pivi

Täälläkään ei hyviä kokemuksia ruskeasta tuhruttelusta, alkoi viikolla 5 ja päättyi keskenmenoon vk 7. Mutta toisenlaistakin olen kuullut.

Tervetuloa joulukuisiin JuuLia!

Ihan selkeesti!

Mulla näytti rfsun:n liuska vieläkin vaaleampi viiva n. dpo 15 mutta Clearbluen testi näytti jo mun mielestä ihan vahvaa plussaa uutta kehiin, sanoisin että on tuossa ihan selkeesti kaks viivaa

Blixen Eri testejä ei voi vertailla keskenään, mutta uskon, että sun plussa on ihan oikea plussa. Toi hcg:n nouseminen on niin yksilöllistä (ja sun pitää opetella lataamaan niitä kuvia tänne )

Mäkin näen viivanpaikan, ehkä se siitä vielä vahvistuu

Mä luin tätä ketjua joku pv sitten ja oli kiva ylläri, että olit Nadda tullut kertomaan kuulumisistasi! Mä jäin nimittäin miettimään miten loppupeleistä asiat menivät mulla on tavallaan sama tilanne. Mun ei todellakaan pitänyt tulla raskaaksi, sillä miehen kanssa suhde on niin myrskyisä, että ollaan mietitty, et jatketaanko yhdessä vai miten...irtisanoudun työstäni alettuani odottaa esikoista, nyt oli ajatus, että lähden opiskelemaan/etsin töitä, kun pää meinaa hajota kotona. Nyt kuitenkin suunnitelmiin tuli melkoinen muutos. Ollaan kuitenkin onnellisia tulevasta perheenlisästä.

Eilen tehty molemmat, ylemmän tein illasta ja alemman päivällä. Sanoisin, että on plussa? http://www.albumini.fi/Valokuva-B6VXYGBJ-D.jpg *muoks* noi kuvat otin testaamista seur päivänä, eli olivat jo kuivaneet. Tässä toinen testeistä tuoreeltaan http://www.albumini.fi/Valokuva-KL3XMQFG-D.jpg

Ensinäkin onnittelut mom-to-be:lle sieltähän se plussa tulla tupsahti näinkin pian Nää vois niin olla mun sanoja. Ja usein kommentit tulevat vielä asiasta täysin tietämättömiltä. Mä sanon, että KUKAAN ei voi tietää uusperheen elämästä, ennen kuin on sen kokenut. Mut myös mun mieheni on jaksanut välillä tuosta muistuttaa: "tiesit hyvin, että mulla on kolme lasta" joo tiesin hyvin, mutta myös hän tosiaan tiesi, että mulla ei ole, eikä näin ollen voi olla valmiuksia perheenäidiksi. Usein tuntuu, että ajatellaan, että tää kaikki oli yksin mun valintaani, etenkin jos uskallan mennä mainitsemaan lapsiperheen arjen rankkuudesta.

No just. Mun miehen lapset kutsuvat isäänsä isäksi. Myös mä kutsun miestäni iskäksi lapsipuolteni läsnäollessa. Olis ihan hirveää, jos lapset kutsuisivat isäänsä etunimellä. Todella epäkunnioittavaa.

Me annetaan tulokkaalle miehen sukunimi. Suurin syy tähän on se, että mä jätin avioerossa itselleni ex-mieheni sukunimen, jota en voisi antaa edes lapselleni ilman ex-mieheni suostumusta, enkä edes halua. Toisekseen miehellä on jo lapsia joilla on mieheni sukunimi ja mulle on tärkeää, että lapsilla on sama sukunimi, se on meidän uusperhettä yhdistävä asia. Myös minä otan mieheni sukunimen ensi kesänä, kun menemme naimisiin

Sama täällä, mun lähipiirissä ei ole uusperheellisiä. Siis lapsiperheissä ja sitä vertaistukea vaan ei ole tarjolla. Välillä on tosi vaikea tulla ymmärretyksi, ydinperheiden arki on vain niin erilaista. Tsemppiä mom-to-be, pidetään peukkuja, että plussa tipahtaa ennemmin ennen kuin myöhemmin Lisään vielä, että löysin kirjakaupasta Kaisa Raittilan kirjoittaman kirjan Huonetta vai sukua, elämää uusperheissä. Perustuu Päivi Sutisen väitöskirjaan aiheesta. Kertoo siis suomalaisista uusperheistä. Todella mieltä avartava kirja, avaa tabuja ja on ainakin näin äitipuolen näkökannasta puolueeton.

Mulla on akryylikynnet ollu nyt koko raskauden ajan, ensimmäiset otin raskauden alkuviikoilla, kun en vielä edes tiennyt odottavani. En usko ollenkaan, että kynnet/ripset olisivat mikään terveysriski. Mä uskon, et nää on myös kivemmat vauvaikää ajateltuna, ei varmasti raavi vauvan ihoa. Näillä kynsillä ei saa kunnolla edes ihoa kutitettua, kun kynnen reuna on niin paksu ja pyöreä tuntuu aika pehmeältä ihoa vasten.

Mä oon melko vaikea luonne muutenkin, myönnän Raskauden myötä musta on tullut vielä herkkänahkaisempi. Alkuraskauden aikana itkin, kun meidän hevonen joutui olemaan yksin karsinassa ja sen silmät näytti niin yksinäiseltä Nyt polle saa viettää kesää pienen shettiksen kanssa ja itkin (onnesta) sitä, kun se näytti niin onnelliseltä

Hups, jäi manitsematta Ovat siis joka toinen viikko.