Ansku

Kivat villahaalareita myydään esim. Sokoksella, Stockalla, Citymarketeissa jne. Laadukkaan tuntuisia ja kotimaisia nekin, ja jonkin verran edullisempia kuin Ruskovilla. Itse ostin Name it merkkisen villahaalarin Hulluilta päiviltä.

Mä olin vajaa vuosi sitten osastolla 310 ja mulle jäi pääosin ihan hyvä fiilis paikasta. Onhan se osasto vanha ja aika ankea, huoneet tosi pieniä ja ahtaita ja hoitajat kiireisiä, mutta jos asiaa katsoo positiivisesti, niin se ainakin kannustaa omatoimisuuteen ja pikaiseen kotiutumiseen! Yksi asia mua jäi kyllä harmittamaan. Olin synnytyksen jälkeen tosi kipeä, ja epparihaava ja repeämä emättimessä piti huolen siitä, että varsinkin vessassakäyminen oli yhtä tuskaa. Vasta kotiutumispäivänä sain kuulla yhdeltä toiselta äidiltä, että vessassakäyntinen helpottamiseksi olisi ollut saatavana jotain puuduttavaa ainetta. Mulle ei kerrottu asiasta mitään, vaikka kerroin hoitajalle kuinka kivuliaaksi koin tilanteen. Hän vain "uhkaili" katetroimisella jos ei homma muuten onnistu.

Mulla on kulunut synnytyksestä melkein vuosi, ja paljon on tullut mietittyä tuota synnytystä. Mulla synnytys käynnistettiin toksemian vuoksi rv 41+5 ja kolmen cytotekin jälkeen alkoi tapahtua. Avautuminen sujui vauhdilla ja kivut olivat sen mukaiset. En ollut etukäteen päättänyt haluanko epiduraalin vai en, vaan ajattelin mennä tilanteen mukaan. Kun mut siirrettin synnytyssaliin olivat kivut jo aika sietämättömät, ja kun ilokaasusta ei juuri ollut apua, pyysin epiduraalia. Puolisen tuntia kärvistelin supistusten kanssa ja ainoa mikä sai mut jaksamaan oli ajatus siitä, että kohta saan helpotusta. Kun lääkäri sitten laittoi puudutuksen, eikä kivut kadonneetkaan olin aika paniikissa. Lääkäri antoi vielä lisäsatsin lääkettä, mutta siitäkään ei ollut apua. Tämä oli ehkä synnytyksen pahin kohta kun tajusin, että tässä tämä kivunlievitys nyt oli. Mietin, että miten ihmeessä kestän kipujen kanssa loppuun saakka? Onneksi synnytys eteni vauhdilla ja pääsin pian ponnistamaan ja kaikki meni loppujen lopuksi hyvin!

Näin meilläkin mennään. Mä olen yrittänyt ajoittaa harvat omat menoni tytön päikkäreiden ajaksi, ja hyvin on toiminut tähän asti. Varoilla on aina ollut vähän lypsettyä maitoa, mutta eipä sitä ole taidettu tarvita kertaakaan. Nyt menee jo iltapuuroa ja soseita siihen malliin, että uskalletaan jättää tyttö ekaa kertaa hoitoon kummien luo. Kyse on vain yhdestä illasta, mutta silti jännittää miten tyttö pärjää ilman vanhempia ja imetystä...

Ei tullut yhtään! Rasvailin ihoa tavalliseen tapaan erilaisilla vartalovoiteilla ja välillä Aqualan Oililla kun iho tuntui erityisen kuivalta ja kiristävältä.

Kovasti tsemppiä Annamannalle, ymmärrän hyvin miltä susta tuntuu! Mäkin elättelin jo edellisellä äippäpolikäynnillä toiveta, että ottaisivat mut käynnitykseen, ja pettymys oli aikamoinen kuin lähettivät kotiin odottamaan vielä viikoksi. Tiina, Miuccia ja Haisu_Vanukas ovat jo kaikki saaneet omat vauvansa masun tälle puolelle, yritetään ottaa heistä mallia! Mulla tapahtuu vihdoin jotain edistystä, eilen illansuussa alkoi nimittäin kivuliaat supistukset! Parin kolmen tunnin ajan supistuksia tuli välillä aika tiuhaankiin tahtiin. Osa tuntui kovana kipuna selässä ja nivusissa asti, osa oli sellaista menkkakipumaista jomotusta. Yöksi supistukset hiipuivat eivätkä ole ainakaan vielä palanneet. Nyt aamulla olen tuntenut välillä inhottavaa viiltävää/pistävää kipua alapäässä (oisko nämä niitä "sukkapuikkoja"?) ja bongannut hieman verensekaista valkovuotoa. Ennen torstaita tapahtuu tuskin mitään, mutta eiköhän nämäkin oireet vie tilannetta oikeaan suuntaan. Hope so!

Haisun tilanne kuulostaa kyllä lupaavalta! Kohta sä ja Miuccia saatte siirtyä tuonne vauvaklubien puolelle! ON. Mulla riittää odottelua vielä ainakin torstaihin asti. Mä oon kyllä päättänyt, että jos ne yrittää lähettää mut torstaina kotiin sairaalasta ilman vauvaa, niin saavat kyllä kantaa mut ulos! Kovasti tietysti toivon, että masukki lähtisi tulemaan ulos itsestään eikä käynnistystä tarvittaisi, mutta eipä näytä masukki olevan samaa mieltä! Tänään rv 41+2 eikä oireita edelleenkään ole. Aamusta bongasin kyllä minimaalisesti verensekaista valkovuotoa, mutta se tuskin merkitsee yhtään mitään. Jokotteluja tulee edelleen, varsinkin mun miehelle ja mun vanhemmille. Ei ne mua varsinaisesti ärsytä, koska ymmärrän, että myös mun läheiset odottavat ja toivovat kovasti vauvan syntymää. Kieltämättä ne kyllä lisäävät omaa sisäistä malttamattomuutta kun itsekin niin kovasti toivoisi, että olisi jo iloisia vauvauutisia kerrottavana!

^hannatilla ihania hankintoja! Jotain samoja ostoksia olen tehnyt myös meidän neidille! Myös siilis on tehnyt söpöjä löytöjä!

^No voi hitsi, mutta eiköhän nuo oireet palaa ennen pitkään! Täällä menossa 41+1, eikä vieläkään mitään. Parina viime päivänä on masua kyllä kiristänyt paljon enemmän kuin aiemmin (nämä on kai niitä harjoitussupistuksia), mutta kipeitä supistuksia, vuotoja tms. ei ole näkynyt. Mä olen kyllä täysin asennoitunut siihen, ettei mitään tapahdu ennen ensi torstain äippäpolikäyntiä. Eilen meinasin taas vaipua epätoivoon kun tuttu varoitteli, että mut saatetaan hyvin lähettää vielä kotiin torstaina kypsyttelemään tilannetta. Mä kyllä sanoin miehelle, että mä en lähde sairaalasta vapaaehtoisesti ilman vauvaa. Joutuvat sitten kantamaan mut ulos... Niin se Tiinankin kärvistely sitten päättyi. Taisi tulla eilen lähtö tositoimiin! Mitenköhän käy Miuccian? Eikö sulla ole tänään kontrolli sairaalassa? Mähän jään tänne kohta yksin kärvistelemään...Epistä!!!

Rv 41+0 ja oireita tasan 0. Ei muuta raportoitavaa...

Mäkin suosittelen käyntiä Oz Babyssa! Myös Baby 1 Raisiossa (lähellä Ikeaa) myy äitiysvaatteita. Zarassakin on oma äitiysvaatemallisto, mutta ainakin Turun myymälässä valikoima on tosi suppea.

^Sama juttu, eli viikkoja 40+5 eikä mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Kävin äippäpolilla raskausmyrkytysepäilyn vuoksi, mutta kohonneen verenpaineen lisäksi ei ole muita oireita, joten siitä tuskin on kyse. Käynnistysajan sain ensi torstaiksi. Viikko vielä pitäisi kestää tukalaa ja raskasta oloa sekä unettomia öitä...huoh...

^Turvotuksesta kärsitään täälläkin. Sormet on välillä niin turvoksissa, että niitä ei saa kunnolla edes koukistettua ja varsinkin oikean käden kolme keskimmäistä sormea on välillä ihan tunnottomat... Aamun neuvolakäynnillä säikähdin kunnolla, kun verenpaine oli yhtäkkiä noussut hurjasti. Pääsen onneksi heti huomenna labraan ja lääkäriin äippäpolille. Masukki kyllä möyrii hurjasti masussa jatkuvasti, eikä muita raskausmyrkytyksen oireita ole ilmaantunut, joten tuskin mistään kovin vakavasta on kyse. Mietin tässä kuumeisesti mitä mun pitäisi sanoa siellä huomenna, että suosuisivat ottamaan mut jo huomenna osastolle ja aloittelemaan käynnistystä... Ihanaa, että Miuccia on saanut ajan yliaikaiskontrolliin! Sulla on kuitenkin perjantaina jo niin paljon viikkoja kasassa, että saatat hyvin jäädä sille tielle! Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka vauva päättäisi tulla ulos itsestään jo ennen sitä!

^No voi, mutta lupaavilta kuulostavat nuo oireet! Itsellä on sellainen olo, ettei tämä vauva synny ikinä! Rv 38+ ja 39+ oli lupaavia oireita, mutta nyt ne loistavat poissaolollaan. Ainoa oire (ja se tuskin edes liittyy mitenkään synnytykseen) on todella runsas juokseva valkovuoto (anteeksi tarkka kuvaus!) Supistuksia ei tule levossa juuri ollenkaan. Jos kävelen rivakasti mäkeä tai rappusia ylös niin saatan tuntea muutaman hassun supistuksen, mutta siinä kaikki. Olo alkaa kyllä olemaan jo ihan fyysisesti tukala ja raskas, joten saisivat nuo supistukset voimistua! Masukki on taas ruvennut möyrimään hurjasti ja välillä on kyljet ihan arat, kun sinne satelee potkuja. Olen kovasti yrittänyt kannustaa masukkia tulemaan ulos oikomaan jalkojaan kun täällä on enemmän tilaa, mutta eipä ole kuunnellut. Masu on muutenkin välillä tosi pinkeä ja arka. Kovasti pyrin liikkumaan ja touhuamaan joka päivä, mutta eipä se mukavalta tunnu kun masukin pää painaa jo kovasti lantioon. Tulipa tästä taas varsinainen valitusviesti! Ihanaa, että jossain voi purkaa tuntojaan...

^Eiköhän kaikki mahdolliset oireet ole kotiin päin! Mullakin on tullut limaa 4-5 otteeseen rv 38+ jälkeen, mutta ainakaan vielä se ei ole johtanut mihinkään. Itsellä olo alkaa jo olla aika tukala kun masukin pää painaa kovasti lantioon. Tämä taitaa nyt olla se "pallo jalkojen välissä"-tunne, josta neuvolan terveydenhoitaja on puhunut. Vessassa saa juosta tosi usein, öisinkin monta kertaa... Onkohan Haisu päässyt tositoimiin, kun hänestä ei ole vähään aikaan kuulunut mitään...?