DakotaX

Mulla on ollut astma lapsesta saakka. Käytössä on ollut aina samat lääkkeet eli hoitavana Pulmicort ja avaavana Bricanyl. Raskausaikana astman tila oli tosi hyvänä ja tilanne säilyi noin vuoden raskauden jälkeen samana. Toki hoitavaa lääkettä käytin säännöllisesti ja ilman sitä olisi varmasti alkanut astma oireilla (yleensä huomaan jo jos unohdan yhdenkin kerran ottaa hoitavaa lääkettä), mutta en juurikaan avaavaa lääkettä tarvinnut.

Mulla oli ihan raskauden alussa (rv 4-6) tosi paha flunssa ja astma paheni tosi pahaksi. Henki oli kokoajan tiukilla ja kohtauslääke (Bricanyl) ei auttanut. Kortisonikuuria ei suositeltu niin alkuraskaudessa enkä sitä olisi ottanutkaan, kun siinä on pieni riski huulihalkiosta. Kävin sitten useana päivänä välillä montakin kertaa päivässä tk:n ensiavussa hengittelemässä spiralla salbutamolia. Ja hoitava lääke (Pulmicort) meni tupla-annoksella. Tuon alun jälkeen koko loppuraskauden ajan astma pysyi todella hyvänä. En tainnut tarvita avaavaa lääkettä juuri yhtään. Puhallusarvoja ei tullut mitattua raskauden aikana.

Mulla on kanssa iso ylipaino (BMI 36,7). Pelkäsin, että näytän vaan entistä lihavammalta raskaana ollessa. Ehkä aluksi niin olikin, mutta n. rv20 maha pullahti kunnolla ja mahan erotti jo vauvamahaksi. Mulla nt-ultra tehtiin alakautta (käsittääkseni yleensä nt-ultra tehdäänkin alakautta useimmiten), rakenneultra (+muut seurantaultrat) vatsanpäältä. Mulla oli raskausdiabetes ja sen takia ultrattiin useammin kun jouduin Metformiinilääkitykselle. Ja loppussa raskausmyrkytyksen ja vauvan pienen koon takia. Kertaakaan mulle ei kommentoitu painosta negatiiviseen sävyyn, tosi asiallista kohtelua olen saanut. Ekalla kerralla neuvolassa th sanoi vain, että mun painoiselle olisi hyvä painonnousu 4-8kg (muistaakseni). Sain pidettyä painoni tosi hyvin kurissa, alkuun lähti 3kg, mutta puoliväliin mennessä ne tuli takaisin. Viikko ennenkuin jouduin sairaalaan raskausmyrkytyksen takia (rv 33), paino oli +4kg. Neuvolan th oli joka kerran tosi tsemppaava, että samaan malliin vain jatkaa niin on hyvä. Sitten tulikin viikossa yli kilo (turvotusta) ja jouduinkin jo sairaalaan. Sairaalassa kävin pari pv ennen synnytystä (rv35) vaakalla ja paino oli +9kg lähtötasosta, mutta olin tosi tosi turvoksissa raskausmyrkytyksen takia. Viikko synnytyksen jälkeen olin jo -3kg lähtötasosta.

Mulla käynnistettiin synnytys rv 34+5 raskausmyrkytyksen takia. Maanataina aloitettiin puolikkaalla cytotekilla, eka klo 13, toinen klo 17. Illalla tuli pari hassua, melko kivutonta supistusta. Tiistaina jatkettiin kokonaisella tabletilla, ekan sain klo 9, sitten klo 13 ja 17. Ei mitään vaikutusta. Keskiviikkona käynnistystä jatkettiin ballongilla. Aika epämukava laitettava oli. Ballonki saikin jo sitten aikaan kivuliaita supistuksia, varsinkin kun jalkeilla oli, ja selkä oli kuin tulessa. Se ei kuitenkaan tipahtanut itsestään, vaan se otettiin pois seuraavana aamuna (torstaina). Oli se jotain onneksi tehnyt, kohdunsuu auki 2-3cm ja kaula lähes hävinnyt. Siitä sainkin sitten siirtyä saliin kalvojenpuhkaisuun. Kalvot puhkaistiin noin klo 11. Supistukset ei käynnistyneet itsestään, joten laitettiin oksitosiini tippumaan. Se käynnisti supistukset, mutta edistymistä ei tapahtunut lainkaan. Lopulta klo 01 yöllä perjantain puolella (jolloin rv 35+2) lääkäri teki sektiopäätöksen.

Synnytys piti käynnistää rv35 raskausmyrkytyksen takia, mutta jouduinkin lopulta kiireelliseen sektioon kun synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Tiedossa oli jo että vauva on hyvin pieni ja joutuu lastenteholle suurella todennäköisyydellä. Itsellä oli taustasta ja komplikaatioista johtuen pelko, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Kun vauva otettiin mahasta, hänet näytettiin minulle pikaisesti. Pystyin heti huokaisemaan helpotuksesta kun näin, että hän on punainen, eikä sininen, eli se on tosi hyvä juttu ja sitten hän alkoi heti isolla äänellä itkemään, mikä on myöskin hyvä merkki. Ensimmäinen ajatus oli hirveä helpotus, että viimein 8 vuoden lapsettomuuden jälkeen vauva on maailmassa ja elossa. Itkuhan siinä tuli, helpotuksesta. Kätilö paketoi vauvan peittoihin ja näytti vielä minulle, käski suukottaa ja minähän suukotin vaikka vauva oli ihan kinan peitossa. Seuraava kerta kun näin vauvan, oli n. 3-4h myöhemmin, kun minut vietiin heräämöstä osastolle, mutta matkalla sinne käytettiin lastenteholla katsomassa vauvaa. En voinut uskoa että siinä se minun vauva nyt on. Ja hän oli niin pieni (1735g). Sain sylitellä vauvaa n. 10min ja sitten piti jo lähteä pois. Se tuntui ihan hirveän pahalta, kun en saanut olla vauvan lähellä koko aikaa, vaan piti olla eri osastolla. Seuraavina päivinä kuljin lastenosastolla 3h välein syötöillä sekä pidin kenguruhoidossa vauvaa. Olin ihan hirmu onnellinen vauvasta, mutta silti se suuri äidinrakkaus vauvaa kohtaan tuli vasta myöhemmin kotona kun vauva alkoi ottaa enemmän kontaktia.

2kk 3vkoa synnytyksestä. Osittaisimetys. Todella runsaat ja kivuliaat menkat oli. En tod. olisi vielä kaivannut..

Saiko Madeleinen raskaus alkunsa jo hääyönä? Michael Murdock / Splash News Julkaistu: 3.9.2013 10:43 Ruotsin prinsessa Madeleine odottaa esikoistaan, vain muutama kuukausi häiden jälkeen. Prinsessa Madeleine ja Chris O'Neill eivät ole hukanneet aikaa perheen perustamisen suhteen. Ruotsin hovi ilmoitti lasketun ajan olevan maaliskuun alussa. Pari avioitui lauantaina 8. kesäkuuta. Mikäli hovin ilmoittama ajankohta pitää paikkansa, raskaus on saanut alkunsa häiden aikaan, tai hyvin pian sen jälkeen. Normaali raskaus kestää noin 40 viikkoa. Näin ollen 8.6.2013 alkunsa saaneen raskauden lasketuksi ajaksi voidaan laskea 1.3. 2014. Madeleine ja Chris suunnistivat pian häiden jälkeen häämatkalle Seychellien romanttisiin maisemiin. Pienokainen on saattanut saada alkunsa siis myös häämatkalla. Häiden aikaan Madeleinen tuskin vielä tiesi raskaudestaan, sillä hänet kuvattiin muun muassa hääjuhlassa polttamassa tupakkaa. Prinsessa kommentoi uutista tuoreeltaan myös virallisella Facebook-sivullaan. - Olemme Chrisin kanssa innoissamme, sillä voimme ilmoittaa odottavamme vauvaa, jonka on määrä syntyä maaliskuun alussa ensi vuonna. Tunnemme olevamme hyvin siunattuja, emmekä malta odottaa vanhemmiksi tuloa. IS

Minun ja miehen vanhemmilla on molemmilla jo lapsenlapsia ennestään, ja todennäköisesti heillä molemmilla jo käytössä olevat nimitykset mummo ja ukki tulevat käyttöön meidänkin lapsen kohdalla. Sitten kun tarvitsee eritellä niin *kylännimi* mummo ja ukki sekä *kadunnimi* mummo ja ukki. Miehellä on elossa vielä mummo ja ukki, niin heitä kutsuttaneen sitten isomummi ja isoukki.

Mulla ei ollut juurikaan oireita, rintojen arkuutta oli jonkun verran. Väsymystäkin oli mutta se nyt olisi hyvin voinut mennä yötyönkin piikkiin. Pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa. Kana- ja liharuokia en pystynyt syömään, mutta ei nekään oksettaneet tai aiheuttaneet pahoinvointia vaan muuten vain en pystynyt edes ajattelemaan syöväni mitään sellaista ja jäi kyllä lautaselle kun muutaman kerran kokeilin.. Lihaa ja kanaa sisältäviä ruokia pystyin taas syömään n. rv 13->

Rv 15+4 kerroin pomolle, työkavereille n. viikkoa myöhemmin.

Rv 4+1 ja testiin piirtyi heti todella vahvat viivat ja testiviiva oli kontrolliviivaa vahvempi. Kuukautisista laskettuna olisi ollut jo rv 6+ mutta myöhemmin ar-ultrassa selvisi ettei raskaus ole niin pitkällä ja siitä laskemalla laskin että plussasin rv 4+1.

Jatkuvat mielialan vaihtelut. Ja kun sen tietää mistä johtuu mutta kun sille ei voi mitään, itku tulee helposti ja kohta saattaa jo pinna palaa ihan pikkujutusta..

Rv 11+2 kokeiltiin dopplerilla kuunnella muttei kuuluneet (ihonalaiskudosta eli läskiä sen verran että varmaan ei siksi kuuluneet), katsottiin sitten ultralla ja hyvin näkyi syke. Rv 15+0 sitten kuuluikin hyvin sydänäänet ja löytyi heti kun anturin vatsalle laittoi.

Kiitos vastauksista Eipä se auta nyt muu kuin odotella sitä ultraa, viikko vielä olisi siihen.. raskausoireita on edelleen (se rintojen kipu) ja uutena tullut järjetön väsymys (tai sitten johtuu vain hektisestä työviikosta), toiveet ovat siis korkealla..

Jos joku viisaampi osaisi kommentoida tilanteeseeni jotain niin olisin kiitollinen.. Eli tein positivisen raskaustestin 28.2.(testiviiva oli yhtä vahva kuin kontrolliviiva). Tuolloin olisi ollut ed. kuukautisista laskettuna rv 5+6. Pe 1.3. tein digitestin, se antoi vaustauksen "Raskana, 2-3 viikkoa". Sain neuvolan kautta ajan lääkärille ar-ultraan 12.3 eli silloin pitäisi olla rv 7+4 (ultraan pääsin vuosien lapsettomuuden, parin keskenmenon ja epäsäännöllisten kiertojen takia). Ultrassa sitten näkyi ihan oikeassa paikassa oleva sikiöpussi ja sen sisällä jotain, mahdollisesti myös sykeeseen viittaavaa läpätystä, mutta mittoja ei pystynyt ottamaan koska se oli niin pieni eli ei todella ole raskaus niin pitkällä kuin kuukautisista laskettuna olisi. Tai sitten ei etene normaalisti tämä raskaus. Lääkäri ei oikein kommentoinut juuta eikä jaata tilanteesta, vaan että 2 vkon päästä ultrataan uudelleen. Siihen asti nyt epätietoisuus jatkuu.. Jos positiivisen testin aikaan olisi ollutkin n. rv 4+0 tms, niin ultran aikaan olisi ollut rv 5+5, voisiko tämä mitä näkyi ultrassa olla mahdollista noilla viikoilla? Raskausoireita ei ole mitään muita kuin järkyttävän kipeät rinnat ja ruumiinlämpö koholla n. ½ astetta normaaliin verrattuna. Niin ja rinnat kipeytyivät vasta plussaamisen jälkeen, olisiko ollut n. 2-3pv sen jälkeen. Jotenkin todella epäuskoinen ja epävarma olo, varsinkin tällä (7,5 vuoden) lapsettomuustaustalla ja nyt siis luomuraskautuminen yllättäen. Onko tässä nyt toivoa että olisi kuitenkin normaali raskaus, alkanut vain oletettua myöhemmin ja ei siis niin pitkällä kuin ed. kuukautisten perusteella olettaa voisi?