Ennela

Me käytiin valmennuksessa viime maanantaina. Kyseessä siis jo synnyttäneiden valmennus. Esikoinen syntyi muualla. Näissä uudelleensynnyttäjien valmennuksissa tarkoituksena on tutustua osastoon ja Haikaran filosofiaan. Meidän valmennuksen pitänyt kätilö käytti ilmaisua 'luoda pienet juuret'. Eli sitten on helppo tulla synnyttämään, kun ihan uppo-oudosta paikasta ei ole kyse. Juteltiin kaikkea ryhmässä, esim. miksi on halunnut hakeutua Haikikseen, mitkä ovat olleet aikaisemmissa synnytyksissä sellaisia voimavaroja, jotka haluaa ottaa mukaan seuraavaankin synnytykseen jne. Lisäksi koska Haikiksessa isä/doula/tukihenkilö kuuluu äidin palveluskuntaan (jos on perhehuoneessa) niin tukijoukoille kätilö näytti erikseen, mistä kaapista sitten tukija saa hakea mehua ja evästä, missä mikrossa hurautetaan kaurapussit kuumiksi jne. Sitten käytiin salissa koeponnistamassa jakkara ja muutenkin kurkkimassa. Oman koottavan/puhallettavan altaan saa ottaa mukaan, mutta se pitää itse koota. Siis koska ruuhkista ja kiireistä johtuen kätilöllä voi olla muutakin tekemistä, kuin lukea käyttöohjetta isälle =) Kannattaa siis koota se kertaalleen jo kotona ja varmistaa mahd. pumpun toiminta ym. Onkohan streptokokki B este Haikaraan pääsylle? Tuli nyt yllättäen mieleen, kun ei ole tullut missään tämä aikaisemmin puheeksi, neuvolassa eikä muuallakaan. Mulla edelisessä raskaudessa todettiin se, mutta sitä ei kuulemma uusintaseulota, koska ei kuulu muutenkaan seulottaviin ja saattaa tulla ja mennä muutenkin.

Jouduin lapsen poikkitilan vuoksi ottamaan huomioon suunnitellun sektion mahdollisuuden (nyt tulokas on jo rt:ssä) ja sitä kautta tuli mieleen kiireellinen tai hätäsektio jos istukka on edessä, etuseinässä, kuten minulla on tässäkin raskaudessa. Eli tarkastetaanko suunnittelemattomaan sektioon mennessä istukan sijainti esim ultralla, vai voiko istukan läpi leikata? Jos istukka on edesä, niin tehdäänkö leikkaushaava sitten ylävätsalle tai kylkeen?

Kipuahan ei voi mitata, mutta olen kuullut, että käynnistetty synnytys tosiaan olisi kivuliaampi, ainakin useissa tapauksissa. Ei tietenkään aina tai kaikilla, mutta useammasta paikasta olen tämän lukenutkin, joten jokin perä siinä lienee. Itse ainakin uskon tähän.

Mulle tuli juuri kutsu Haikikseen ja siellä näyttäisi olevan tällä hetkellä kolmenlaista teemaryhmää: Seksuaalisuus raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Miten raskaus, synnytys ja lapsen syntyminen voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen. Mielialat. Keskustelua raskauden, synnytyksen ja vanhemmuuden mukanaan tuomista tunteista, tuntemuksista ja mielialoista. Äitien rentoutusryhmä. Loppuraskauteen sopivia venytys- ja rentoutusharjoituksia 'Synnytyslaulu' eli hallittu äänenkäyttö synnytyksessä (5€)

No, mä luulin, että olit ymmärtänyt mut väärin ja sitten sä luulit, että mä olin.... Mullekin ekassa synnytyksessä tehtiin yhtä sun toista, mutta sama juttu, ne olivat tarpeellisia siinä tilanteessa. Nyt tulevassa toisessa synnytyksessä niitä ei toivottavasti tarvi tehdä. Tai siis toivottavasti tilanne ei sitä vaadi.

Mulla on ihan vastaavat ajatuksen Keskiyön auringon kanssa. Toivoin tyttöä, mutta poikaolo oli heti alusta. Jälkeenpäin mietin, että psyykkasinko itseäni uskomaan, että lapsi on poika, suojellakseni itseäni pettymykseltä (vaikka toisaalta tiesin jo silloin, että se pikku nyytikäinen tulisi olemaan yhtä rakas sukupuolesta riippumatta. Enemmän kai pelkäsin että olisin pettynyt, koska silloin olisin soimannut itseäni huonoksi ihmiseksi&äidiksi koko loppuelämäni, eikä kukaan halua joutua elämään sellaisten tunteitten kanssa). Äh, hankala selittää. Rakenneultrassa ultraava kätilö tulkitsi jotain poikkeavuutta sikiössä (osoittautui vääräksi hälytykseksi, mutta ehdittiin säikähtää järjiltämme), siinä tilanteessa ei ollut ensimmäisenä mielessä se sukupuoli, eli unohtui kysyä. Eikä sitä sitten selvitettykään enää sen koommin. Muutenkin tein ihan samaa kuin Keskiyön aurinko, yritin 'kääntää' mieltäni tytön puolelle, mutta ei. Lisäksi mulla oli ns. poikavatsa, vaikka en tiedä, uskonko moiseen. Poikaa kaikki veikkasivat. Linea negra tuli yli navan, jonka se ohitti pikku mutkalla Tyttö siltä tuli. Äitini kysyi, olenko pettynyt, kun niin poikaa toivoin. Sanoin, etten ollut poikaa toivonut, vaan että minulla oli oli ollut poikaolo. Tämä oli hyvin sanottu, tätä yritin itsekin, en vain päässyt tällaiseen täsmälliseen ja ytimekkääseen ilmaisuun Tässä raskaudessa ei ole ollut tyttöpaineita, kun sellainen jo perheestä löytyy. Raskaus on ollut hvyin samanlainen, tosin potensiin 10. Vatsa taitaa olla leveämpi, mutta olen itsekin nyt levämpi, kuin ykköstä odottaessa:D . Tyttöolo mulla on nyt, saas nähdä, meneekö nää olot 'ristiin' ja poika tulee. Ultrassa tyyppi piti jalkovälinsä suojassa, mutta kätilö veikkaili tyttöä. Olen valinnut taas neutraalin värisiä vaatteita. Jokusen kuukauden saa vielä odottaa, ennen kuin selviää!

Anteeksi vain, mutta en voi kuin nauraa. Aika näppärästi sässin tuon edellisen viestin... En vissiin saa poistettua sitä mistään, kun se meni kaiken kisäksi 'vieras' -profiililla. AARGH, miten mä onistuin, älkää edes kysykö Näpyttelen tuon vastauksen uusiksi, siten, kuin sen alunperin tarkoitin

Mulle tuli mieleen pesemättömät uudet vaatteet. Itsellä oli ainakin tapana nuorempana ja toisinaan hätätapauksessa joskus vielä ennen 1. raskautta ja imetystä laittaa vaatteet päälle suoraan uusina. Tummansinisistä farkuista joistain saattaa lähteä väriä ihan näkyvästi iholle, ja sininen väri (mitä sitten liekään, tai minkälainen sekoitus kemikaaleja) on kaikkein myrkyllisin. Esim. monet tekstiilialan työntekijät allergisoituvat juuri tälle siniselle väriaineelle. Lisäksi tuolta ulkomailta kun kuljetetaan vaattet suurissa konteissa meritse, niin ennen konttien sinetöimistä sinne ruiskutetaan säilöntäaineita, jotak estävät vaatteita homehtumasta matkalla ja torjunta-aineita, jotka suojaavat vaatteet tuhohyönteisiltä. Nämäkin varmaan kovia myrkkyjä, kun ei se työsuojelu taida tuolla maailmalla olla kovin kummoisissa kantimissa. Ja sitten tietysti tämä ftalaattiongelma, joka taas noussut esille. Joten sanoisin, että uusia pesemättömiä vaatteita kannattaa välttää. Jopa vaikka ei olisikaan raskaana/imettäisi.

Voi, enhän mäkään nyt tarkoita, että esim oksitosiini olisi turha kaikissa tapauksissa. Tai kalvojen puhkaisu tai eppari. Tottakai mennään lapsen ehdoilla, en sitä tässä takoittanut, ettei/etten menisi. Puhuin turhista toimenpiteistä, eli esim epparin leikkauksesta ilman tarvetta. Ja tarvehan vaihtelee synnytyksen mukaan. Esim. Oksitosiini lakkaa olemasta turha juuri sillä hetkellä, kun sitä oikeasti tarvitaan. Vastustan siis näitä 'laitetaan/tehdään kun on kivampi, nopeempi helpompi kätevämpi aina tehty näin tää nyt vaan on käytäntö' -turhuuksia. No, sitten mulla on myös uusi tyhmä kysymys Miksi lapsiveden menon jälkeen pitäisi mennä sairaalaan makuuasennossa? Bongasin tämän yhdestä toisesta ketjusta. Siis jos vedet on mennyt mutta synnytys ei ole käynnistynyt vielä... Mulle kävi juuri näin, mutta kun soitin synnärille, ei sieltä kehotettu makaamaan, tai kiirehtimään mitenkään erityisesti, esim. tulemaan ambulanssilla.

UP! Pari kk esikoisen syntymän jälkeen rupesin paleokarppaamaan suorilta jaloilta, mikä aiheutti radikaalin muutoksen sekä ruokailutottumuksiin, että vointiin. Minua kyllä varoiteltiin kovasti mm. maidontuotannon heikentymisestä, mutta itse en huomannut mitään, eikä ilmeisesti tytärkään, kun ei alkupäivienkään aikana käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti. Jatkoin paleokarppausta (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) kunnes palasin töihin. Meillä on töissä niin edullinen lounas ja laadukaskin virallisterveellisen mukaan, että minun kannattaa se syödä, oli karppia tai ei. Lounaalla siis repsahdan arkiviikolla päivittäin ja tietoisesti (pyrin kyllä syömään edes hyväkarpin tapaan) ja vapaalla sitten karppaan. Jahka selviän synnytyksestä ja imetys lähtee käyntiin, yritän palata vahvemmin paleokarppaukseen, edes osittain. JA kunhan tästä äitiysloma alkaa, pääsen jälleen 'eroon' siitä työpaikkalounaastakin. Aivan hiilarittomaksi en aio kehoani/vatsaani totuttaa, sillä haluan voida syödä synnytyksen aikana ja varsinkin heti sen jälkeen juuri sitä, mitä sattuu mieli tekemään! Eikä sairaaloissa varmaankaan ole edes mahdollista saada vhh ruokia kuitenkaan.

^ Mulla kävi toisin päin. Esikosta (tyttö) tissit kasvoi mutta nyt ei ole kasvaneet juuri ollenkaan. Edellisessä viestissä unohtui mainita, että toisessa raskaudessa olen saanut juosta yöllä vessassa, mutta ekassa raskaudessa nukuin yöt läpeensä onnellisesti.

Mä olen tuunannut itselleni kahdet toppikset; Toisista leikkasin V:n muotoisen kiilan irti (avasin vetskarin, taitoin liepeet syrjään ja leikkasin taitetta pitkin. Sitten siihen koloseen ompelin vastaavasta väristä saman muotoisen, kuin poisleikttu osa, trikoopalasen. Joustaa hyvin ja pysyy henkseleillä päällä. Läppä vaan ei ole kovin lämmin, kun on vain trikoota. Toisiin toppiksiin, joita en raatsi leikellä, ostin kangasta (kun housujen väristä toppakangasta ei ollut, niin ostin tavallista kangasta, johon opelin teddyvuoren) ja tein siitä semmoisen reilun 'Veen' (kts yllä)muotoisen läpän. Siis kolmion muotoisen, helpommin sanottuna. Kolmion kulmiin laitoin nepparit, jotka käy housujen neppareihin. Tämä läppä laitetaan housujen sisään kuin paidan helma ja nepparit sitten housun neppeihin kiinni. Jos laittaa useamman nepprin, niin on säätövaraa. Esikkoa odotin kesällä, tein monista sortseista äitiysmallin tuolla ensiksi mainitsemallani trikotekniikalla. Jatkoin housujen vyötäröä samalla trikoolla vielä ylöspäin, niin sain ne sortsit pysymään yllä ilman henkseleitä, kun vyötärön sai vedettyä masun päälle. Siis ensin V-levike housujen vyötärön tasolle ja sitten ompelin trikoosta tuubin, jolla jatkoin vyötäröä vielä ylöspäin. Selkäpuolelta tietysti vähemmän. Kirppikseltä sai halpoja sortseja tähän tarkoitukseen, leikeltäviksi. Sitten, jos ei halua leikellä, niin käännä vetoketjuliepeet sisäänpäin, älä leikkaa niitä pois, käännä vain ja ompele V-läppä taitoskohtaan. Sitten sen voi purkaa pois, kun vatsa katoaa. Kukaan ei varmaan ymmärtänyt

Ekassa raskaudessa mulla oli alussa aivan käsittämätön väsymys, palelin koko ajan, olo tuntui sairaalta ja etoi. Monet hajut oksettivat mutta onneksi oksensin vain muutamia kertoja. Mitään ei tehnyt mieli ja yksi sun toinen ruoka aiheutti ällötyksen. Mutta muuten voin fyysisesti hyvin, ei ollut särkyjä, supistuksia, paitsi harkkasuppareita tietysti, ei verenpainetta, painoa ei tullut kuin kuutisen kiloa, ei sokereitä pississä, ei niin mitään. Vielä laketun ajan jälkeen kävin marjassa ja sienessä poimimassa litrakaupalla pakastettavaa. Niin ja noi alkuraskauden (kestivät 3-4 kk) vaivat kun katosivat, niin olin siis tosiaan elämäni kunnossa. Noh. Tässä raskaudessa olen ollut ehkä vähän vähemmän väsynyt (vaikea sanoa, kun tuo 1v esikko väsyttää kenet vain, raskaana tai ei) ja pahoinvointi kesti myös vähemmän aikaa, eikä ollut hajuherkkyyttä ja pystyin syömään kaikkea. Oksensin pari-kolme kertaa. Mutta muuten fyysisesti ollut kehnompaa. Selkä prakasi, paino on jo aivan uusissa lukemissa, ja aargh mun alapää on aivan kipeä ja turvoksissa. Esikolle ja kakkoselle tulee ikäeroa 1v 8kk. Mulla ei oikeastaan vielä ole mahaa, enkä ole esikolle mitään jutellutkaan. Taidan odottaa, että mähä tulee esille ja sitten yritän kertoa. Saas nähdä!

^ Jep. Ja sitten kun vielä muistaisi pitää sen itsekin mielessä Hvyää odotusta sinulle!

Mun mielestä on hyvä, että nykyään tiedetään paljon raskautta vaarantavista ruoista, sairauksista, ym. Mutta samalla tunnutaan unohtaneen se tosiasia, että naisen keho on luotu olemaan raskaana ja synnyttämään terveitä lapsia siitä huolimatta, että joskus tulee laittaneeksi suuhunsa joitain, jota ei pitäisi. Ihminen olisi lajina varmasti jo kuollut sukupuuttoon, jos sikiöt olisivat kuolleet kohtuihin just esim. homeesta. Tämä oli ihan yleinen mietintä, ei mitään henkilökohtaista aloituspostaajaa kohtaan!