pikkuäiti

Jäsen
  • Content count

    22
  • Joined

  • Last visited

About pikkuäiti

  • Rank
    Tavis
  1. ^Patjasta.. Meillä brion kuitupatja, käyttämään ei olla vielä päästy koska poika nukkuu edelleen äitiyspakkauslaatikossa. Se mihin kiinnittäisin huomiota on, että patja pitää olla helposti pestävissä ja kuivattavissa, kun tulee kuitenkin pukluja ja pissavahinkoja, ettei sitten homehdu. Ei saisi olla myöskään liian upottava muttei myöskään liian kova. Meillä oli harkinnassa myös kaksipuoleinen patja jossa kova puoli tarkoitettu isomalle ja pehmeä sitten vastasyntyneelle. Hylättiin patja kuitenkin koska mitat eivät sopineet meidän pinnikseen, eikä sitten lähdetty edes etsimään isompaa kaksipuoleista patjaa, koska oli kuitenkin kätevä ottaa pinnikseen kanssa samaa sarjaa oleva patja.
  2. Meillä kuopuksella Brion sleep ruskeana, nuoremmalla tytöllä taas stokke sleepi. Molemmat muuntautuvat hienosti, ja vaikka arvostankin suuresti Stokke sleepissä ensisänky ominaisuutta, olen ollut paljon tyytyväisempi Brion sänkyyn. Brion olemme laittaneet meidän sängyn ja seinän väliin ja ottaneet etureunan pois. Äitiyspaketin laatikko, josta on toinen sivureunoista leikattu pois (isomman tytön jäljiltä) on laitettu pinnasänkyyn ja siitä poika on kätevä aina 'pyöräyttää' syömään yöllä. <- Stokke sleepi <- Brio sleep
  3. Kiitos
  4. Meillä on tytön vanhat Mutsy 4riderit (limenvihreät), ei ole luovuttu niistä, koska ne on myös kuopukselle hyvät sitten kun isosisko päättää ettei jaksa enää rattaissa istuskella, enkä minä aijo todennäköisesti tuplia (easywalkkerit) työnnellä vain toinen puoli käytössä. Ja lyhyillä matkoilla on kätevämpi ottaa vaunut vain vauvalle, koska 2vee jaksaa seisoa myös seisomalaudalla ihan hyvin, muttei kovin kauaa. 4ridereihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä lähinnä niiden monipuolisuuden takia. Lisäosia on paljon ja niitä ollaan aina pikku hiljaa tarpeen tullen hankittu, nyt löytyy lähes kaikki Tytön rattaiksi ostettiin miehen siskolta halvalla mutsy sliderit (aniliininpunaiset) pelkällä istuimella. Todettiin miehen kanssa, että esim. kaupungille lähtiessä koko perheen voimin on paljon mukavempi työnnellä niin, että minä työnnän toisissa vaunuissa kuopusta ja sitten mies toisissa vaunuissa tyttöä kuin, että meillä olisi valtavat tuplat mukana. Tuplat tietysti kätevät silloi kun minä yksin lähden lasten kanssa jonnekkin, mutta muuten mukavampi työnnellä lapsia eri vaunuissa. Kumpiinkin kieseihin olemme olleeet eirttäin tyytyväisiä ja jos joskus vielä vaunu kauppoja päästään tekemään niin Mutsy on meidän valinta
  5. Synnytin illalla ja seuraavana päivänä kun päästiin kotiin meikkasin ja laitoin hiukset. Muista lapsista en ole sairaalassa olo aikana meikannut, enkä hiuksia laittanut, muuta kuin kotiin lähtiessä. Kotona meikkaan ja laitan hiukset joka päivä, vaikka olisi kotipäivä tiedossa, itsellä vain mukavampi olo kun ei ihan zombilta näytä
  6. Meillä uudet easywalkerit vm. 2010 limen värisinä. Täydelliset vaunut ovat olleet meidän tarpeisiimme. Isotyttö siis päälle 2v ja poika 2kk. Tyttö istuu siinä mukana tulleessa istuimessa ja pojalla sitten vaihdellaan kantokoppaa ja turvakaukaloa tilanteen mukaan. Me olemme olleet todella tyytyväisiä, kolinaakaan en ole vielä huomannut, mutta eipä oikeastaan olekkaan liikuttu sellaisilla paikoilla missä olisi hyvin epätasainen maasto. Jos kolina on paha niin siitä tietysti sitten miinusta, muuten kyllä pelkkää plussaa sanottavana! Suosittelen, ovat kyllä hintansa väärti! Mutta sitähän minä tänne tulin, että onko kellään tietoa saako nuihin easywalker duoihin seisomatukea/tukia? Meillä kun kaksi noita isompia lapsia niin välillä olisi kiva saada heidätkin kyytiin kun eivät enää jaksa kävellä/minulla on kiire. Eli siis onko mahdollista kiinnittää yhtä tai kahta seisomatukea easywalkkereihin?
  7. Alatietä tullut kaikki. Tokalla toivon ihan pikkuisen, että sektio tehtäisiin koska ensimmäinen synnytys oli älyttömän raskas ja kivulias. Mutta toka tuli helposti ja lähes kivuttomasti alateitse ja sen jälkeen olen aina alatie synnytystä toivonut.
  8. Esikosta n.9h, ponnistin reilut 45min. Epiduraalia en saanut ennen ponnistusta, joten kipu oli niin kova, ettei kroppa antanut ponnistaa täysillä. Kuitenkin kun kätilö alkoi uhkailla imukupilla revin jostain voimat ja puskin poitsun maailmaan. Muut sitten syntynyt ihan suosiolla synnytykset kestänyt 3-4h, ponnistelua 10- 20 min ja epiduraalin vaikutuksen alaisuudessa
  9. Meillä Jooalla ja Innalla on ikäeroa 1v 4pv
  10. Ihania nimiä olette lapsillenne antaneet! Musta on ollut aina paljon helpompi keksiä nimi pojalle kuin tytölle.. Pojille on niin paljon kivoja nimiä, tytöille mun mielestä vähemmän. Meidän muksut: Nooa Kristian Jooa Onni Oliver Inna Alma Aurora Meea Elsa Emilia Uula Saku Severi Nooa oli mihen nimilistassa ja siitä sitten sen valkkasin. Kristian on miehen toinen nimi. Jooa: haluttiin ei niin tavallinen nimi pojalle ja sitten törmäsin jossain nimeen Jooa ja mieskin innostui. Onni ja Oliver sitten laitettiin jatkoksi, niihin ei liity minkäänlaista tarinaa. Inna tulee minun suvusta. Eli meillä on kulkenut suvussa pitkään nimi Anni, se on minn toinen nimeni ja siskon toinen nimi, siskon molempien tyttärien toinen nimi ja meidän äitimme toinen nimi, joten alkaa pikkasen jo ärsyttämään. Halusin kuitenkin jatkaa perinnettä jotenkin ja väännettiin sitten nimi takaperin ja siitä tuli sitten meidän Inna, eipä ole paljoa kaimoja tavattu. Alma Aurora laitettiin jatkeeksi. Meea Elsa Emilia, ei mitään ihmeellista tarinaa. Miehen nimiehdotus, minä hyväksyin. Uula Saku Severi. Uula nimeen rakastuin kun luin kastettuja ja sieltä bongasin jonkun kolmantena nimenä. Mietittiin pitkään myös Uulea, mutta Uula sopi paremmin sisarusten nimien kanssa. Saku Severi vain kuulosti hyvältä perässä.
  11. Löysin tämän ketjun ja pakko liittyä mukaan. Me menetimme esikoispoikamme Nooan 6 ja puoli vuotta sitten vakavaan sydän vikaan. Raskaus ja synnytys menivät normaalisti ja pääsimme kotiin Nooan ollessa 2pv ikäinen. Kotiin päästyämme meni muutama tunti ja Nooasta näki ettei hän voinut hyvin. Soitimme sairaalaan ja lähdimme näytille. Nooa päätettiin kiidättää leikkaussaliin heti, mutta leikkausta ei voitu suorittaa sillä Nooa oli liian heikko eikä olisi todennäköisesti selvinnyt siitä. Tästä alkoi elämäni pisin vuorokausi. Nooaa ei voitu leikata, koska se johtaisi lähes välttämättä hänen kuolemaansa, mutta ilman leikkausta Nooa kuolisi myös pian. Täytyi siis vain odottaa. Odottaa. Odottaa. Odottaa, että Nooaan tehoaisivat lääkeet ja poika vahvistuisi sen verran, että voitaisiin leikata. Nooasta otettiin kokeita varmaan viiden minuutin välein ja meille vanhemmille huikkailtiin jotain tuloksia välissä. Niitä ei vain osannut oikein rekisteröidä kun oli niin shokissa. Lopulta, noin 2 vuorokautta sairaalaan saapumisemme jälkeen, naisläkäri tuli luoksemme ja kertoi, että he ovat tehneet voitavansa lapsemme eteen, mutta Nooan sydän ei jaksaisi enää pitkään. Päätimme miehen kanssa, että päättäisimme Nooan kivut siihen. Pitelimme poikaamme sylissä kun hän hiljalleen nukkui pois. Sen jälkeen en muista miten kauan pitelimme Nooa, kuitenkin kun lääkärit veivät hänet luotamme pois puhkesin lohduttomaan itkuun, tuntui tyhjältä, minulta oli viety lapsi. Se mitä me kauan odotimme olisi poissa. Olo oli lohduton. Tyhjyys valtasi minut ja miehen. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kaksi vuorokautta sitten olimme olleet onnelliset vanhemmat, vauvan tuoksuinen nyytti sylissä. Nyt se nyytti oli viety pois tuoksusta puhumattakaan. Kaikki tuntui sillä hetkellä turhalta ja tyhjältä. Emme halunneet haudata Nooa, minusta ei tuntunut tärkeältä, että tietäisin missä Nooan ruumis olisi. Tuntui pahalta edes ajatella, että kävisin oman poikani haudalla, ja mitä jos en joskus voisikaan käydä siellä enää. Muistotilaisuus tietenkin oli, vain lähimmäisten kesken. Tuhkat sirottelimme metsään, mistä tuuli otti ne mukaansa. Emme tarvitse paikkaa missä käydä Nooaa muistamassa, minusta on parempi vain sytyttää kynttilä silloin tällöin poikamme muistolle. Nooa on kuitenkin joka päivä minun ja mieheni sydämmessä. Nyt reilu kuusi vuotta Nooan pois menon jälkeen pystyn puhumaan asiasta jo ilman kyyneliä. Aluksi muistan, että itkin vain, luulin etten selviäisi siitä koskaan. No en ehkä selviäkkään, mutta suru muuttaa muotoaan. Koskaan se ei helpota. Täytyy vain jatkaa elämää. Nooa on aina sydämmessäni, rakkaana esikois poikanani. Usein ajattelen, että milalista olisi jos Nooa olisi jäänyt luoksemme. Meillä olisi nyt pieni eskarilainen joka vuoden päästä lähtisi koulutielle. Uskomatonta. Nooa on sydämmessämme, meidän urhea pieni enkelipoika:lipsrsealed: Tässä oma tarinani. Jaan mielelläni kokeimuksiani lisää, jos sillä voin edes ihan pikkiriikkisen helpottaa jonkun muun oloa. Voimia kaikille teille muillekkin maailman suurimman surun kokeneille!
  12. En ole niin kriittinen ikäeron suhteen. Meillä kahdella vanhimmaisella on vain vuoden ja muutaman päivän ikäero, eikä se ollut paha juttu laisinkaan. Lapsista on toisilleen todella paljon seuraa ollut aina, ja isoveli oli tosi reipas kun tyttö syntyi, joten äitinäkin jaksoin ihan hyvin. Kahdella nuorimmaisella on jo enemmän ikäeroa, samoin 2. ja 3. lapsella. Hyvin on selvitty vaikka ikäerot on silti suht pieniä. Seuraavan voisikin sitten tähdätä vuoteen 2026 aikasintaan
  13. Meillä on kaikki siirtynyt pois meidän vanhempien huoneesta (aina ei ole ollut omia huoneita kaikille lapsille) noin vuoden ikäisenä.
  14. Minä vm. -84 olin paria päivää vaille kakskymppinen kun esikoinen syntyi, ja omistin määräaikaisen työsopparin. Sain kuitenkin vakityön samasta paikasta poitsun syntymän jälkeen ja sinne olenkin nyt sitten jumittunut, ja jos nyt oikein laskin niin se on sitten 7. vuosi polkaistu käyntiin samassa työpaikassa! Mies vm. -75 oli vakitöissä ja on edelleen, paikka vaan vaihtunut muutamaan otteeseen
  15. Meillä on viime kesänä valmistunut oma (pankin) omakotitalo 6h+keittiö. Talo on kivalla ja rauhallisella alueella, naapurista löytyy muksuja joka lähtöön joten kavereitakin miedän lapsille riittää. Todella tyytyväisiä ollaan oltu alueeseen ja etenkin naapureihin!