_NcV_

Näillä näkymin tää kakkonen syntyy alakautta. Sillä ainakin lähdetään liikenteeseen. Rakenne ultrassa oli vielä istumassa, mua sen jäkeisestä lääkärintarkastuksesta asti RT. Eikä ko'oksikaan ole mitään kovin suurta arvioitu (alle 4kg tai just 4kg ... eiskoinen paino 4050g). Synnytystä en oikein oo osannut edes odottaa (vaikka LA on viikon päästä). Esikoisen takia ei ole oikeastaan ollut aikaa olla raskaana. Joka taas tekee sen, että toivon todella tämän syntyvän alakautta ... Esikoisen aikaan olin hirveesti, ikäänkuin henkisesti, valmistautunut synnytykseen ja sitten se vauva vaan ilmestyi jostain. Kesti noin 3kk ennen kuin oikeesti kiinnyin vauvaan vaikka kyllä alusta asti puhuin isestäni äitinä ja koin sen omakseni. Joku vaan tökki. Puudutuksen laittaminen ei sattunut, olin siinäkohtaa vielä varmaan jonkilaisessa shokkitilassa tai sen jälkimainingeissa, etten oikein "ymmärtänyt" mitä tapahtuu. Pelotti siis ihan hulluna. Puudutusta koitettiin laittaa 7-11 kertaa, en tiedä tarkkaan. Ensin kyljellään, mutta koska mun selkäranka tai se paikka mihin puudute pistetään on niin syvällä(?), ettei neula yksinkertaisesti meinannut riittää. Lopulta nousin istumaan ja siinä se saatiin sitten laitettua kerrasta. Puudutuksen laiton jälkeen myös rauhotuin ja sen jälkeen lähinnä naureskelin, kun oli niin hassu olo, kun ei mitään tuntunut. Katetri laitettiin vasta puudutteen jälkeen, eli se ei sattunut/tuntunut ollenkaan. Myöskään sen pois otto seuraavana päivänä ei sattunut millään tavalla. Onnistui imettäminen. Sairaalassa imetin ihan täysin seläläni (isoista rinnosita joku hyöty) ja kotona pitkään kyljellä maaten, koska siihen oli niin tottunut ja se tuntui helpolta. Alusta asti olisi kai asentoa saanut vaihdella, mutta jotenkin tuntui parhaalta viettää ensimmäiset päivät ihan vain selällään. Leikkauspäivänä (tiistai) nousin kerran seisomaan, mutten muuta. Seuraavana päivänä (keskiviikko), illasta, otettiin katetri ja kipupumppu pois, joten sitten illalla/yöllä pääsin ja kävin itse vessassa. Toinen päivä (torstai) leikkauksen jälkeen pystyin osallistumaan vauvan hoitoon täysin (varmasti jo tuona aikasempanakin olisin pystynyt, mutten halunnut ottaa riskiä ja samalla mies sai hoitaessaan itsevarmuutta vauvan hoitoon). Kolmantenapäivänä (perjantai) kotiuduimme. Kaksi ensimmäistä yötä vauva oli kuikin hoitajilla hoidossa, sen verran hidasta/tuskasta oli sängystä nouseminen (toisena yönä en enää syönyt vahvempaa kipulääkettä ja pystyin liikkumaan vessaan silti ilman kipuja). Kotiutumisen jälkeen haavaa särki oikeastaan vain kun nousi makuulta ylös tai yski. Lisäksi tikit oli inhottavat, kun ne narut oli niin pitkät, mutta ne poistettiin ma (vai oliko ti) neuvolassa, eli eivät pitkään haitanneet. Vauvan hoito onnistui siis jo kotona täysin. Samoin mm. autosta nouseminen jne. Hitaasti ja varovasti, varmistelin aika paljon. Uudessa raskaudessa ei oo ollu minkäänmoisia komplikaatioita leikkauksen takia, eikä ollut myöskään paranemisvaiheessa missään kohtaa. Vielä on tietysti itse synnytys ja sen supistukset, mitkä voivat haavaan vaikuttaa. Sektioarpi on itselläni ainakin todella siisti. Tuskin huomaa. Mm. niskapoimu-ultran tehnyt lääkäri luuli esikoisen syntyneen alakautta (ei siis huomannut edes arpea). Arpi on siisti ja vaalea ja niin tuossa bikinirajassa, että jää sopivasti siinä olevaan "taitteeseen"/alushousujen sauman alle. Sori, että vastaaminen venyi näin pitkälle!

Eikö tuo oo nimenomaan perhehuoneen idea, että sielä saa olla perheen kanssa? Tampereella kun ei moisia hienouksia tunneta. Ehkä jollekin sitten joskus kun saavat sen uuden rakennettua ja toimintaan ...

En oo Hyvinkään sairaalassa ollut, mutta TAYSissa viime kesänä kävin läpi suunnitellun sektion. Alkuun pelotti, mutta leikkauspäivän aamuna pää oli tyhjä. Kunnes lähdettiin siirtymään lapsivuodeosastolta kohti leikkaussailia. Itkin ja tärisin paniikissa, kun mentiin hissillä muutama kerros ja kävellen paria käytävää. Leikkaussaliin päästyä henkilökunta oli kuitenkin ihan tosi ihanaa!! Kaikki tulivat itse esittelemään itsensä ja kertomaan mikä heidän tehtävä siellä oli. Samalla moni kyseli jännittääkö/mikä jännittää erityisesti (vastasin ei, vaan pelottaa), niin lohduttelivat, että heitä ei jännitä tai pelota, he ovat tehneet saman asian moneen moneen kertaan. Ilmapiiri oli muutenkin todella ihana. Mies sai olla ihan kokoajan mun vieressä pitämässä kädestäkiinni ... Narkkari jutteli mukavia, samoin muut. Ja lopulta itse leikkaus ja myös paraneminen sujui kuin elokuvissa! Oli oikeasti ihan käsittämättömän hyvä kokemus. Mutta kuten sanottu, en tuon Hyvinkään kohdalta osaa auttaa (vaikka siellä asuinkin 3vuotta ) .. Mutta jos keksit jotain kysymyksiä, niin vastaan mielelläni.

Meillä täysin sama tilanne miehen puolelta. Saa nähdä miten käy. Mummu ei sinänsä jännitä, mutta vaari ... Hänellä on jokseenkin erikoinen kotikasvatus taustalla ja samalla jonkin asteisia "sitoutumis" tai "tunnepuolen" ongelmia ... En nyt oikein löydä oikeaa sanaa kuvaamaan. Mutta esimerkiksi epäonnistumista missään muodossa muiden osalta hän ei osaa ymmärtää ollenkaan, vaan suuttuu ja muistuttaa pienistäkin asioista vielä useamman vuoden jälkeen. Etenkin jos näihin asioihin on jotenkin yhteydessä raha (ei siis hänen rahansa edes). Mutta siis nyt esikoisesta (heidän ensimmäisestä ja ainoasta lapsenlapsesta toistaiseksi) vaari on seonnut/hullaantunut ihan täysin! Tuntuu että poika on hänelle vähän niinkuin kaikki kaikeassa. Ei oikein puhukaan enää mistään muusta ... Mutta nyt olisi siis toinen tulossa. Mieheni tosin on ilmottanut, koska hän on aikanaan jäänyt todella pahasti paitsioon vaarinsa osalta (isänsä isä), ei hän aio sietää samaa käyvän omalle lapselleen. Joten sanoi, että jos ei ymmärretä ja pidetä tasa-arvoisina, niin hän ei katso vierestä, vaan sitten loppuu/vähenee reilusti vierailut isovanhempien luona.

^ Surullista tuollanen. Oon kyllä tosi nihkeä muutenkin tollasten asioiden suhteen ... (Tupakointi ja toisena lapsen itkun huomiotta jättäminen)

Yks parhaista ravintoloista on ollu RASX-pizzapuffet. Salaattiolydästä löyty hyvin 1vuotiaalle naposteltavaa ja leipää siksi aikaa, kun iskä ja äiti veti napansa täyteen pitsaa

Lainaan aika kaukaa, mutta meillä (onneksi miehellä on sama linja), jos isovanhemmat eivät tee niinkuin tahdomme (siis kasvatuksellisissa asioissa ja linjauksissa), niin sitten ei tavata lasta. Mm. alkoholi on meinannut muodotua tällaiseksi, mutta kun ilmoitimme, että poika ei tule kylään ei yksin eikä yhdessä meidän kanssa jos käytös ei muutu, niin johan muuttui. En tahdo lapselta viedä isovanhempia ja onhan heistä todella suuri apu hoidossa. Mutta jos näkemykset menevät ristiin, niin mielestäni lapselle paras on se minkä vanhemmat näkevät parhaana. Esim. jos ruumiillista kuritusta harrastaisivat (jota eivät onneksi tosin tee), niin siihen jäisi vierailut ja saattaisin jossain tapauksesa tehdä jopa ilmoituksen asiasta. Riippuen tilanteen laadusta tietysti, mutta lapsi on vanhempien eikä isovanhempien. He ovat aikanaan tehneet omat valintansa, nyt on meidän aika tehdä omamme.

Saako P&T:n rattaista kankaat irti pesua varten kuinka helposti?

Tarvii taas tulla kehumaan Tampereen Babystylea! Sieltä ollaan joka kerta saatu ihan tosi hyvää palvelua! Nytkin käytiin vaan kyselemässä Phil&Tedsin vaunujen (Sportin ja Explorerin) eroja ja saatiin paljon tietoa ja myös esittely, millä systeemillä toimivat. Vaikka ko. mallit ovat jo poistuneet myynnistä ja heilläkin oli vain uudempia malleja, joten vamrasti tiesi, ettei heiltä oltu vaunuja nyt ostamassa.

Ootko sä koittanut saada niitä niin pois, että käännät sitä mustaa solkimötikkää ennen kuin koitat pujottaa sitä pois? Ja saiskohan sen soljen irti siitä hihnasta kokonaan ennen pujottamista? Sitä koitin heti toisena vahtoehtona, muttei mahtunut. Eikä solkia saa irti, kun remmit on ommeltu kii molemmista päistä solkiinsa. Avoppi tän kuitenkin ratkas, nainen joka osaa ihan mitä vaan (kolmen lapsen kotiäitinä ollut 10vuotta, mun idoli ) . Arvasin, että kun hän tulee käymään niin saan asiaan selvyyden, jos ei täältä löydy. Solki siis pitää ujuttaa pois niin, että ensin kangas laitetaan "klipsun hampaiden" väliin ja sitä kautta muljautetaan läpi .. Nyt on kangas pestynä!

Miten Happyista saa istuinosan kankaan irti? Sains en kyllä muuten, mutta olkavöiden soljet ei mahdu läpi ... Ja miten tuo pestään voiko sen vaan lyödä koneeseen? Tietääkö joku mistä löytyisi viralliset pesuohjeet?

39+2 tehtiin, eli ihan normaali viikolla. Syy oli perätila. Meille annettiin myös itselle mahdollisuus toivoa syntymäpäivää, mutten sitten tiedä minkälaisella aikajanalla. 36+1 saatiin aika.

Olin niin ilonen kun kaupasta löytyi adapteri jolla saa Brion kaukalon kiinni Happyn runkoon! Ihmettelin jo esikoisen aikaan, että eikö sellasta oikeesti ole muka tajuttu tehdä ...

Osaako joku sanoa minkämoisia kokoeroja Phil&Tedsien välillä on? Esim Explorer vs. Sport? Vibet taitaa olla niistä isoimmat?

vaikkei ylhäältä ole minkäänlaista suojaa (turvavyöthän vyöistuimissa ottaa kiinni olkapäistä), niin palkki estää putoamisen, koska on kiinni muullakin kuin vyöllä, se ei siis luiskahda irti. Mielestäni huomattavasti mukavampi ajatus jäädä koko reidestä roikkumaan pää alaspäin kuin vain olkapäistä/vyötärövyöstä.