eledee

Täällä pelätään, että taas se iskee. Tosin mä pitkään olen luullut, että esikoisen kanssa se oli vain baby bluesia, mutta masennusta se taisi olla kun kesti kuitenkin sen 2kk. Nyt uuden vauvan kanssa vauvan hoito on helpompaa, mutta olo on tosiaan riittämätön esikoisen suhteen. Tätä oloa pelkäsin koko raskausajan . Nyt pärjään vielä jotenkin kun mies on isyyslomalla, mutta kun jään yksin niin mitäs sitten?? Meillä myös esikoinen kiukuttelee nukkumaanmenojen kanssa, joten tiedän, etten saa pientäkään henkireikää päivien aikana. Vauva nukkuu miten nukkuu, ikinä ei tiedä milloin on pidempi unipätkä tulossa. Odotan nyt vaan, että aika kuluu ja toivon että olo helpottaa. Jos ei niin sitten asia puheeksi neuvolassa. Vielähän tämä voi toki olla normaalia baby bluesiakin. Toivotaan näin, mutta pahinta pelkään.

Vaikuttaa flunssa joo arvoihin, mulla ainakin nosti niitä. Mulla oli vielä snadi flunssa silloin kun olin sokerirasituksessa, joten voi olla, että ei ole olis edes radidiagnoosia tässä raskaudessa tullut ilman tota flunssa, kun arvot oli ihan rajoilla. Mutta ihan sama tämä mulle on. OIkeastaan kivempi, että tutkivat tarkemmin.

No mut pistettiin insuliinille vikoiksi viikoiksi esikoisen kanssa ja lääkäri ympyröi kaikki yli 5,3 arvot huonoita arvoina. Mutta mulla oli siis joitain yli 5,5 arvojakin. Kuitenkaan säännöllisesti ei ollut yli 5,5. Riippuu hirveästi lääkäristä ja siitä näyttääkö siltä, että olis tulossa iso vauva. Meidän vauva oli jopa siro, mutta jostain syystä lääkäri oli sitä mieltä, että insuliinin tarvitsen. Insuliinista ei ollut kyllä mitään hyötyä. Arvot oli silti siellä 5,5 tienoilla.

Ekassa raskaudessa huomattiin viikolla 26, tuli normaalikokoinen vauva 3315g. Insuliinille jouduin ihan vikoilla viikoilla, tosin omasta mielestäni täysin turhaan. Tässä tokassa bongatttiin jo viikolla 13, mutta epäilen että vauva on iso, kun maha on ihan järkyn kokoinen verrattuna ekaan. Saapa nähdä. Ja alusta asti olen siis yrittänyt noudattaa radiruokavaliota. Mut myönnetään, että on herkut maistunut, etenkin jäätelö näillä helteillä. Mulla on kyllä noi arvot olleet jonkun verran paremmat nyt kuin esikoisen kanssa. Olin raskauden alussa 6kg hoikempi kuin esikoisen kanssa, joten uskon että se auttaa.

Eipä ole kohdun asento vaikuttanut millä mitenkään raskauksiin. Ultrissa kaikki on näkynyt hyvin, maha on tullut ekassa raskaudessa näkyviin aika myöhään (ehkä viikolta 25->) tässä tokassa taas aikaisemmin (viikoilta 19->). Sydänäänien kuuntelu on ollut kummallikin kertaa hieman hankalaa, mutta en tiedä onko johtunut enemmän vauvojen asennoista vai kohdun asennosta. Eka synnytyskin meni tosi hienosti, 9h kesti ja vaikka kivuliasta oli niin mielestäni meno aika helposti ensisynnytykseksi. Noita selkäkipuja on kyllä ollut, muttei mitään tietoa johtuvatko kohdunasennosta. Itse en siihen niin usko, kun esikoisen kanssa niitä ei ollut läheskään niin paljon kuin nyt.

No se turkki jugu menee ihan samaan kastiin. Ilman lisukkeita ei ole musta hyvää. Ja ne karppausinfon korvikkeet vaatii monet liikaa. En mä jaksa itse leipoa mantelileipää tms. Mut joo, vaihtoehtoja toki on. Eri asia sitten tykkääkö niistä.

Hinni, mulla oli ihan sama ongelma esikoisen odotuksessa, eli aamiaisen jälkeen arvot tuppas nousemaan. Se oli ärsyttävää. Oli sitten pakko syödä vaan yksi leipä ja sinnitellä sillä lounaaseen. Tai sitten ois tosiaan pitänyt jaksaa vääntää jotain munia ja pekonia. Toki on sitten rahkoja yms. olemassa mitä vois syödä, mutta kun se leipä vaan on niin paljon parempaa aamuisin. Sokeroimaton rahka, jossa ei ole mitään lisukkeita (koska kaikki nostaa sokereita) on mautonta. Tässä raskaudessa ei ole noi arvot niin nousseet vielä, mutta loppuraskautta kohtihan noita ongelmia viimeksikin tuli, että niitä odotellessa.

Jaksamista toivotan myös minä. Mutta mitä meinaat tehdä tuon isäasian kanssa? Jos ns. reiluuden vuoksi pidät lapsen, niin kyllähän sen vuoksi pitäisi oikean isänkin saada tietää olevansa isä! Jos siis kyseessä ei ole joku narsistijuopponarkkari. Ikävä tilanne, toivottavasti selviät siitä ja osaat nauttia raskaudesta ja aikanaan vauvastakin.

Sama kokemus kuin Naddalla tuosta synnytyksestä. Mutta heti synnytyksen jälkeen kyllä tarjottiin todella hiilaripitoinen ruoka, vaaleaa leipää, jugurttia, tuoremehua, hedelmää... Joten siinä ei ainakaan ole otettua radia huomioon. Eikä ne muutenkaan synnytyksen jälkeen siellä sairaalassa ruoissa tunnu asiaa miettivän, vaikka noita arvoja tosiaan mitataan. Mä kyllä söin suklaata jonkun verran sairaalassa, eikä arvot silloin enää kohonneet.

Täällä yksi valitettavasti ketjuun kuuluva. Meille on tulossa toinen lapsi, tämä on mun kolmas raskaus. Keskimmäinen raskaus meni kesken ja sen takia tässä raskaudessa koko alkutaival oli yhtä pelkoa siitä, että meneekö raskaus kesken. Nyt sitten kun rakenneultra on takana, niin tajuan vihdoin että tosiaan olen raskaana ja meille tulee toinen lapsi. Mulla esikoisen kanssa alkuaika oli todella vaikeaa, itkeskelin ja tuntui etten vaan jaksa. Nyt pelkään että sama toistuu. Silloin esikoisen aikaan kuitenkin työstin näitä ajatuksia koko raskauden ajan, nyt ne tulivat ikään kuin puun takaa rakenneultran jälkeen. Ja isolla volyymillä. Lisäksi alkuvuosi on ollut todella raskas muutenkin, olen ollut lähes joka toinen viikko sairaana. Nyt takana viikko vatsatautia. Nämä fyysiset vaivat saavat mielen matalaksi henkiselläkin tasolla. Ja isona mustana mörkönä on omien vanhempien ero alkuvuodesta. 30 vuotta avioliittoa takana ja yhtäkkiä sitten vaan se on moro tää oli tässä. Jotenkin tuntuu, että koska alkuvuodesta olin vielä niin peloissani siitä meneekö raskaus kesken, en pystynyt käsittelemään tuota asiaa mitenkään. Nyt sitten yhtäkkiä tämäkin asia pyörii päässä. Myös isosiskolla on ongelmia elämässään ja koska hän on erittäin läheinen niin elän niitäkin mukana. Puolisoni on onneksi ihana ja tukee, muttei ihan ymmärrä minua. Tai lähinnä sitä, että minulla tulevan lapsen sukupuoli on aika iso pettymys. Typerää ja itsekästä, tiedän, mutten voi tunteilleni mitään. Halusin esikoiselle siskon ja on vaikeaa suhtautua siihen, etten sitä pystykään hänellä antamaan. Ja tietty tästä sukupuoli asiasta tunnen kamalaa itseinhoa ja itsesyytöksiä. Kiltin tytön syndrooma minullakin. Tunnen etten voi puhua tästä kenellekään, koska kukaan ei kuitenkaan hyväksy ajatuksiani tai ymmärrä minua. Odotuksenhan pitäisi olla onnellista aikaa. Tällä hetkellä se ei todellakaan ole. Toivon kuitenkin, että asiat selkiintyvät vielä. Tsemppiä kaikille ketjuun kuuluville. Omia silmiä tämä ketju sikäli avasi, että tajusin että omat murheeni ovat loppupeleissä hyvin pieniä. Niiden työstäminen vaan silti vaatii aikaa.

Peukut pystyssä sulle Mamalicious! Ja tietty kaikille muillekin hermoilijoille. t. Kuningatar hermoilija

Tein kolme viikkonäytöllistä testiä ja ne laahasi aina viikon jäljessä: 1. rv 4+3 1-2vk raskaana 2. rv 5+3 2-3vk raskaana 3. rv 6+5 3+ Mutta toi raskaushormoonin nouseminen on kait aika yksilöllinen asia, joillain olen myös kuullut, että tulee liikaa viikkoja siihen nähden milloin hedelmöittyminen on tapahtunut. Tässä raskaudessa cb näytti viikot oikein.

"Mutta jos olisin saanut keskenmenon niin kai se alkio olis jo tullut pois?" Ikävää sanoa tätä, mutta mulla ainakaan ei itsestään tullut alkio pois. Sitä keskeytynyt keskenmeno tarkoittaa, että alkio/sikiö ei tule itsestään ulos. Näitä on harmillisen paljon. Kun omalle kohdalle sattui ar-ultrassa, niin hoitaja sanoi, että on todella paljon niitä jotka vasta nt-ultrassa saa huonot uutiset. Siksi itse siis ehdottomasti ar-ultran kannalla, jos vaan rahat siihen riittää. Ja mulla ei siis keskeytyneessä keskenmenossa tullut pisaran pisaraa verta ja taas näissä onnistuneissa raskauksissa tuli kiinnittymisvuotoa. Joillain taas ei onnistuneissa tule vuotoa ja keskenmenneissä tulee. Eli ikinä ei tiedä mikä on merkki mistäkin. Mulla myös keskeytyneessä keskenmenossa nuo viikot oli viikkonäyttötestissä pielessä. Mutta näin voi olla myös jos ovis onkin ollut myöhemmin tms. Tsemppiä kaikille kärvistelijöille. Odottavan aika on pitkä ja se alkutaival on välillä todella rankka.

Tyttöä veikkasi esikoisesta ja tyttö tuli. Nytkin ois tyttö rivillä, ens viikolla ois rakenneultra, jossa asia mahdollisesti selviää.

No ainakin itselle vähän joka paikassa tyrkytettiin sitä leivän puputtamista. Eihän toi 150g isolta kuulosta ja ravitsemusterapeutti siitä mainitsikin. Mut tosiaan muualla tuntuu, että raskausdiabetesta hoidetaan vain syömällä ruisleipää. Se on jeesus joka vapahtaa tästäkin. Ja itse ainakin tiedän, etten voi sitä puputtaa tai sokerit alkaa nousta. Ehkä se mitä tossa isosti poikkeaa karpista on myös kovien rasvojen karsiminen.