, mutta toivottavasti tämän jälkeen meitä ei kummeiksi enää pyydetä. Kyllä kuusi kummilasta alkaa itselle olla jo melkolailla maksimi (varsinkin on vielä itsellä pienet lapset).
  4. Me hankittiin Ponyt, kun esikoinen oli 9kk. Hyvät ja tukevat rattaat ne on. Voin suositella. Käsittääkseni Brion Racet saa hiukan makaavampaan asentoon. Ne on vähän massiivisemmat kuin Ponyt ja samalla kalliimmatkin.
  5. - miten synnytyksesi käynnistettiin? Sain Cytotec-tabletteja. Ekana päivänä 1/4-tabletti kolme kertaa neljän tunnin välein suun kautta ja toisena päivänä 1/2-tabletti kolme kertaa neljän tunnin välein suun kautta. Kolmantena päivänä olisi laitettu emättimeen 1/4-tabletti kolmesti neljän tunnin välein, mutta vain yksi laitettiin supistusten alettua napakampina. - onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia? Tähän on hiukan vaikea vastata, mutta luulisin että ne olivat aika samanlaisia kuin ensimmäisessäkin synnytyksessä, jota ei käynnistetty. Vesien menon jälkeen supistukset olivat helvetillisiä, mutta luulen tosiaan että supistusten rajuus johtui enemmän vesien menosta kuin käynnistyksestä. Vesien menon jälkeen meni puolitoista tuntia, kun poika oli maailmassa. - onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys? Synnytys käynnistyi kolmantena päivän eli tovi siihen meni, vaikkakin itse synnytys ei kauaa kestänyt.
  6. Esikoisen aikaan (syyskuussa 2007) saatiin samat kuin Mimosa. Nyt helmikuussa sain Liberon kassin, joka piti hakea käytävän kaapista itse ja Martta-liitolta villasukat vauvalle. Kaikki vuonna 2009 syntyneet saa nuo Marttojen sukat juhlavuoden kunniaksi! Toivottavasti adamon synnytys huomenna käynnistetään, jos vauva ei ole vielä päättänyt syntyä!
  7. Varmasti riippuu paljon kätilöstä ja tilanteesta mitä asentoja tai kivunlievitystä suositellaan. Ja omia toiveitahan saa ja pitää esittää! Mä oon molemmilla kerroilla aluksi ponnistellut kylkiasennossa, mutta synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa. En oo kyllä itse mitään muita asentoja halunnutkaan. Mulle ei oo kummallakaan kerralla tehty episiotomiaa. Tokalla kerralla en epiduraalia saanut, koska synnytys eteni niin vauhdikkaasti. Kätilön suosittelema spinaalipuudutus olikin sitten juuri oikea puudute siihen tilanteeseen. Thingumy, avoimin mielin vaan synnyttämään. Toivottavasti toiveitasi kuunnellaan ja kaikki menee hyvin!
  8. ^ Synnytys meni enemmän kuin paremmin ja hyvä, kun käynnistykseen lähdettiin! Meille syntyi siis kaksi viikkoa sitten kolmen päivän käynnistelyn jälkeen rv 38+5 poika mitoin 4140g/55cm/38cm. Iso poika siis jo noilla viikoilla, joten hyvä kun ei odotettu yliajalle menoa, kun esikoinenkin syntyi 41+3 mitoin 4050g/55cm/39cm. Käynnistämisessa meni siis oma aikansa, mutta kun synnytys lähti käyntiin, niin se oli menoa sitten! Eli siis ensimmäisenä päivänä sain 3X1/4-Cytotec-tabletin suun kautta. Ne aiheuttivat kivuttomia supistuksia. Toisena päivänä sain 3X1/2-Cytotec-tabletin suun kautta, jotka aiheuttivat pieniä lämmön tunteena selässä tuntuneita supistuksia. Yöksi supistukset kuitenkin loppuivat. Kolmantena päivänä laitettiin 1/4-Cytotec-tabletti emättimeen, jotka sitten aiheuttivat pieniä napakampia supistuksia. Supistuksia tuli pitkin päivää 5min välein, jonka takia ei laitettu enää tabletteja, jotta ei tulisi liian nopeaa synnytystä. Kuuden jälkeen illalla kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen eikä mitään edistystä ollut tapahtunut kohdunsuulla! Seitsemän aikaa kävin vielä kaverille valittamassa eri osastolla, ettei pikkuveli taida ikinä syntyä! Sen jälkeen supistukset alkoi kuitenkin napakoitua vielä enemmän ja Selviytyjiä katsellessa sai jo ihan kunnolla hengitellä. Pyysin kätilöä tarkistamaan tilanteen, mutta koska aiemmasta tarkistuksesta oli niin vähän aikaa hän ei suostunut sitä tekemään! Ehdotti kipupiikin ottamista, jotta saisin nukuttua. Sitä varten sitten otettiin kymmenen jälkeen käyrää ja puoli yhdeltätoista sain Petidin-piikin. Sängyssä vielä maatessa (käyrien ottamisen ja piikin saamisen jälkeen) tuntui mahassa inhottava kruntsaus. Liikahdin vähän ja vedethän ne siinä sitten meni! Sittenpä kivut tuhatkertaistuikin. Kätilö viimein tarkasti sen jälkeen kohdunsuun tilanteen ja olinkin jo 6cm auki! Miehelle soitin 23.12 ja salissa olin 23.25 ja auki 8cm. Onneksi siellä oli ilokaasu-systeemit valmiina, jota pääsin heti imppailemaan ja odottamaan lääkäriä. Onneksi anestesialääkäri oli viereisessä huoneessa, niin ehdin saamaan spinaalipuudutteen 23.45. Vauva ois kätilön mukaan ehtinyt hyvin ystävänpäivälle, mutta puudutteen saatuani halusin vaan olla ja nauttia ihanasta olosta ja odotella miestä. Mies tuli saliin jotain 23.50 eli kauaa ei hänenkään tarvinnut siellä tylsistyä. Ponnistusvaihe kesti 4min ( ) ja poika syntyi siis 15.2. klo 00.04. En olisi kyllä ikinä uskonut, että kaikki lopulta menee niin helposti ja nopeasti! Pikkuinen repeämä tuli samaan paikkaan kuin ekassakin synnytyksessä, mutta muuten ei tarvinnut leikata tms. Synnytystä seuraavana päivänä olo oli kuin hakatulla, mutta sen jälkeen vointi on ollut melkolailla normaali. Nyt kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen siitä muistuttavat ainoastaan raskausarpinen löllömaha, jälkivuoto ja ihana tuhiseva poika! Mun kokemuksen perusteella kannattaa ottaa yhteyttä Pelkopoliin, jos synnytys pelottaa/mietityttää. Ja kannattaa todellakin luottaa omiin tuntemuksiin! Käynnistämisestä mulla ei ole pahaa sanottavaa. Tietenkin oli aika tuskastuttavaa se odottaminen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni tosi hyvin, jos ei lasketa sitä helvetillistä tuntia vesien menon jälkeen ennen kuin sain kivunlievitystä.
  9. Esikoisen kokoarvio oli käsikopelolla 3,5-3,7kg viimeisessä lääkärineuvolassa. Synnytysvastaanotossa kätilö arvioi kooksi 4kg. Poika painoi 4050g. Kuopusta arvioitiin ylimääräisissä ultrissa isoksi. Äitipolilla 37+3 sen hetkinen kokoarvio oli 3700g ja seuraavalla viikolla 38+1 4,1kg. Alettiin käynnistelemään suuren koon vuoksi 38+2 ja poika syntyi 38+5 ollen 4150g. Viimeisimmän ultran kokoarvio osui siis ihan nappiin!
  10. Josko hiukan päivittäisin tilannetta. Eli viime viikolla kävin synnytystapa-arviossa pelkopolilähetteellä. Minut ultrasi aivan ihana nuorehko mieslääkäri. Paljoa me ei mun peloista puhuttu vaan lähinnä mainitsin sen, että vauvan suuri arvioitu koko mietityttää. No vauva oli hänen ultrauksen mukaan hiukan hiljentänyt kasvuvauhtiaan ja sen hetkinen (37+3) kokoarvio oli 3680g ja LA:na 4,3kg. Hän laittoi kuitenkin vielä erikoislääkärille (hän itse oli ilmeisesti erikoistumassa) ajan, jolla oli käytössä kuulemma tarkempi kone. No tänään (38+1) kävin sitten siellä ultrattavana. Lääkäri teki erittäin kovakouraisen sisätutkimuksen jotta saisi jotain supistuksia jne. aikaiseksi ja ultrasi. Hänen ultrauksen mukaan vauva olikin JO 4,1kg. Hän kysyi sitten, että mitä haluaisin tehtävän. Siinä vaiheessa, kun kuulin litanian käynnistämisen riskeistä, niin meinasin että voisin odotella normaalia synnytyksen käynnistystä, mutta loppujen lopuksi päätin, että oman mielenterveyden kannalta lähden riskeistä huolimatta käynnistykseen, koska kaippa noita riskejä on tavallisissakin synnytyksissä! No huomenna sitten suuntaan aamulla sairaalaan. Cytotecilla aloitellaan käynnistely ja toivon, että synnytys lähtisi helposti ja nopeasti siitä käyntiin. Nyt sitten mietityttää, että miten huomenna sairaalassa käy, koska tutulta kuulin, että suunnitelmat voivat muuttua ihan päivittäin eli voivat jopa huomenna laittaa sieltä vielä kotiinkin, jos siellä on kovin kiireistä! Toivottavasti kuitenkin pääsen huomenna käynnistettäväksi ja synnytys menee hyvin! PossuJossu, kannattaa sitä pelkopolia kuitenkin kokeilla. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka siitä apua olisikin! Mulla ainakin oli se apu, että pääsin sitä kautta seurantaan ja nyt käynnistykseen!
  11. Varmaan se on kiinni ihan tilanpuutteesta, että kuka minnekin menee. Itse olin sillon 4a:lla kolmen hengen huoneessa synnytyksen jälkeen. Ekana yönä meitä oli siellä vaan 2, mutta sitten kahtena seuraavana 3 samassa huoneessa. Onneksi pääsin itse silloin huoneeseen, koska myös päivähuone oli lopulta täynnä äitejä vauvoineen. Ilmeisesti TAYSissa on tällä hetkellä ruuhkaa (tai millon siellä ei ois ruuhkaa), kun menen huomenna 4a:lle käynnistykseen (tänään ei kai ollut tilaa?). Toivottavasti sitten synnytyksen jälkeen pääsen tsekkaamaan 2a:n tai 2b:n.
  12. ^ & ^^ Kyllä meillä ainakin 1v5kk sitten myös mies sai aamupalan synnytyssaliin. Muuta ruokaa ei mies sitten saanutkaan. Eväät meillä muistaakseni oli alakerrassa synnytysvastaanoton jääkaapissa.
  13. Minäkään en pelännyt ensimmästä synnytystä ollenkaan. Tieto tosiaan lisää tuskaa, koska tällä kertaa tietää jo mitä on edessä niin osaa pelätäkin enemmän. Sinänsä pelko on mulla hiukan epäloogista, koska ensimmäinen synnytys meni hyvin, vaikka poika oli isohko (4050g/55cm/39cm). Häpyhuuli halkesi, jonka tikkaaminen sattui jonkin verran. Kivunlievitys meni muuten tosi hyvin, kun epiduraalin vaikutusta riitti aikalailla loppuun asti. No, nyt on menossa rv36+0 ja isoa vauvaa on lupailtu. Viime vuoden puolella kävin ylimääräisissä ultrissa ja sitten tulikin lähete sairaalan synnytystapa-arviosta takaisin, koska sille ei katsottu olevan tarvetta. No siitäkös alkoi sitten mielikuvitus laukkaamaan, jos/kun kokoa ei enää seurattaisikaan! Seurauksena unettomia öitä ja sitä rataa. Onneksi neuvolantäti oli ymmärtäväinen ja laittoi pelkopolille lähetteen, jonne menenkin ensi viikolla synnytystapa-arvioon. Saa nähdä mitä siellä selviää. Jos vauva vielä vaikuttaa kovin isolta, niin haluaisin kyllä tällä kertaa sektion. Tulevassa synnytyksessä minua mietityttää eniten repeäminen, se että vauva ei mahdu kunnolla tulemaan (vauvalle sattuu jotakin) ja puudutuksen saanti ajallaan. Kuten RouvaR mietti, niin mua kans edellisten arpien vaikutus mietityttää. Mulla on tässä viikon verran vihlonut edelliseen tikkauskohtaan ja nyt sitten tietenkin mietin, että repeääkö se siitä ensi kerralla ja miltä se synnytyksessä tuntuu. Pelkopolista vielä sen verran, vaikka en asiasta paljoa tiedäkään... Niin olen ymmärtänyt, että suurin osa pelkopolin asiakkaista olisi juuri uudelleen synnyttäjiä. Uskon&toivon, että pelkopolin työntekijät ovat ymmärtäväisiä ja kenenkään pelkoja ei vähätellä. Itse olen ehkä ensi viikolla viisaampi.
  14. Miten hyvin vauvasta ultran perusteella tai käsin kokeilemalla tehty kokoarvio vastasi todellisuutta? Oliko vauva isompi, pienempi vai juuri sellainen kuin povattiin? Ryhdyttiinkö kokoarvion perusteella joihinkin toimenpiteisiin (esim. käynnistys ennen LA:ta jos kyseessä oli suuri vauva)? Aiheuttiko yllätys vauvan koon suhteen ongelmia tms. synnytyksessä?
  15. Taulukon mukaan esikoisen olisi pitänyt olla tyttö -> poika tuli. Nyt pitäisi myös tulla tyttö, mutta ainakin ultra näyttää poikaa. Eli metsään mennään ja kunnolla! Joku toinen kiinalainen taulukko näytti kyllä ihan "oikeaa".