Emmyli

Aktiivijäsen
  • Content count

    65
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Emmyli

  1. Nyt vauvavuoden jälkeen mä haaveilen, että joku päviä meillä olisi ainakin 3 lasta Seuraava saa kuitenkin tulla vasta, kun likka on isompi ehkä n. 5 vuoden kuluttua ja sitten toinen heti perään. Iltatähti tehtäsiin sitten, jos siltä tuntisi joskus reilu kolmekymppisinä. Mies haluaisi ehkä 2, yksikin kuulemma riittäisi, neljää ei ainakaan mutta saanhan minä haaveilla! Olemme vielä nuoria ja ehtii miehenkin mieli muuttu moneen kertaan, ehkä minukin!
  2. Täällä oli tällainenkin ketju jota en ollut huomannut Onnea paljon raskauden johodsta! Yritän saada tähän jotain järkevää raapustettua lyhyesti, kun nyt kerta ehdin. Hyvä juttu, että olet valmistautunut tuijotuksiin ja uteliaisiin ihmisiin! Aluksi se on tosi rasittavaa ja osa ihmisistä osaa olla todella ilkeitäkin. Mutta ei kannata ottaa kaikkea niin tosissaan. Tyylin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Tärkeintä on kuitenkin se mitä sä itse ajattelet, jos sä tunnet olevasi valmis äidiksi niin siitä vaan äläkä kuuntele tyhmien ihmisten "viisauksia". Ja sen voin luvata, että ne tujotukset ym. ei tule loppumaan siihen kun vauva syntyy. Itseasiassa mä olen saanut paljon enemmän tuijotuksia ja uteluita nyt vauvan syntymän jälkeen. Mut otettiin koulumaailmassa vastaan tosi hyvin pallomahan kera. Kaikki olivat iloisia mun puolesta ja kiinnostuneita hyvällä tavalla mun raskaudesta. Enemmän esim. kaupassa käydessä tai kaupungilla kierrellessä tuli aikuiset ihmiset juttelemaan tai katsoivat kieroon. Kannattaa kuitenkin kertoa mahdollisimman avoimesti ainakin kavereille raskaudesta, koska mä huomasin, että kaikki ei viitsinyt kysyä. Ja kaveritkin sanonut jälkikäteen, että ne ei tiennyt halusinko mä puhua mun raskaudesta vai unohtaa edes kolupäiväksi sen. Musta ainakin oli kiva, että kavereita kiinnosti miten mä ja pikkuinen voidaan Vauvan syntymän jälkeen sä joudut luopumaan tosi paljosta! Minkä varmaan kyllä tiedätkin jo. Mulle kaikki se mitä vauva toi mukanaan oli aluksi vähän shokki. Olin mä varautunut siihen, etten voi olla enää menossa koko ajan jonnekkin vaan mun pitää olla pikkuisen kanssa kotona. Ja välillä se on oikeasti tosi tylsää! Etenkin aluksi kun vauvan kanssa ei voi tehdä mitään. Kerho oli ainakin meille tosi hyvä ratkaisu. Pääsee pari kertaa viikossa pois kotonta muiden ihmisten seuraan ja siitä on tullut mulle tosi tärkeä juttu. Voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta musta tuntuu etten nyt jaksa. Jos tuli jotain kysyttävää tai muuten vaan haluat jakaa tuntemuksias niin mulle saa laittaa yksäriä! Tsemppiä sulle jatkoon! Tämä foorumi kannattaa painaa mieleen, jos et aktiivisesti jää kuukausiketjuihin kirjoittelemaan niin ainakin täältä voi käydä kysymässä jos jokin asia mietityttää! Mä olen saanut tosi paljon apua ja vinkkejä täältä, joten voin suositella.
  3. Meillä minä puhun tytölle venäjää ja mies puhuu suomea. Miehen kanssa puhumme suomea, koska minäkin sitä ihan hyvin osaan. Enemmän ongelmia tuottaa kirjoittaminen ja etenkin yhdyssanat on vaikea hahmottaa, kielioppi ei siis ole vahvuuteni. Mutta omasta mielestä puhun suomea ihan yhtä hyvin kuin venäjää. Olen siis muuttanut Moskovasta suomeen 10 vuotiaana ja opetellut suomea siitä lähtien, tosin joitain perusjuttuja on isäni joskus opettanut ja suomea olen isäni kanssa vähän osannut ennen suomen kielen opiskelujen aloitusta puhua. Jo raskausaikana olin päättänyt, että tahdon lepseni oppivan suomen ohella myös venäjänkielen, koska sen lisäksi että se on äidinkieleni voi siitä olla lapselle tulevaisuudessa hyötyä. Äitini puhuu minulle sekä tytölle venäjää, isäni taas suomea. Miehen vanhemmat sitten tietysti suomea Itse olen ns. neli kielinen. Puhun siis venäjän ja suomen lisäksi sujuvasti englantia ja ruotsia. Minulla kun on aina ollut hyvä kielipää. Kiinan opiskelu on houkuttanut pitkään, kunhan joskus vaan saan aikaa vähän itselleni niin aijon aloittaa opiskelut!
  4. Moikka! Pakko vastata! En tiedä saanko mitään järkevää tekstiä aikaan mutta yritän parhaani. Itse olen sinua hiukan nuorempi ja tein plussa testin aika tarkaan 9kk sitten. Minäkään en tuolla hetkellä ollut vakituisessa suhteessa tosin odottamani lapsen isä oli exäni eikä hänellä ollut uutta kumppania. Ensin hän toki oli suunniltaan, enpä minäkään heti ollut sinut asian kanssa, mutta päätin pitää lapsen. Muutaman kuukauden hänkin asiaa sulatteli ja minä tietysti ajattelin, että ei hän tule takaisin eikä tule osallistumaan lapsen elämään. No toisin kävi loppu kesästä tuli erittäin tärkeä puhelu tältä exältäni ja hän kertoi haluavansa jutella. Päätimme palata yhteen. Muutimme melko pian saman katon alle ja elämä lähti sujumaan ihanasti. Sitten tuli lokakuun loppu laskettuunaikaan oli vielä reilu kuukausi, mutta vauva päätti tulla ajoissa maailmaan ja syntyi laittaen kaiken ihan sekaisin, eihän me vielä oltu valmiita. Kihlauduimme heti tytön syntymän jälkeen. No vauvan kanssa lähti arki ihan kivasti käyntiin, mutta molempien väsymys toi kamalasti riitoja ja lopulta olin niin poikki, etten enää jaksanu "kahden lapsen kanssa". Päädyttiin ottamaan pieni breikki meidän suhteessa. Mies muutti porukoilleen ja minä jäin tytön kanssa kotiin. Saimme riidät kuitenkin sovittua ja nyt olemme taas yrittämässä uudelleen saman katon alla, toistaiseksi ollaan vältytty riidoilta. Pientä kinaa tietysti on, ihan normaalia Luulen siis tietäväni tunteesi aika tarkaan. Mutta jos sinä oikeasti olet sitä mieltä, että abortti on tappo, älä tee sitä vaikka muut sanoisivat mitä vain. Se on sinun päätöksesi. Sinulla on sitten vielä kuukausia aikaa miettiä aijotko pitää lapsen vai antaa hänet adoptioon. Raskaita valintoja molemmat. Mutta niistä kuulet sitten neuvolassa lisää halutessasi. Minun suurin voimavarani on ollut hyvä, mahtava ja aivan uskomaton tukiverkosto jolta saan niin paljon tukea ja turvaa kuin vain haluan ja tarvitsen niin henkisesti kuin taloudellisestikkin. Oma äiti on minulle ainakin ollut se jolta olen kaikkea kysellyt ja jolle olen itkenyt. Joten toivon, että sinullakin hyvä tukiverkosto on! Jos testisi näyttää plussaa suosittelen rekisteröitymään tälle palstalle. Minä ainaikin olen saanut aivan tajuttomasti tukea täältä. Ja jos haluat vertaistukea niin laita yksäriä, vastailen sitten kunhan ehdin Tsemppiä paljon!
  5. Tyttöä luvattiin ja tyttö tuli.
  6. Eppari tehtiin, lisäksi pieniä nirhaumia mutta muutaman tunnin kuluttua pystyin istumaan jo aika normaalisti. Muutenkin parani todella nopeasti ja niinkuin joku jo sanoi ei tuo epparin kipuilu ollut mitään verrattuna jälkisupistuksiin.
  7. 35+1 spontaanisti supistuksilla
  8. Koulussa taidettiin puhua seksistä ja murrosiästä 4. luokalla jos en ihan väärin muista. Toki varmaan jokainen meidän luokalla tiesi nämä asiat jo entuudestaan, oli kuultu isosisarilta tai kavereilta, osalle oli porukatkin jo selittäneet. Tarkemmin sitten käytiin seksi ja vauva juttuja 7. ja 9. luokilla, muistaakseni. Taisi olla vielä niin, että 7. painotettiin seksiä ja parisuhdetta yms. Ja 9. luokalla sitten keskityttiin vauva juttuihin. Itse en aijo alkaa keksimään mitään tarinoita haikarista tai vastaavia. Vaan kerron, että kun isi ja äiti rakastaa toisiaan paljon ja haluaa lapsia voi isi antaa äidille siemenen joka menee äitin masuun ja masussa alkaa kasvamaan vauva. Tarkennan sitten jotenkin jos kyselee. Seksistä ei alle kouluikäisen tarvitse tietää vielä mitään. Sitä taas miten homoseksuaalit saavat vauvoja onkin vähän hankalampi selittää. Mahdollista on kuitenkin, että esim. tarhakavereiksi sattuu joku jolla onkin esim. kaksi äitiä. Oikeastaan toivonkin, että lapsi saisi kavereita erillaisistä perheistä. Se tekisi lapsesta suvaitsevamman, itse kun vihaan rasismia yli kaiken.. Onneksi nämä jutut ei ole vielä ihan ajankohtaisia, ehtii miettimään mitä kertoo ja miten Niin ja pakkasukkohan on olemassa, meillä ainakin!! Meillä kun on yhditetty venäläinen ja suomalainen joulu, menee jotenkin näin: Juhlitaan 7.1, pakkasukko tulee vasta silloin ja jakaa lahjoja lapsille sekä aikuisille, joskus on mukana tonttu joskus muori joskus "Snegurotshka" (lumityttö) Musta on ihana kun omat vanhempani ovat nähneet vähän vaivaa ja yhdistäneet kivasti suomalaisen ja venäläisen joulun. Muutaman kerran meille on tullut käsikynkkää joulupukki ja pakkasukko, eikä se ole haitannut. Molemmat ovat olemassa! Joulupukki vain asuu suomessa ja pakkasukko venäjällä
  9. Esikoinen saa viikon kuluttua nimen **** Etunimen päätin jo raskaana ollessa. Toinen nimi on hyvin lähellä omaa kutsumanimeäni ja tulee venäjältä josta äitini suku on kotoisin. Vikan nimen päätti isä, koska Olivia on hänen prinsessansa oli tuo viimeinen nimi selvä. Koko nimestä tuli hyvin kansainvälinen. Vaikka sukunimi onkin aika suomalainen sopii nimet hyvin siihenkin. Pitkään sitä kyllä pyöriteltiinkin.. Lopputulos on täydellinen meidän tummatukkaiselle prinsessalle muoks. vilautus ohi.
  10. BMI ennen raskautta oli noin 19 ja pituutta mulla 156cm eli olen aika pikkuinen. Selän pituudesta en osaa sanoa mitään, kai se aika keskiverto pituinen on.. Mulla on aina ollut litteä masu, joten turvotusta alamasulla alkoi olemaan jo joskus ennen viikkoa 10 sen verran, että muillakin oli mahdollista huomata se. Toki monet varmasti luulivat, että olen vain lihonnut. Kunnolla masu pullahti esiin ehkä joskus viikolla 15 (olen ihan sekaisin alkuraskauden viikoista, koska LA on vaihtunut alkuperäisestä). Viikko sitten neuvolassa (26+ jotain kai), sai täti sf mitaksi 24 ja sanoi vain, että ihan hyvä. Itselle jäi vaan vähän epäilevä olo kun muutenkin täti oli aika noohh.. huono, kyseessä oli siis eri täti kuin yleensä ja ei oikein osannut hommiaan tai siltä musta ainakin tuntu, joten todellinen sf- mitta voi olla jotain ihan muuta
  11. Pelottava testi. Mulle näytti tyttö, poika, tyttö, tyttö, mutta ei pysähtynyt jatkoi vain pyörimistä. En kuitenkaan loppuja pieniä pyörähdyksiä laskenut mukaan.. Masun päältä näytti tyttöä ja tyttö onkin tulossa. Miehelle näytti ranteen päältä tyttö, poika, tyttö ja sitten pysähtyi. Ehkä mun ja miehen erot testissä johtui siitä että mulla vaan on vakaampi käsi kuin miehellä Molemmat kyllä ollaan sitä mieltä, ettei tämä tyttö ainokaiseksi jää ja olisi kiva kun olisi melko saman ikäiset kaksi vanhinta lasta, mutta saa nähdä miten rankaksi se vauvan hoito osoittautuu ja miltä raha tilanne näyttää. No aina saa haaveilla, ihanaa kuitenkin että edes tämä yksi tulossa
  12. Siinä tuoreita otoksia 17+4. Ihan minimaalista masun kasvua edellisiin 16+6 kuviin verrattuna, muuten kyllä tullut vähän "muotoja" lisää kun rinnat on ihan selvästi kasvanut. Muutenkin tuntuu, että oon ihan turvoksissa, en tiedä näkeekö turvotusta kuvista, mutta itellä ainakin ihan jätti -olo kun aina oon sellanen kirppu ollu..
  13. Kiitos Del! Ja ihana kumpu Annnojlla!
  14. -Aion olla kärsivällinen ja pyrin siihen ettei minun ikinä tarvitsisi huutaa lapselle. -Aion viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa ja toivon, että voisin saada aikaiseksi minun ja lapseni välille jotain niin hienoa mitä minun ja oman äitini välillä on. -Aion halia ja pusia lapseni ihan puhki, ja kertoa lapselle useasti kuinka paljon häntä rakastan. -Aion kasvattaa lapsestani suvaitsevan ihmisen, joka tulee tomeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ulkokuoreen katsomatta.
  15. Kuva poistettu. Ihania masuja kaikilla <3
  16. Olen alle 18v kun vauva syntyy siis jos kaikki menee hyvin. Opiskelut alussa, miehellä (18v, täyttää 19 joulukuussa) vakityö tekee paljon mm. iltoja, öitä ja viikonloppuja. Rahallisesti tulee varmasti tiukkaa, mutta uskon, että selviämme Muoks. Päivitystä
  17. Moikka äippä93 ja tsemppiä! Itse olen aika samassa tilanteessa sun kanssa. Tosin olen jo päättänyt, että pidän lapsen ja tiedän että minusta tulee paras mahdollinen äiti tälle lapselle! Isää lapsella ei ole, mutta oma äitini on ollut mukana raskaudessa koko ajan ja antaa tukea kun sitä tarvitsen. Kaikki kaverini tietävät jo raskaudestani sekä monet muutkin, juttu leviää nopeasti. Paljon olen kuullut ihmisten kauhisteluja siitä, että olen näin nuori ja raskaana. Ja niitä saat sinäkin kuulla, lupaan sen! Adoptio ja lapsen pitäminen ovat molemmat hyviä ratkaisuja, ja niitä kannattaa miettiä. Iästäsi älä kuitenkaan välitä, se on vain numero! Paljon tärkeämpää on se mitä päässäsi liikkuu, lapsen pitäminen tarkoittaa kuitenkin suurta vastuuta, mutta en epäile ettetkö siitä selviäsi. Minäkin aijon selvitä! Kumpikaan ratkaisu ei varmasti ole helppo sinun ja poikaystäväsi suhteelle. Kuitenkin saatte varmasti paljon tukea toisiltanne. Ja päätätpä mitä tahansa, se on varmasti paras ratkaisu sinulle. Meitä on niin monenlaisia, itse odotan jo innolla vaipan vaihtoa yms, joku toinen taas toivoo raskauden menevän mahdollisimman hitaasti, että ehtisi valmistella kunnolla. Tsemppiä kuitenkin jatkoon, mitä ikinä päätätkin! Ja opiskeluun vielä sellainen, että itse menen lukioon syksyllä, ajon opiseklla vauvan syntymään asti. Sen jälkeen sitten tahdon olla mahdollisimman paljon vauvan kanssa, mutta yritän siinä sivussa opiskella. Mutta en pidä sillä niin kiirettä. En tahdo joutua myöhemmin katumaan kun lapsi on jo iso, että en viettänyt kaikkea mahdollista aikaa silloin sen kanssa kun se oli vielä pieni.
  18. Nyt löytyi hyvä paikka! Varsinaisessa raskaudessa mua ärsyttää vaan jatkuva huono olo, mutta siihenkin on jo tottunut. Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin ihmisten kommentit raskaudestani, säälivät katseet jne. Olen todella nuori äidiksi, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi valmis äidiksi! Raskaus ei ehkä ollut suunniteltu, mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi ja haluaisi tätä lasta. Se ettei lapsella ole isää, ei tarkoita sitä että olisin yksin lapsen kanssa! Mulla on maailman parhaat vanhemmat ja veljet, jotka varmasti auttavat tarvittaessa. Ikä on vain numeroita, se ei tarkoita ettenkö pystyisi huolehtimaan lapsesta. Paljon olen kuullut kommentteja "Miten sä voit saada lapsen, sähän olet ihan lapsi vielä itekkin!" Ärsyttävää, mä en ole koskaan ollut sellainen bilehile perusteini, vaan olen mielummin viettänyt perjantai illat perheeni kanssa kotosalla leffaa katsellen kuin jossain kaupungilla kavereiden kanssa hengaillen, toki joskus tullut sitäkin tehtyä. Olen ottanut aina paljon vastuuta ja hoitanut hommani hyvin. Viisi lapsisessa perheessä, ei vain pysty olemaan aina vanhempien passattavana vaan täytyy itse pystyä huolehtimaan omista tarpeistaan. Vaikka en olisi nyt raskaana, olisin silti muuttanut pois kotoa tänä kesänä, se oli sovittu juttu jo ennen kuin sain tietää raskaudestani. Olen aina pärjännyt hyvin koulussa ja muutenkin elämässä, joten on todella rasittavaa kuunnella paasausta siitä miten ihmiset säälivät lastani, koska hän saa näin nuoren äidin. Ja ikähän kertoo aina kaiken, aivan.. Itse olen aina ihaillut äitejä, ja tahtonut nuorena äidiksi, en kuitenkaan suunnitellut tulevani äidiksi aivan näin nuorena. Mutta silti olen erittäin iloinen ja onnellinen tästä raskaudesta! Ja uskon selviäväni lapsen kanssa, mutta tiedän tarvitsevani myös ulkopuolista apua välillä. Minulla on kuitenkin mahtavat tukijoukot jotka ovat tukeneet päätöstäni pitää lapsi ja elävät raskautta kanssani. Joten arvosteliat painukoon sinne mistä tulivat, en jaksa enää välittää muiden mielipiteistä, koska tiedän että minusta tulee hyvä äiti, sanoivat muut mitä tahansa! Anteeksi vuodatus, oli aivan pakko kun kerrankin sain siihen tilaisuuden! Ja tämähän liittyy tavallaan raskauteen
  19. Mä olen varmaan hullu tai jotain. Mulla on vauvalle läjäpäin vaatteita jo nyt! Äiti on ostellut ihan hirveästi kaikkea (ensimmäinen lapsenlapsi ) ja serkut ovat antaneet omien lastensa vanhoja vaatteita/tarvikkeita paljon, joten ei itselle jää paljoa hankkimista, vaunut tulee serkulta samoin ensisänky, tosin äitiyspakkauksen käyttäminen ensisänkynä kuulostaa söpöltä idelta myös. Joitain vaatteita olen itsekkin vauvalle ostanut, pari bodya ja sukat, siinäpä ne.. Pinnasänkyä olen yrittänyt etsiä, mutta ei viitsi vielä ostaa, ehtii varmaan vielä vauvan syntymänkin jälkeen hankkimaan. Isoa hoitopöytää en ajatellut hankkia pieneen kämppääni vaan luulen, että sellainen pinnasängyn päälle laitettava riittää. Sitten joku sitterin tyypinen olisi vielä kiva..
  20. Mulla ollut ällöttävä olo koko raskauden, aluksi saatoin pahimpina päivinä oksentaa monta kertaa päivässä. Nyt pikku hiljaa kuitenkin vähentynyt ja edellisen kerran olen oksentanut puoltoista viikkoo sitten, edelleen kuitenkin ällö olo eikä tee mieli syödä mitään. Nyt kuitenkin tuntuu, että päivä kerrallaan oloni paranee ja pikku hiljaa jaksaa tehdä muutakin kuin maata kotona. Huomenna voisi yrittää vähän käydä biitsillä esittelemässä pikkuista masuani!
  21. Raskaus vielä melko alussa, mutta tyttöä lupaili! Toivottavasti pitäisi paikkansa ja mulle olisi pieni tytöntyllerö tulossa Olen kyllä nähnyt unia missä mulla pikkuinen tyttö, joten ehkäpä sen saan <3
  22. Vuokralla kerrostalo kämpässä, neliöitä huimat 43. Tällä hetkellä asukkaina vain minä ja masuni, joten ihan sopivan kokoinen kolo meille