Tassukka

Aktiivijäsen
  • Content count

    654
  • Joined

  • Last visited

About Tassukka

  • Rank
    Aktiivi
  1. Meillä on Thule Chariot CX:t ja on tosi hyvät. Niissä lapset on hyvin suojassa auringolta/tuulelta/sateelta ja ilman saa kiertämään hyvin ja kylmällä ilmalla taas voi pitää luukkuja enemmän kiinni. Juostessa ja kävellessä ovat hyvät. Toimivat myös leveähköillä metsäpoluilla ja niillä pääsee yllättävän hankalista kohdista yli. Talvella liikkuvat hangessa selkeästi paremmin kuin tavalliset ilmapyöräiset vaunut. Eli saa työnnettyä auraamattomilla pyöräteillä. Pyöräillessä vältän toki noillakin kovin epätasaisia alustoja, kun kovin kovaa ei viitsi mihinkään monttuihin ajella vaimennuksesta huolimatta. Jos jotain huonoa, niin tavaratilaa voisi olla vähän enemmän pitkälle pyöräreissuille ja hinta kirpaisee. Tosin on tavaratilaa merkittävästi emnemmän kuin pelkässä lasten istuimessa . Muuten ei ole kuin hyvää sanottavaa. Tosi monta juoksu- ja pyörälenkkiä olisi jäänyt väliin ilman noita. edit. Piti siis SV:lle sanoa, että meillä nuo ovat olleet ympäri vuoden ulkovaunuina siitä asti kun pienin täytti 3 kk. Isompi oli vielä 3-vuotiaana välillä kyydissä, nyt enää pidemmillä pyörälenkeillä. Matkarattaat on noiden lisäksi käytössä 1-vuotiaalla, kätevämmät kun mennään autolla jonnekin.
  2. Aika yleinen vaiva ilmeisesti. Tuttu juttu. Neuvolalääkäri suositteli jälkitarkastuksessa, että jos alkaa vaivata enemmän niin silloin voisi kokeilla paikallista estrogeenihoitoa kuurina just jollain vaihdevuosiongelmiin tarkoitetulla voiteella. Kärvistelin ilman, kun ei ollut mitenkään mahdottoman pahana. Mielipide noista vaihtelee lääkäreillä, koska kysyin tuosta eri neuvolalääkäriltä jossain vauvan lääkärikäynnillä ja hän taas suositteli pysyttelemään ceridalissa. Syy oli jotain että imetyksen kanssa ei ehkä ees toimi ja sotkee kroppaa tms. Tikeistä yhdistettynä ongelmaan ei ole kokemusta.
  3. Mielenkiintoista pohdintaa ja mahtavaa, ettei ole tarvinnut kokeilla selvitä yksin. Takana kaksi ripeää synnytystä lähes ilman kivunlievityksiä, tokassa höngin muutaman vedon ilokaasua (en huomannut muuta hyötyä kuin että vähän ehkä vaimensi mun mölinää maski). Ekalla kerralla ois voinut päättyä hyvinkin, vaikka varmasti ois ollut orpo olo vauvan kanssa kaksin kotona aamuyöstä. Tokalla kerralla oli hyvä että kätilöt putsasivat vauvan hengitystiet vihreästä lapsivedestä. Ja molemmila kerroilla toki auttoivat ponnistusvaiheessa ja heti lapsen syntymän jälkeen, varmaankin ois tullut isommat vauriot alakertaan ilman apuja. Unelmasynnytyksessä mies ois koko ajan läsnä. Ekaan synnytykseen ei päässyt mukaan ja toiseen ehti ponnistusvaiheen loppuun. Oli todella rauhoittavaa saada mies pitämään kädestä, kehumaan ja saada jakaa vauvan ekat hetket yhdessä <3. Onneksi on kätilöt ja sairaalat (ja vieläpä tarpeeksi lähellä)! Kotisynnytys kiehtoo ajatuksena, mutta molemmissa hyvinkin sutjakkaasti ja tavallaan mallikkaasti edenneissä synnytyksissä oli turvallisimman tuntuista osaavien kätilöiden ja hoitovarusteiden parissa.
  4. Sattuihan se. Mulla on kai ollut jollain asteella helpot synnytykset, kun olivat nopeita ja selvisin nirhaumilla. Avautumiskipu löi supistusten kunnolla alkaessa maihin, konttailin ja huusin. Ekalla kerralla jotkin kipuhormonit tms. veivät joksikin aikaa ajantajun kokonaan eli sikäli keho suojeli kivulta. Pahinta on ollut se ponnistaminen, kun venyy ja repii samaan aikaan. Muistan miettineeni tokassa synnytyksessä, ettei tässä oikein ole hyviä vaihtoehtojakaan, nopeimmin selviän tilanteesta kun vaan ponnistan, silläpä kivusta pääsee eroon. Toisaalta, nopeissa synnytyksissä ei ole ehtinyt saada kipulääkkeitä. Kipu on ollut kuitenkin jollain lailla siedettävissä, koska tokallakin kerralla halusin kokeilla ilman puudutuksia.
  5. Mulla esikoinen oli pää ihan alhaalla jo viikolla 27, ei saatu ultrassa päätä näkyviin kulmakarvoista ylöspäin kun oli lantiossa piilossa. Viikolla 28 lääkäri tsekkasi neuvolassa tilanteen ja kohdunkaula oli silloin puoli senttiä auki, kaulaa toki 3 cm jäljellä. Sanoi vauvan päälaen tuntuvan hyvin kohdunsuulla sormella. Olikin keilapallo jalkovälissä -fiilis. Vauva syntyi 35+5 eli aika pitkään meni kuitenkin vielä tuosta, mitään lepoa ei määrätty. Pää oli ressknalla ihan suippo, kun oli kasvanut siellä muotissa . Nopeasti tietysti muokkautui normaaliksi, muutamassa viikossa. Toka laskeutui myöhemmin. Tuntui olevan menossa alaspäin joskus 32 -viikolla ja silloin olin paljon kontillani pylly pystyssä ettei muka laskeutuisi. Oman tuntemuksen mukaan vauva vähän nousikin, kun ei tuntunut niin tukalalta. Kiinnittyi joskus 37 viikolla ja syntyi pari päivää lasketun ajan jälkeen. Oman kokemuksen mukaan ei siis välttämättä tarkoita kovin äkkiä lähestyvää synnytystä kiinnittyminen.
  6. Kaksi synnytystä takana, yhteistä nopeus ja oireettomuus raskausaikana. Muuten erilaiset: - Eka syntyi 36. raskausviikolla, toka 41. raskausviikolla - Eka käynnistyi suppareilla, toka lapsiveden menolla - Molemmissa nukuin ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä, vaikka sitä ennen olikin ollut epäsäännöllisiä ja vähän kipeitä suppareita - Ekan kesto oli alle 2 tuntia ja ehdin sairaalaan just ponnistamaan - Tokan kesto oli alle tunti säännöllisistä supistuksista jälkeisiin, onneksi olin sairaalassa valmiiksi - Kummassakin otin Panadolin kipuun, tokassa ehdin hönkiä joitakin kertoja ilokaasua - Molemmissa ponnistin puoli-istuvassa asennossa - Molemmissa oli ekat jomotukset n. 10 tuntia ennen syntymää - Kovat kivut alkoivat molemmissa niin myöhään, ettei niihin ehditty reagoida. Kipein vaihe oli ponnistus. - Molemmista tuli yksi 1. asteen repeämä ja hyvin onnistui kävely heti synnytyksen jälkeen Tosi paljon noissa oli samaa, jos ei mieti alkua. Toka oli pikakelaus ekasta, siinäkään ei meinannut pää kestää mukana vaikka tavallaan osasin tietää, mitä on tulossa.
  7. 1 v 7 kk synnytyksestä taisi olla, imetin 2-vuotiaaksi. Puolentoista vuoden kohdalla alkoi jo epäilyttää, voiko olla normaalia, mutta olihan se . Ihan itestään alkoivat ja hyvin sopi noin, tuota ennen ei ollut suunnitteillakaan yrittää toista lasta.
  8. Eka synnytys puoli-istuvassa, kun siihen mut ohjattiin, vartin kesti ponnistus. Tokasta olin etukäteen miettinyt polviseisontaa, kun puoli-istuvassa oli ekassa synnytyksessä vaikeaa pitää itse toista jalkaa ylhäällä. Ponnistin alkuun kyljellään mutta mut käskettiin puoli-istuvaan, jossa vauva syntyi. Ponnistusvaihe kesti 5 min. Hyvin sujuin noinkin, polviseisontaan en ois kivuilta päässytkään. Edit. Puoli-istuvaan piti pyrkiä vauvankakkaisen lapsiveden takia, vauvan suuta puhdistettiinkin imemällä putkella. Itellä ei oo tuosta vaan muistikuvaa, mies kertoi kun mietin tuota asentojuttua joku kerta ääneen.
  9. Eka: Panadol + lämmin suihku. Oisin halunnut kivunlievityksiä, mutta ei ehditty antaa. Toka: Panadol + ilokaasu vajaat kymmenen minuuttia. Etukäteen ajattelin, että ehkä menee ilman nytkin ja sitten kun kävi kipeäksi ei enää olisi ehtinyt. Hetki ennen kipeitä supistuksia ehdottiin Litalgen-piikkiä, mutta ei tuntunut silloin vielä tarpeelliselta. Eli nopeuden takia ei, jos ois ollut pitkään sitä oikeasti kipeää vaihetta niin varmasti oisin halunnut jotain kivunlievitystä.
  10. Tältä erää radilaisuus oli mun osalta tässä ja vauva on nyt syntynyt. Täällä iski loppuraskaudessa itsekurin puute, mutta mittaillessa arvot olivat kuitenkin rajojen alle. Liikunta tosiaa auttoi mulla arvoihin ja stressin väheneminen. Pitää yrittää ajatella noita asioita nyt raskauden jälkeen ja tietysti terveellinen syöminen on fiksua. Nyt kun sokereita on mittaillut, eti kovin kiinnostaisi saada 2-tyypin diabetesta... Arvot pysyivät siis kurissa läpi raskauden ja synnytyksen jälkeen vauvalta mittailtiin eka vuorokausi verensokereita. Kaikki oli hyvin ja vauva keskikokoinen. Kiitoksia vertaistuesta !
  11. Kommentoin taas tänne siltä varalta, että joku muu etsii aiheesta tietoa. Meillä meni kaikki parhain päin ja nyt meillä tuhisee kotona terve vauva.
  12. Kuittaan tänne nyt kun tiedän miten kävi, jos vaikka jollain muullakin on ajankohtaista. Synnytys käynnistyi vesien menolla ja lähdin sairaalalle vihreän lapsiveden vuoksi. Eka jomotus tuli vasta 15 tuntia vesien menosta ja varsinainen synnytys oli taas nopea, reilu tunti tai 25 min arvioijasta riippuen. Herätessäni tilanne oli 2 cm auki ja kaulaa vielä 2 cm jäljellä ja siitä tunnin päästä vauva oli jo syntynyt. Kun kunnon supistustykitys alkoi, aukesin 3 -> 10 cm 12 minuutissa + ponnistus 5 min + jälkeiset 7 min. edit. muokkasin pahimmat ajatuspuurot pois
  13. pikku-haisu, itse ihmettelin tuota myös aikoinani ja päätin, ettei noissa kalorimäärissä ole mitään järkeä. Jos laihduttaessakin kalorivaje ei saisi olla suurempi kuin jotain 500 päivässä, niin miksi ihmeessä raskaana ollessa saisi? Ja ylipäänsä kaikille sopivat suositukset ovat kummalliset ja varsinkin tuo, ettei oteta huomioon kulutusta. Monille varmaan ihan ok kalorimäärä, mutta paljon liikkuville ei liene terveellinen suositus. Tärkeämpänä pidän ruoan laadun tsekkausta, sillä voi kuitenkin vaikuttaa hyvin noihin sokeriarvoihin. Tietysti ei nyt kannata jatkuvasti syödä yli kulutuksen (edit. siis jos alkupaino on ollut iso), mutta se on ihan eri asia kuin olla koko ajan isoilla miinuskaloreilla.
  14. Tällä kertaa salattiin nt-ultraan asti kaikilta, sitten kerrottiin lähipiirille. Älysin raskauden vasta pari viikkoa ennen nt-ultraa, mikä helpotti tiedon pimittämistä. Nt-ultrassa olikin turvotusta ja saatiin yhdistelmäseulan riskiluvuksi 1/25. Laajemmin asiasta kerrottiin vasta iloisen punktiotuloksen jälkeen, sattui sopivasti kesäloma tuohon väliin niin oli mahdollista. Pelkäsin ehkä eniten muiden sääliä, jos tulisi huonoja uutisia, kun muutenkin olisi raskas asia kannettavaksi. Pelotti ihan älyttömästi kromosomitestin tulosten odottelu ja se, että en tiedä vieläkään, mitä olisin tehnyt jos tuloksena olisi ollut poikkeavuus. Niin suuren päätöksen lykkääminen ihmiselle tuntui jotenkin liian isolta palalta. Tosin oli hyvä, että kuitenkin lähimmät ihmiset (myös töissä) tiesivät asiasta ja tilanteesta. Vaatteilla sain mahaa piiloteltua n. 15 viikolle, mutta vähän huonosti ja tarkkaan sai valita teltat.
  15. Anqu, aika samanlaiset mittausmäärät on täälläkin, Nyt on joka toinen viikko kahtenä päivänä 5 mittausta, aamupalan molemmin puolin ja sitten tunti lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen. Veren tuloon voi auttaa se, että pitää käsiään kuuman veden alla ennen mittausta. Mun pitää kyllä aina puristaa vähän sormestakin (suunnilleen lähimpänä sormen päätä olevan nivelen kohdalta), ei sitä verta oikein muuten tuu tarpeeksi. Puristaahan ne neuvolassakin vähän, kun ottavat verikokeita. Pystytkö syömään manteleita tai siemeniä, toimivat pähkinöiden tilalla? Raaka porkkana on kuitupitoisuutensa takia hyvä, mutta ehkä jotkut muutkin raa'at kasvikset ajavat saman asian, vaikka lanttu?