Karita

Meilla 2,5 vee nukkuu viela Brion tilavassa pinnasangyssa. Ollaan mietitty kesalla taaperosankyyn siirtymista. Muutettiin juuri kaksikerroksiseen taloon, eika portaissa olla kaytetty turvaporttia. Mietityttaa, etta miten sitten taaperosankyyn siirtymisen myota sen kanssa kay, ettei pikkuinen muksahda unissaan portailta alas kun lahtee vaeltamaan vanhempien makkariin.

Meita oli kaksi kaveripariskuntaa samassa elamantilanteessa viime kesan loppupuolella etelanmatkalla, kummallakin pikkuiset taaperot. Siella reissussa sitten paljastin etta pikkukakkonen saa tulla kun on tullakseen, ei ehkaista. Kaverini kaytti viela siina vaiheessa pillereita, mutta joskus tulevaisuudessa halusivat toisen vauvan. Meilla oli samanlaiset kuukautiskierrot ja vitsailtiin, kuinka otetaan uutta vuotta vastaan raskauspahoinvoinnin kourissa... Nyt kaverilla rv 25 jotain ja ma en oo vielakaan raskaana. Tottakai olen ihan hirmu onnellinen heidan puolestaan, mutta samalla kun yha useammat kuukautiset ilmaantuvat, kirpaisee aina vaan enemman. Kun en enaa halunnut kaverin kyselevan tilanteesta (hanella on tapana tiedustella asiaa joka kerta kun nahdaan), sanoin etta me pidetaan taukoa ja aion keskittya nyt tyonhakuun.... En siis tunne katkeruutta, mutta jotakin...kipeeta haikeutta, tjsp.

Eli siina lyhykaisyydessaan kysymys vauvakuumeiselta. Viisaammat ja plussanneet vastatkaa pliis.

1 v 3kk kun aloitin tyot uudessa tyopaikassa.

Vastaan itse että alkuun lapsonen oli kokopaivahoidossa, säännollisesti noin klo 8.30 - 16.30 eli 8 tunnin paiva. Koin jatkuvasti riittamattomyyden tunnetta ja huonoa omatuntoa siitä, että lapsonen oli aivan sippi kotiin tullessaan ja illat meni vasyneissa merkeissä meillä kaikilla. Siihen paalle tietenkin normaali sairastelukierre. Vuodenvaihteessa menin pomon juttusille ja pyysin saada vahentaa tunteja tyossani. Nyt teen 25 h/vko, klo 7-12. Mies vie lapsen hoitoon klo 8.00 ja ma haen toista tullessani noin klo 12.45. Lapsi nukkuu sit paikkarit kotona. Ihana jarjestely, mutta miinuksena tietenkin ansionmenetysta ja ainainen kiirus tyopaikalta hoitoon tukka putkella. Tyomaara kun ei automaattisesti olisi vahentynyt tuntien myota, tosin nyt pidan tarkasti kiinni siita etta lahden kanssa klo 12.

Meidan 2,5 -vuotias on paivakodissa ja tuntuu hyvin viihtyneen. Tassa lahistolla ei ollut pph:ta, paivakoti taas 5-10 min kavelymatkan paassa. Joten etaisyys meilla ratkaisi.

Lista yhteiset keinot on niin paras!!! Stressaamisen maara on vakio ainakin mun elamassa, jos ei vauva-asiat niin taatusti sitten tyoasiat. Ja tietenkin just silloin kun on hedelmallisimmat hetket olet joko itse mielettoman vasynyt, tai mies on mielettoman vasynyt, tai sitten olette riidoissa. Nain karjistaakseni hieman..

On niin totta! Omalla kohdalla ainakin tulee kuunneltua oireita koko ajan.

JIPPII! Vauveli vihdoin auki. Mulla olisi aikainen heratys toihin aamulla, mutta miten sita nyt malttaa menna nukkumaan...?

Meilla alkoi toinen vauvakuume lapsosen ollessa noin 1,5 v. Nyt itse tyossakayvana ja lapsen ollessa 2,5v., toinen lapsi olisi enemman kuin tervetullut. En haluaisi etta lasten ikaero olisi ainakaan 4 vuotta enempaa. Suurin ja ikuinen murhe varmaan on tyouran luomisen aiheuttama tuska ja perhe-elaman yhdistaminen, mulla kun ei ole vakituista tyopaikkaa ja muutenkin haaveilen tyopaikan vaihtamisesta.

Ilman pesukonetta ois kylla hankalaa.. se on mulle valttamattomyys, joka myllaa lahestulkoon paivittain. Ilman parveketta mun mielesta parjaa. Ilman autoa oltiin vuoden verran lapsiperheena, kun asuttiin kaupunkialueella julkisten kulkuyhteyksien ulottuvilla. Nykyaan asutaan kaupungin ulkopuolella ja auto oli "pakko" hankkia.