Xim

Meillä meni keväällä reissu 1-vuotiaan kanssa tosi hyvin! Lennotkin menivät ilman itkuja ja kiukutteluja. Reissussa nähtiin tosi paljon lapsiperheitä ja eteenkin ruotsalaiset olivat siellä pitkillä reissuilla, tosi monet n. 8 - 12 viikon matkoilla. Mietittiin miehen kanssa, että jos joskus meille tulee toinen lapsi niin lähdetään koko isäkuukaudeksi sinne.

Mun mielestä on ihmeellistä että hoitohenkilökunta on todella usein todella tylyä keskenmenon kokeneille! Minä muistan vieläkin kun yksi lääkäri päivystyksessä vaan töksäytti, että jos ei vuoto lopu niin sitten mennään leikkuriin ja voi olla että koko kohtu joudutaan poistamaan. Sanoi tämän siis tosi tylysti ja en saanut itse sanaa suustani vaan itkin ihan hysteerisenä. Onneksi lääkärin poistuttua ihana hoitaja lohdutti minua, ja kertoi ettei asia oikeasti oli vielä siinä pisteessä että kohtua pitäisi alkaa poistamaan. Minun keskenmenosta / kohdunulkoisesta raskaudesta on nyt 3 vuotta ja 03/09 meille syntyi lapsi. Silti aina välillä ajatukset palaavat asiaan, minulla meni niin moni asia silloin pieleen että kyllä siitä jäi jonkinmoiset traumat. Olisin kyllä saanut keskusteluapua psykologilta, mutta en vain jotenkin silloin sitä halunnut. Koin että on ihmisiä joilla on asiat "pahemmin" ja jotka ansaitsevat ne ajat ennemmin. Tyhmää, näin jälkeenpäin ajatellen.

Onko lisää vinkkejä miten saisi puremisen loppumaan? Meidän poika (nyt 1v 1kk) puree tosi usein ja olemme miehen kanssa molemmat mustelmilla. Aikaisemmat viestit kuulostavat tutulta; kieltäminen vaan naurattaa tai sitten itkettä jos sanoo liian kovaa ei. Reagoimatta ei pysty olemaan, koska pureminen tosiaan sattuu ihan älyttömästi. Neuvoja?

Voi meitä väsyneitä vanhempia. Halaukset teille kaikille. Meilläkin on tällä hetkellä unikoulut tauolla ja se on tehnyt tosi hyvää minun mielelleni. Tuntui että elämä alkoi olla yhtä unikoulun ja nukkumisen ympärillä pyörimistä ja siitä tuli kauhea ahdistus. Meillä siis poika nukkuu omassa sängyssä yleensä kiltisti puoleenyöhön, toisinaan herää mutta yleensä nukahtaa kiltisti heti uusiksi kun mies käy häntä katsomassa. Siinä kello 01 - 03 välillä herää eikä suostu rauhoittumaan millään muulla kuin maidoilla, joten omasta olosta riippuen joko imetän hänet ja yritän laittaa omaan sänkyyn nukkumaan, tai sitten otan viereen nukkumaan. Nyt muutamana yönä poika on vetänyt kauheat raivot kun hänet on laitettu omaan sänkyyn, joten on sitten nukkunut meidän vieressä jo kahdestatoista asti. Vieressä ollessa hän heräilee ja syö, mutta se ei tunnu niin pahalta kun en itse siihen kunnolla herää. Unikoulutauko jatkuu nyt ainakin toistaiseksi. Meillä alkoi unikoulun myötä tulla mystisiä yövalvomisia ja nyt niitä ei ole enää ollut ollenkaan. Jotain positiivista siis. Ehkä pitäisi mennä ulkopuoliseen unikouluun, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei tunnu minusta hyvälle.

Minäkin itken täällä, sä osaat kirjoittaa niin riipaisevan kauniisti tästä vaikeasta asiasta. *iso halaus* Olet rohkea kun jaoit tämän täällä palstalla. Pidetään edelleen peukut ja varpaat pystyssä sen puolesta, että kaikki menee tulevaisuudessakin hyvin. Extrahali vauvaselle.

Meillä on kuukauden päästä matka ja nyt jo jännittää nuo lennot.. muutama kysymyskin on tullut mieleen, osaisikohan joku vastata.. Millä olette liikkuneet Thaimaassa? Taksilla, tuk-tukilla? Vähän hirvittää nuo ajoneuvot kun tietää mitä liikenne siellä on.. Mistäköhän löytyisi matkarattaisiin UV-suojan? Oletteko antaneet vauvalle maitohappobakteereja reissun aikana? Oletteko ottaneet paljon leluja mukaan? Vai onko erilaisessa ympäristössä tarpeeksi ihmeteltävää? Ainakin lentokoneeseen pitää ottaa jotain mielenkiintoista mukaan ja luultavasti paikan päältä voi ostaa hiekkaleluja..?

tigru, mä epäilen että meidän mystinen "oksennustauti" oli jugurtin aikaansaamaa. Poika siis oksensi illalla / yöllä 3 kertaa ja oli syönyt päivällä ekaa kertaa elämässään maustamatonta jugua. Ajattelin odotella muutaman viikon ennen kuin tarjoan uudestaan.

Tinttis, musta teidän vauva on vielä niin pieni että ei kannata lähteä unia lyhentämään. Pantleyn unikirjan mukaan 3 kk ikäinen vauva tarvitsee vuorokaudessa 3 unipätkää, päiväunia tunneissa 5-6 ja yöunitunteja 10 -11. Yhteensä unta pitäisi saada 15 tuntia. Tietenkin on vauvakohtaisia eroja, mutta minusta tuo on ihan hyvä ohjemalli. Jossain vaiheessa meilläkin yöunille meno vaan itsestään aikaistui ja muistelen että näin kävi muillakin meidän kuukausiketjulaisilla. Tietenkin voi koittaa laittaa vauvaa aikaisemmin nukkumaan. Me aikaistimme 9 kk ikäisen iltatoimia tunnilla aikaisemmaksi eikä tämä vaikuttanut aamunherätyksen aikaan mitenkään.

^ Joo, ollaan koitettu silittelyä, taputtamista ja ties mitä.. ei tuo vaan rauhoitu yhtään niillä jos hän on sängyssä. Ollaan myös päivällä koitettu pitää poikaa sängyssä ja leikitty siellä, jotta sängystä tulisi hänelle mukava paikka.

Jep, yhtä heräilyähän se yö taas oli. Olisiko kenelläkään neuvoa / vinkkejä seuraaviin ongelmiin. -Miten saa vauvan pitämään omasta sängystään? Meillä siis vauva laitetaan sänkyyn kun hän on melkein nukahtanut. Illalla hän jää kiltisti sänkyyn ja nukahtaa, mutta puolenyön jälkeen suuttuu aina hirmuisesti kun hänet lasketaan omaan sänkyynsä. On tosi turhauttavaa kun on ensin käyttänyt 10 minuuttia lapsen rauhoitteluun ja sitten kun hän on rauhoittunut ja melkein nukkuu ja hänet laskee sänkyyn, niin raivoaminen alkaa taas alusta. Ollaan myös koitettu odottaa siihen asti että poika nukkuu ihan kokonaa, tästäkään ei ole apua, silti hän herää kiukkuisena huutaen kun laitetaan omaan sänkyyn. - Miten saa aamuyön heräämiset vähennettyä? Meillä tuo herää joka aamuyö kello 4, 5, 6 ja sitten seiskalta nousee ylös. Viime aikoina olen ollut niin väsynyt, että poika on nukkunut vieressä ja saanut maitoa jotta hiljenee. En vaan jaksa käyttää tuntia rauhoitteluun ilman maitoa, jonka tulos on se että tuo nukkuu sen 15 minuuttia ja herää uudestaan huutamaan. - Viime öinä poika on valvonut yöllä reilun tunnin, ei vain suostu nukahtamaan. Mistäköhän tämä johtuu. Silloin siis vaan kitistään ja itketään, mikään ei ole hyvä eikä mikään rauhoita. Parina yönä olen saanut tuon rauhoittumaan siten, että hän nukkuu pää minun mahani päällä (pää rintakehällä siis..), mutta heti kun yritän nousta sohvalta niin alkaa raivoaminen. Alan olla niin loppu tähän tilanteeseen. Meillä ei tosiaankaan toimi joku "pidä kättä lapsen päällä niin hän rauhoittuu". Ei todellkaan rauhoitu, suuttuu vaan enemmän. Huutokaan ei ole mitään pientä itkua vaan semmoista että huutaa niin täysiä kuin vaan pystyy. Päiväunet sujuvat kyllä hyvin, tällä nukutaan kahdet unet. Aamulla yleensä n. 1,5h ja iltapäivällä jotain 1 - 2 h välillä.

Meillä on kanssa yöt ihan kauheita.. nytkin mua pelottaa mennä nukkumaan, koska tiedän että tuo herää heti kun nukahdan ja mä en vaan jaksa taas nukuttaa sitä. Meillä siis nyt menossa pehmeä unikoulu Pantleyn mukaan, mutta joulukuun lopusta asti on jotain unikoulun tapaista yritetty pitää, kerran poika on nukkunut yhden 5 tunnin pätkän, muuten sen on ollut tätä samaa 1 - 2 tunnin välein heräilyä. Pää hajoaa.

Meillä oli nimiäiset, emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Halusimme järjestää vauvalle juhlan hänen syntymänsä kunniaksi. Nimi oli kaikkien tiedossa heti syntymästä. Ja joo, meidät vanhemmat on siviilivihitty.

Kiitos tuesta ja vinkeistä. Nyt tehtiin tänään niin että imetin iltamaidon olohuoneessa ja sen jälkeen mies nukuttaa pojan makuuhuoneessa. Eli yritetään nyt päästä eroon siitä että sängyssä syödään maitoa. Mietin, että olisikohan järkevää yölläkin mennä imettämään olohuoneeseen..? Jos siis sitä maitoa on pakko antaa. Tavoitehan on se ettei yöllä enää syödä. Kerttu, meilläkin tuntuu olevan sitä ilmassa että Pöö herää herkästi meidän liikkeisiimme. Sängyn siirsimme jo unikoulun alettua miehen puolelle, ettei maito vaan tuoksuisi nenään. Valitettavasti meillä ei ole muuta nukkumapaikkaa.. pitänee miettiä vaihtoehtoja jos tämä ei millään tokene. Päiväunet ovat meillä suht lyhyitä, usein alle tunnin. Unia nukutaan nykyään kahdet. Pitää käydä etsimässä itsellekin tuo Pantleyn kirja. On ollut ajatuksissa mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Odefiina, tuommoiset kokemukset antavat aina toivoa paremmasta. Itsestäni kyllä tiedän sen, ettei minusta ole kuuntelemaan koko yön itkua.. Ehkä meidänkin pitäisi koittaa tuota vesihörppyä maidon sijaan. Tuttia meillä ei syödä, tällä hetkellä se harmittaa koska siitä olisi varmasti apua tässä nukuttamisessa.. Tikku, kiitos tuosta heilutusvinkistä. Meillä on pinniksessä pyörät joten tuo olisi helppo testata! Peukut pystyyn että tämä yön menisi paremmin. Mies sai pojan nukahtamaan omaan sänkyynsä 10 minuutissa!! Siis siten, että poika oli puolinukuksissa kun hänet laitettiin sänkyyn. Tämä on edistystä.

Tämä kuulostaa tosi tutulta.. Kirjoittelinkin tuohon toiseen uniketjuun pitkät pätkät. Meillä siis tuo unikoulu ei ole vielä tuottanut mitään tuloksia muuta kuin sen että nyt ollaan molemmat miehen kanssa väsyneitä..

Ehkäpä mulla on nyt voimia purkautua tähän ketjuun.. avautumista nimittäin riittää. Meidän poika on nyt vähän yli 9 kk vanha ja minä en ole koko tänä 9 kk aikana nukkunut yhtäjaksoisesti 3 tuntia pidempää pätkää. Ja tuon 3 tuntiakin vain harvoin, tavallisesti tuo heräilee vieläkin parin tunnin välein. Loppuvuodesta tuntui että unet menevät aina vaan huonommiksi; liikkuminen oppiminen, hampaiden tulo ja vähän kaikki asiat vaikuttavat uniin ja heräilyihin. Monena yönä herätää sen miljoona kertaa, pahimmillaaan unipätkät ovat 30 min - 1 h. Eli alkaa pikkuisen väsyttää. Jouluna kun mies oli lomalla aloittelimme unikoulua. Tässä vaiheessa on mainittava, että me emme halua huudattaa tuota lasta tuntikaupalla, ei vaan sovi meille. Unikoulun tarkoitus olisi saada poika lopettamaan yösyömiset, hän ei rauhoitu ollekaan heräämisen jälkeen ilman rintaa. No, nyt siis mies hoitaa rauhoittelun yöllä ja minä pysyn piilossa. Jos poika näkee minut niin alkaa heti raivota ja vaatia rintaa. Aluksi näytti että edistystä tulee. Meillä on siis heräilty heti nukkumaanmenosta lähtien usein, ja nyt saatiin tilanne semmoiseksi että poika nukkuu yhtäjaksoisesti puoleenyöhön asti. Jostain syystä hän herää joka yö siinä kello 24 paikkeilla ja vaatii rintaa. Unikoulun alussa saatiin isojen itkuen jälkeen poika kuitenkin pari kertaa nukahtamaan ilman rintaa mutta nykyään ei tuosta tule mitään. Toinen huutaa ihan heikkopäisenä ja raivoissaan, ei siis mitään pientä kitinää. On ihan sama vaikka mies rauhoittelee häntä sylissä, mikään ei auta. Ollaan sitten annettu rintaa kun ei vaan pysty kuuntelemaan tuota itkua!! Pisin aika mitä ollaan yritetty rauhoitella on n. tunti, ja se on minusta liikaa koska en halua itkettää toista. Ja joo, ei rauhoittunut. Aluksi oli siis tavoitteena että yöllä voisi olla yksi syöttö, esim. kello 4 tai 5 jonka jälkeen poika laitettaisiin takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Nyt tuo tuntuu niin kaukauselta, viime yönä poika nukkui vieressäni jostain kello 01 alkaen ja heräili melkein tunnin välein koko yön. Taas kerran. Olen itse niin väsynyt etten jaksa nostaa lasta joka kerta omaan sänkyynsä, eteenkin kun hän alkaa siitä aina raivoamaan!! Yöllä sitä ajattelee vain, että "lepään hetken ja nostan sitten.." ja siihenhän sitä sitten nukahtaa.. Nytkin on pää ihan sekaisin väsymyksestä molemmilla, yleensä kun mies yrittää ensin rauhoittaa poikaa. Ennen vain minä olin koomassa.. Meillä on iltarutiinit olleet samat tosi kauan: puuro, kylpy, yökkäri, iltamaito ja mies nukuttaa pojan. Ei siis nukahda rinnalle. Meillä poika vaan innostuu kirjoista, joten iltasatu ei kuulosta hyvälle. Unileluja / rättejä ei ole, poika ei niistä välitä vaan heittaa pois sängystään. Sänky on meidän makuuhuoneessa, muuta paikkaa sille ei asunnossa oikein ole. Aina herätessää poika nousee istumaan / konttausasentoon / seisomaan ja huutaa kuin pieni hyeena. Jos hänet jättää yksin sänkyyn (ja toivoo että poika nukahtaisi itse..) niin heti kun vanhempi katoaa näkyvistä alkaa järkyttävä itku. Tassuttelu on hyvä vitsi, tuo vaan hermostuu jos hän itkee ja yrittää kädellä rauhoittaa. Jos poika on melkein unessa, niin silloin käden pitäminen päällä ja pepun taputus rauhoittavat. Kahdeksalla kerralla kymmenestä poika havahtuu itkemään, kun hänet lasketaan omaan sänkyyn. Alan oikeasti menettää toivon siitä että tuo oppii koskaan nukkumaan. No joo, tänään on erityisen huono päivä koska väsyttää niin hulluna. Jos en nukkuisi pojan kanssa aina aamupäivällä päikkäreitä en jaksaisi mitään. Päivisin on huono omatunto siitä, että miksi en yöllä koittanut tarmokkaammin nukuttaa poikaa omaan sänkyynsä ja miksi sorruin antamaan maitoa. Mutta kun en vaan jaksa yöllä taistella.. Mitä ihmettä me voimme tehdä?