zinae

Aktiivijäsen
  • Content count

    584
  • Joined

  • Last visited

About zinae

  • Rank
    Aktiivi

Profile Information

  • Location
    Joensuu
  1. Onko kellään kokemusta Tenson -haalareista?
  2. Suzien kanssa jaan auto-unelman, suburban olis kiva. Mutta ei haluta ottaa niin isoa lainaa+sen ylläpito olis kallista kun bensa(diesel) ei oo kovin halpaa Meidän pienempi voyager on sillä 3.3l kutoskoneella ja noh... onhan se toki kivempi ajella kuin isompi missä 2.4l
  3. Me asutaan omakotitalossa, tilaa n.150m2 mistä asuinneliöitä n.125m2. Tarkoitus on (sittenkun..) rakentaa käyttöullakko huonetiloiksi, tulee n.20m2 lisää. Tai en tiedä paljonko virallisesti kun osa jää alle sen 160cm korkeuden, mutta todellinen lattiapinta-ala kasvaa ton verran Pienet tytöt nukkuu vielä meidän huoneessa alakerrassa, on kyllä onneksi iso 23m2 huone eli hyvin mahdutaan. Alhaalla on lisäksi kaksi olohuonetta, joista toinen on nyt ns.leikkihuoneena eli sinällään mahtumisen puolesta ei ole ongelmaa ollenkaan. Yläkerrassa on yksi iso huone mikä on jaettu kalusteilla kahtia, toisessa puolessa neiti 12v ja toisessa eskarityttö ja tokaluokkalainen. Pojalla on oma huone, mutta se palvelee myös tyttöjä siinä mielessä että siellä on lasten telkkari, kirjat jne. Kunhan ullakon rakentaminen toteutuu niin minusta on ihana kun sit tuo pojan nykyinen huone jää ns. yläkerran olohuoneeksi/vierashuoneeksi, ja isoimmalla tytöllä&pojalla on sit omat huoneet, pikkutytöillä yhteinen ja kahdella keskimmäisellä tytöllä yhteinen. Tulevaisuudessa sitten sitä mukaa kun isoimmasta päästä lapset alkaa vaihtaa maisemaa niin saa sit pienemmät omia huoneita Autot meillä on Chrysler voyager ja Chrysler grand voyager, grand 8-paikkaisena. Siinä on tavaratilaakin tosi kivasti ja kaikki mahtuu hyvin istumaan. Pienempi on 7-paikkainen, ja tavaratilaa on vähän vähemmän mutta kuitenkin riittävästi. Tosi harvoin tarvii koko porukalla liikkua mutta pakkopa se on sellainen auto olla mihin kaikki mahtuu. Meillä oli aiemmin Zafira, mutta se tavaratila on lähinnä vitsi jos kaikki penkit on käytössä...
  4. Onpas meitä paljon Meillä uusperhe, miehen lapset tytöt -01, -05 ja -07 ja poika -02, ja yhteiset tytöt -11 ja -12. Isommat lapset käyvät äidillään joka kolmas viikonloppu eli arki on meillä. Onhan sitä hulinaa, joskus uuvahdukseen asti, mutta koko ajan helpottaa kun lapset kasvaa isommaksi..
  5. Meillä ei ole varaa sellaiseen kartanoon että kaikilla olisi omat huoneet Tällä hetkellä pojalla oma (missä telkkari&pelejä&kirjoja vähän niinkun eri nurkkauksessa, näitä käyttää myös tytöt), kolme tyttöä samassa isossa huoneessa mistä erotettu isoimmalle (kesällä 13v) oma "soppi". Pienet tytöt nukkuu vielä meidän makkarissa ja alakerran toinen olohuone on leikkihuoneena. Käyttöullakko tullaan vuoden sisään remontoimaan asuintilaksi, sitten yläkerrassa isoimmalla tytöllä oma huone, pojalla oma huone, tytöt -05 ja -07 samassa huoneessa ja pikkutytöt -11 ja -12 samassa huoneessa, lisäksi kaikkien yhteinen "olohuone" yläkerrassa.
  6. 2,5v:llä suuri hitti on nyt kolmosella lauantai-iltaisin esitettävät Uukopuuko -elokuvat
  7. Reiman verkkokaupassa "Varastontyhjennysmyynti". Oli tosi paljon vk-kamaa pienille ja isoille, rukkasia 8e noin esimerkiksi.
  8. Mulla on IHAN samoja ajatuksia. Ja nuo tummennetut on ne ongelmakohdat. Huomaan itsekin ajattelevani: MINÄ KOEN että en voi samalla lailla lähteä. Noh, onko se sitten lopulta miehen vika vai minun? Mies on valmis huolehtimaan että minäkin saan omaa aikaa, käydä vaikka salilla tai missä vaan ilman lapsia. Mutta MINÄ KOEN että se on niin hankalaa ja säälin miestä kun se joutuisi sit vielä 10-12h työpäivän päälle jäädä illaksi lasten kanssa. Niin, ehkä se on sittenkin mun ongelma. Meilläkin tästä on puhuttu ja oon nyt ruvennut panostamaan siihen että otan vaan sen aikani, mies ei sitä ole estellyt ennenkään, vaan minusta on tuntunut että ei se varmaan oikeasti halua että menen yksin mihinkään. Tässä toinen mun iso ongelma, minkä mieskin aina nostaa keskustelussa esiin: "No MITEN mun pitäisi olla että olisit tyytyväinen?!?" En minä halua olla mikään tyranni joka sanoo että tee näin että olen tyytyväinen. Ja paha se on sanoa kun en itsekään tiedä miten päin sitä pitäis olla. Ja tämä. Olen monesti miettinyt, onko tämä sittenkin se mun suurin ongelma. Ei niinkään se, että meillä ei ole riittävästi yhteistä (sen paremmin parina kun perheenäkään) aikaa, tai mulla omaa aikaa, vaan sittenkin se että mulla ei ole täällä "omaa" verkostoani vaan mun suku ja tutut on 350km päässä? Nyt kun olen 2,5v ollut kotona lasten kanssa ja 8v asunut tällä paikkakunnalla, alkaa täälläkin olla tuttuja joita moikata kaupassa (OIKEASTI kaipasin joskus alkuaikoina täällä tuotakin - että törmäät sattumalta johonkin tuttuun!), leikkipuistotuttuja jne. Josko vaikka vähitellen ihan "äitikavereita"? Meillä on ollut tosi rankkaa, tai mulla. 1,5v esikoinen vauvan syntyessä + neljä lapsipuolta 24/7 meillä eli minä kun olen kotona ja mies käy töissä niin 90% ajasta mun hoidettavana. Tämä vauvavuosi on ollut niin raskas että oon oikeesti tosi onnellinen kun me vielä ollaan naimisissa tai ylipäätään hengissä sen päätyttyä. Viime aikoina näistä tunteista on tosi paljon puhuttu ja "yllättäen" se on auttanut - on taas halunnut koskettaa toista vaikka ohimennen nopeasti, halunnut olla lähellä jne. On tuntunut niin hankalalta aiemmin, kun on halunnut jotain muttei oikein tiedä mitä. Helpompaa aikaa elämässä? No ei se miehen vika ole että 2 pientä lasta + neljä vähän isompaa on aika rankka yhtälö.. Omaa aikaa? Mies on sitä ollut tarjoamassa jos vaan olisin halunnut mutta kun en sitten kuitenkaan halua. Parisuhdeaikaa? Joo järjestyy maksullisen hoitajan avulla, enkä raaski jättää pientä vauvaa vieraan hoitoon... Muoks. Että semmosta tajunnanvirtaa. Lohduttaa älyttömästi, etten olekaan hullu tai masentunut kun mulla on tällasia ajatuksia, vaan muut kokee samaa.
  9. Minä jätän lapset sisälle (hereillä) siksi aikaa, että käyn hakemassa puita varastosta, käyn hakemassa postin tai viemässä roskat. Mutta VAIN jos joku isommista lapsista on siinä niiden kanssa - 12, 11 tai 8v, eskarilaisen kanssa pitää harkita tilannekohtaisesti millä moodilla se on, voiko jättää.. Jos nukkuvat yhtäaikaa päiväunia, voin jättää postin haun, yläkerrassa pistäytymisen tai roskien viennin ajaksi mutta en silti esim puiden hakemisen ajaksi kun siihen menee kuitenkin pidempään kuin se pari minuuttia. Suihkussa käyn niin (jos en ehdi ennen isojen kouluunlähtöä) että otan tytöt oven taa kodinhoitohuoneen puolelle leikkimään, kodinhoitohuoneen ovi lukkoon niin etteivät pääse siitä lähtemään, ja huutelen niille koko ajan suihkusta Autoon en jätä kahta pienintä keskenään enkä eskarilaisen kanssa, mutta jälleen jos koululaisista joku on mukana niin voin lähikaupassa/postissa pistäytymisen ajaksi jättää (= alle 5min). 2,5v ja eskarilainen pärjäävät tuon ajan kahdestaankin autossa. Ei tulisi pieneen mieleenkään ikinä milloinkaan poistua kotoa niin että lapset nukkuvat ja jäävät keskenään, ihan sama miten vähän aikaa menisi. En uskaltaisi sitä tehdä edes isojen lasten kanssa niin että eivät tietäisi. Ja tarkemmin kun mietin niin en edes niin että tietäisivät mun jossain vaiheessa käyvän jossain kun nukkuvat! Muoks. Ja siis asutaan omakotitalossa. Muoks 2. Eskarilainen haluaisi harjoitella yksinoloa mutta toistaiseksi ei olla yksin jätetty. Kerran on ollut isompien kanssa kotona 2h, kun minä läksin pienten kanssa junalle pari tuntia ennen kuin mies tuli töistä. Koululaiset nyt osaa jo olla yksin kotona, harvoin vaan tarvii olla kun minä en oo vielä töissä..
  10. Mene ihmeessä. Minä oon käynyt monet vanhempainillat ja jopa arviointikeskustelut, eikä kyllä olla kysytty lasten äidiltä onko se ok että minä menen eikä mies. Äiti asuu eri paikkakunnalla ja tapaa lapsia joka kolmas viikonloppu, ei mun/miehen mielestä oo hänen asia päättää kuka menee vanhempainiltaan.
  11. Esikoisen eka nimi on miehen edesmenneen äidin nimi, toinen nimi "oma" ja kolmas mun molempien vanhempien suvuissa jo kauan ollut nimi. Kuopuksen eka nimi on miehen isänäidin nimi, toinen nimi "oma" ja kolmas mun äidinäidinisänäidin nimi.
  12. ^siis sinun nykyinen vaimo ei siedä sun lasta ja kohtelee sinua ja sun lasta kuin paskaa? Ja se on silti edelleen sun vaimo syystä että...?
  13. Meillä tuo toinen (yhteinen) lapsi on vasta vajaan kuukauden, mutta voisin sanoa samaa kuin edellinen kirjoittaja. Arki tasaantui ekan viikon hämmennyksen jälkeen aika äkkiä, viimeistään sitten kun mies meni töihin takaisin. Jotenkin minusta myös tuntuu että kahden pienen kanssa on kivempi ja helpompi liikkua kuin vain vauvan (kuten oli esikoisen aikaan). Isommat meillä on jo niin paljon isompia, että heidän olemisensa ei juuri meidän omaan tai yhteiseen aikaan vaikuta, "mukana kulkevia" isommista on enää 5v, koululaiset jää melkein poikkeuksetta kotiin tai kavereiden luo esim. kauppareissujen tai vastaavien ajaksi. Omaa aikaa ei mulla juuri ole, vauva on tissillä 24/7 vaikka luojan kiitos osaa syödä pullostakin. Mies pääsee helpommin irtaantumaan mutta niinpä se on imetyksen ajan aina, oli kyseessä ensimmäinen tai seitsemäs lapsi. Yhteistä aikaa on iltaisin kun lapset (paitsi vauva) nukkuu, menevät klo 20 nukkumaan joten sitä hiljaista aikaa iltaan jää tunti-pari ja viikonloppuisin enemmän. En koe sitä mitenkään rassaavana tai raskaana, koska tiesin että näin tulee olemaan jos on kaksi pientä lasta ja neljä isompaa päälle
  14. Mulla on nyt viikko ja rapiat synnytyksestä painoa 3kg vähemmän kuin raskauden alussa, ja bmi on nyt tasan 30. Ja maitoa tulee suihkuamalla, joten hyvin jaksaa ainakin mun tapauksessa
  15. Jeps, kolme eri ultraajaa viikoilla 31, 35 ja 39 arvioivat vauvan kasvavan keskikäyrällä ja 38+1 lääkäri arvioi vauvan olevan samaa kokoluokkaa kuin siskonsa (syntyi 38+3 ja oli 3465g). Tyttöpä syntyi 40+0 ja painoi 4475g! Mun onni etten tiennyt minkä kokoista vauvaa siinä ulos punnataan... Ei kuitenkaan ollut ns.sokerivauva, kaikki mitat oli sopusuhdassa keskenään - oli vaan iso. Ja vauvan verensokereissa ei ollut häikkää syntymän jälkeen.