Möhkövantti3

Lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui pahasti ja jouduin kaavintaan. Tai voisin sanoa, että pääsin, sillä lääkkeellinen tyhjennys oli minulla yhtä h*lvettiä. Kaavinta sujui ongelmitta. Sen jälkeen ei ollut enää kipuja ollenkaan ja vuotokin oli todella vähäistä. Kahden viikon päästä kaavinnasta raskaustesti oli jo negatiivinen ja kuukautiset tulivat normaalin kierron mukaan. Kuume kylläkin nousi pari päivää kaavinnasta, ja tulehduksia peläten palasin sairaalaan. Jouduin yöksi tarkkailuun ja kuume ei onneksi johtunut tulehduksista, vaan matalasta hemoglobiinista. Sain muutaman pussin verta, jotta hemoglobiini saataisiin nousuun. Yksi kierto neuvottiin odottamaan, ja sen mukaan toimimmekin. Tasan 2 kuukautta kaavinnasta sain taas raskaustestiin positiivisen tuloksen eli heti ekasta yrityskierrosta.

Tuulimuna todettiin rv 12 np-ultrassa. Ensin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Sain sairaalassa 4 tablettia suoraan emättimeen. 4 tuntia olin tarkkailussa ja sitten pääsin kotiin. Vuotoa tuli tosi paljon ja se alkoi melkein heti kotiin päästyäni. Särkylääkkeitä söin kipujen takia tosi monta päivän mittaan. Siteitä jouduin vaihtamaan puolentunnin välein, välillä jopa vartin välein, vaikka mulla oli käytössä ultra imutehoisia yösiteitä. Muutaman kerran tuli lattialle asti.. Myöhään illalla rupesi pyörrytys ja oksensinkin kerran. Menin yön aikana niin huonoon kuntoon, etten enää päässyt lattialta ylös. Mieheni lopulta soitti minulle ambulanssin varhain aamulla. Hemoglobiini oli laskenut vuorokauden aikana puolella ja oli enää 72 ja verenpaineet olivat tosi alhaiset myös. Jouduin kiirreellisenä kaavintaan. Tämän jälkeen myöhemmin samana päivänä pääsin kotiin. Myöhemmin kuumeen takia jouduin takaisin sairaalaan, ja silloin sain muutaman pussin verta, jotta hemoglobiini saatiin nousuun. Itselläni ei siis ole mitään positiivistä sanottavaa lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Kaavinta oli paljon helpompi ja kivuttomampi kokemus. Kaavinnan jälkeen ei enää jurikaan ollut vuotoja ja jo kahden viikon päästä raskaustesti näytti negatiivistä. Kipuja en tuntenut kaavinnan jälkeen enää ollenkaan. Yksi kierto neuvottiin odottamaan ja sitten saimme aloittaa yrityksen uudelleen. Anteeksi tarkka sepustus.

Minäkin kuulun tänne, ikävä kyllä. Tuulimuna todettiin rv 12 np-ultrassa. Mitään siihen viittaavia oireita ei ollut ilmaantunut. Rv 11 tuli pyyhittäessä ihan vähän ruskeaa, mutta muuten ei yhtään mitään. Raskausoireet olivat normaaleja ja vahvoja. Oksentelin, mahaa nipisteli, väsytti.. Ensin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Vuotoa tuli tosi paljon kotona. Alko huippaamaan ja kaatuilin monta kertaa. Side piti vaihtaa puolentunnin välein. Lopulta menin niin huonoon kuntoon, etten päässyt enää lattialta ylös. Mieheni soitto ambulanssin. Sairaalassa jouduin samantien kaavintaan. Hemoglobiini oli 72, joten oli laskenu vuorokaudessa puolella. Pääsin saman päivän aikana kuitenkin kotiin. Parin päivän päästä nousi kuume, ja taas oltiin sairaalassa. Jouduin jäämään yöksi sairaalaan. Onneksi ei ollut tulehduksia, mutta sairaalassa kuitenkin päätettiin antaa mulle verta, kun hemoglobiini edelleen se 72. Sain muutaman pussin verta ja seuraavana päivänä kotiin. Kuumeen takia minut myös ultrattiin varmuuden vuoksi ja kohdun todettiin olevan hyvin tyhjentynyt ja supistunut. Jälkitarkastusta ei kuulemma tarvittu, kun tuo ajoin saman asian. Tein kotona herkän raskaustestin 2viikkoa tapahtuman jälkeen ja se oli selvä negatiivinen. Varmuuden vuoksi silti varasin jälkitarkastus ajan, vaikkei olisi tarvinnut. Verikokeella jälkitarkastuksesa vielä tarkistettiin hemoglobiinin nousu ja raskaushormooni. Arvot olivat hyvät ja seuraavasta kierrosta saatiin lupa yrittää uudelleen. Nyt olen taas raskaana tasan kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen. Tällä kertaa ar-ultra on jo varattu, koska mielenterveyden takia en olisi pystynyt odottamaan np-ultraan asti. Anteeksi tarkka sepustus.

Minä myös liityn joukkoonne! Olen 20v (s. 1990) ja vakituisessa työssä käyvä. Kumppanini 23v (s. 1987) ja hän opiskelee ammattikorkeakoulussa (valmistuu joulukuussa 2011). Vauvakuumeilua ollut yli vuoren verran, mutta lopulta nyt joulukuussa jätimme ehkäisyn pois. Joten yritys alkoi 12/2010. Tänään aamulla, kun menkkojen piti alkaa, plussasin. Oireita ennen testiä: 1. Lämpöilyä, 37-37,4 astetta reilu viikon ajan. (Enää en ole mittaillut) 2. Kylmä, lämmin ja taas kylmä. 3. Pientä kuvotusta/ällötystä. En ole kuitenkaan oksentanut. 4. Ihmeellistä pistelyä alavatsassa ja alaselässä. Välillä vähäistä menkkakipumaista kipua. 5. Nenä tukkoinen, mutta niistäessä tulee vain vähän verta, jos sitäkään. Kerran tuli vertakin kunnolla. Nyt alkaa menemään ohitse jo tämä oire.. Paitsi tänään aamulla tuli kyllä vähän verta, mutta tukossa ei ole ollut. 6. Aivastelua. (edelleen) 7. Rintojen pieni turpoaminen. 8. Rinnat kipeät. (normaalia kylläkin ennen menkkoja) (Rinnat ovat edelleen arat, mutteivat paljoa) 9. Kiukku-, itku- ja naurukohtauksia. 10. Parina yönä heräsin ihan hikisenä. Oli tosi kuuma. Myöhemmin samoina öinä heräsin, kun oli tosi kylmä. 11. Pari päivää sitten heräsin menkkamaiseen kouraisuun.. Juoksin vessaan, mutta ei mitään.. 12. Jatkuva jano ja nälkä. Koko ajan tekee mieli syödä jotain. 13. Väsymystä ja voipuneisuutta aika usein. Nyt kylläkin alan jo vähän piristymään, kun olen ollut pari päivää vapaalla, ja olen saanut nukkua kunnon yöunet. 14. Pentä huippausta, muttei mitään järisevää. 15. Haluttomuus.. Alkoi kierron puolivälin jälkeen. 16. Päivää tai kahta ennen menkkojen alkamispäivää, nännit kipeytyivät. Niissä oli myös välillä vähän liilahtavaa väriä. (edellene arat) 17. Kahvia tai alkoholia ei tehnyt juurikaan mieli. Saunakaljakaan ei maistunut, vaikka normaalisti menee hyvin alas. Vahva kahvi ei mennyt alas ollenkaan, mutta laimeaa kahvia pystyin ja pystyn juomaan kyllä. Haluttomuus voi kylläkin johtua noista flunssan oireistakin.. Ei yleensä kipeenä tee muutenkaan mieli.. Minkäänlaista vuotoa ei ole ollut. En ole edes mitään kiinnittymisvuotoa huomannut missään vaiheessa.. Onko ihan normaalia?? Tänään kuitenkin testi näytti selkeän plussan. Huomenna aamulla aion kyllä tehdä vielä uuden.

Minä 20v (s. 1990) ja mies 23v (s. 1987). Esikoista odotellessa..

Omistusasunto. Kerrostalo kolmio, 78neliötä. Täällä asumme; minä, kumppanini ja kaksi kissaa. Ja toivottavasti vuoden sisällä myös uusi perheenjäsen.

Aina ennen olin jyrkkä päätöksessäni, että tasan 2 lasta. Ei enempää eikä vähempää.. Näin siis ajattelin ihan nuoresta pitäen monen monta vuotta. Mutta tässä reilu vuoden kuumeilun aikana mielipide on muuttunut. Olisi ihana saada iso perhe. 4:kin lasta olisi kiva. Mielipide voi tietenkin muuttua, kun tuo ensimäinenkin ilmoittaisi tulostaan, ja syntyisi. Positiivistä tulosta odottaessa.

Lapselle/lapsille miehen sukunimi. Itsekkin sen kuitenkin otan, kun naimisiin menemme tulevaisuudessa.

Ennen tärppäämistä ne viitsisi ostaa mitään enkä välttämättä ihan raskauden alkuvaiheessakaan.. Mutta aika pian pahimman riskiajan mentyä ohitse rupeaisin katselemaan rattaita sun muuta. Tietenkin jotain kummallekkin sukupuolelle sopivia vaatteita voisi ostaa, jos jotain sykähdyttävää sattuisi eteen. Nyt vaan toiveena ensin se positiivinen raskaustesti.

Olen kuumeillut reilu vuoden ajan. Monesti puhuimme asiasta kumppanini kanssa, mutta hän ei ollut valmis, kun huoli oli raha-asioissa, ja siinä, kun hänellä oli vielä koulua niin paljon jäljellä. Hän valmistuu ensi joulukuussa. Minä 20v, ja vakituisessa työssä, ja kumppanini 23v, ja opiskelee ammattikorkeakoulussa. Jossain vaiheessa kuumeiluni yltyi, ja taisin olla aika painostavakin jossain vaiheessa. Onneksi juttelemalla selvisimme tilanteesta, ja päätin olla vähän rauhallisempi asian suhteen, vaikka kova kuumeilu olikin koko ajan yllä.. Yhdessä pohdittiin nimiä ja mietittiin, että miten asiat muuttuvat ja millainen lapsi meille tulisi jne. Nyt reilu kuukausi sitten joulukuussa kumppanini yllätti minut positiivisesti, ja sanoi, että voisi pikkuhiljaa olla valmis. Jätimme kortsun kokonaan pois joulukuun puolessavälissä, mutta sovimme, ettemme yrittämällä yritä, ettei tule kauheaa stressiä ja pakko pullaa peiton heilutuksene niinä tiettyinä päivinä.. Mieheni ei juurikaan kuumeile, vaan on asenteella "kyl se sieltä tulee, kun on tullakseen", mutta itse jännitän kauheasti ja toivon parasta.. En viitsi kuitenkaan kumppanille asiasta kauheasti puheille, ettei hänelle tule paineita. Nyt menossa kierrossa 27/29.. Ja kaikenlaisia oireita sitä onkin jo kehitelty. Pian sit näkee, kuinka toiveajattelua ja kuviteltuja noi oireet ovatkaan olleet..

Vauvakuumeestani olen kertonut muutamalle ystävälleni ja siskoilleni. Vauvakuumetta on ollut jo reilu vuoden ajan. Yrityksen aloitimme nyt joulukuussa, ja siitä olen kertonut ainoastaan yhdelle ystävälleni. Kun tärppää kerron varmaan ainoastaan samaiselle ystävälle ja ehkä toiselle siskolleni. Kumppanini ei kerro varmaan kenellekkään ennen, kun suurin riskiaika on ohitse. Raskauden edetessä pidemmälle, voimme avautua asiasta muillekkin läheisille. Töissä aion kertoa vasta pahimman riskiajan mentyä ohi, paitsi jos jotain merkittävää sattuu, mikä vaikuttaa työntekooni.

Menkkojen jälkeen voin juoda normaalisti ilman mitään syyllisyyden tunnetta, mutta jotenkin iskee huono omatunto, jos juon silloin, kun raskaus voisi olla jo mahdollinen eli n. puolessa väliä kiertoa ja sen jälkeen.. Nyt menossa kierrossa 27/29, ja alkoholi ei vain maistu, ja jos hörpynkin otan oluesta, tulee jotenkin huono omatunto.. On se mieli niin kummallinen.. :-)

Olen kuullut, että pillereiden jälkeen kierron normalisoitumiseen menee n. 6kk:tta. Itsellä heti pillereiden lopettamisen jälkeen, kierto pysyin normaalina. Mitä nyt uusia oireita ilmestyi, mm. rintojen kipeytyminen ennen menkkoja. Mutta kun kului 6-7kk:tta pillereiden lopettamisesta, yhtäkkiä menkkoja ei kuulunut. Olin jo aivan varma, että olin raskaana. Testejä tein pari, ja negaa näytti.. Menkat tulivat melkein kaksi viikkoa myöhässä. En tiedä oliko pillereiden lopettamisella vaikutusta tähän.. Kuitenkin yli8vuotta menkat olivat olleet säännölliset, josta 3vuotta käytin pillereitä. Hassua kyllä, että noin pitkän ajan jälkeen pillereiden lopettamisesta tulisi , mutta olen kyllä kuullut, että näin on käynyt muillekkin.. Mutta tietenkin syynä olisi voinut olla myös ovulaation myöhästyminen kierron aikana tai jokin muu.. Lopetin pillerit jo 1,5vuotta sitten, ja aloimme käyttämään kortsua. Vauvakuume iski vasta sen jälkeen reilu vuosi sitten, joten emme yrittämisen takia hormonaalista ehkäisyä lopettaneet. Vihdoin 15.12.2010 jätimme myös kortsun pois..