MinZu

Aktiivijäsen
  • Content count

    143
  • Joined

  • Last visited

About MinZu

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

1271 profile views
  1. From the album Masukuvat

  2. From the album Masukuvat

  3. Mulla on täällä pahin keskenmenon pelko hellittänyt, kun nt-ultrassa kaikki oli hienosti Mutta eiköhän joku pelko tilalle tule, neuvoloidenkin välit on niin pitkät ja seuraavaan ultraan on hirveästi aikaa... Toivon kovasti että massu alkaisi kasvaa ja liikkeet tuntua, niin sitten tuntuisi paljon konkreettisemmalta tämä odotus. Tsemppiä kaikille uusille (ja vanhoille) hermoilijoille
  4. 3 raskautta, 1 keskenmeno, 1 kemiallinen, 1 tuulimuna. Nyt jälleen raskaana, toivottavasti parempi onni tällä kertaa. Ainakin testit ovat näyttäneet paljon vahvempia plussia huomattavasti aiemmin kuin noissa km-raskauksissa, niissä kaikissa yhteistä oli se, että testiviiva tuli tikkuun tosi myöhään ja hailuna. Mutta katsotaan...
  5. Itsellä oli tuulimunaraskaus vuosi sitten syksyllä. Osittain kyse oli ilmeisesti keskeytyneestä keskenmenosta, sillä noin viikko positiivisen testin jälkeen alkoi kova vuoto, ja ilmeisesti alkio vuoti silloin pois. Raskaustesteissä kuitenkin viivat jatkoivat vahvistumistaan, samoin veritestien arvot, joskin hyvin hitaasti. Alkuraskauden ultrassa sitten havaittiin pelkkä tyhjä sikiöpussi, ei elämää. Koska raskaus oli hoitoalkuinen, jouduin vielä pari viikkoa juoksemaan ultrattavana "jos vaikka sittenkin siellä jotain olisi" - lääkärit halusivat olla tietysti varmoja, mutta aika oli tosi raskasta. Noin rv. 10 sain sitten lopulta tyhjennyslääkkeet. Ne toimivat vähän liiankin hyvin, vuoto oli aivan valtaisaa, eikä meinannut loppua millään, niinpä jouduin lähtemään keskellä yötä päivystykseen ja kaavintaan. Hemoglobiini oli enää alle 100 siinä vaiheessa. Kaavinta kuitenkin meni hyvin ja sen jälkeen pääsi sitten henkisestikin pikkuhiljaa toipumaan. Pelko tietysti jäi tästä kokemuksesta (aiempiakin keskenmenoja taustalla) ja nyt kun olen vihdoin uudelleen raskaana, odotan alkuraskauden ultraa ihan paniikissa, vaikka tällä kertaa testeissä on ollut tosi vahvoja plussia ja oireitakin on.
  6. Kuulun ehdottomasti tänne (en tiedä onko vielä muita aktiivisia). Takana pitkä hoitohistoria, kaikki tähänastiset raskaudet ovat päättyneet huonosti. Tällä kertaa ainakin alku näyttää tosi hyvältä, plussat testeissä ovat olleet vahvoja, samoin oireet. Mutta niin alussa ollaan (viime viikolla plussasin) että kaikki varmaan ihan normaalit menkkamaiset kivut aiheuttavat kauheaa huolta ja oireita joutuu kuulostelemaan koko ajan ja jatkuvasti mietityttää, että eihän vaan ole oireet heikentyneet..vaikka järkikin sen sanoo, että eihän joka päivä samanlaisia oireita ole, ja kroppa myös aina tottuu siihen raskaushormoniin pikkuhiljaa. Ultra on vasta joskus viikolla 7+, joten siihen asti ainakin joutuu hermoilemaan, enkä usko että sen jälkeenkään pystyn olemaan hermoilematta, keskenmenotaustan takia Nyt koitan mennä vaan päivä kerrallaan ja keskittää ajatukset kesään ja kaikkeen muuhun. Mihinkään klubiinkaan en uskalla vielä liittyä, sen verran olen taikauskoinen tai jotain
  7. ^ Tuo pitääkin ehdottomasti muistaa laittaa katselulistalle.
  8. Mun on kanssa pakko nyt kommentoida tähän uudelleen. Eli tosiaan nyt tämän viimeisimmän PAS:in ajaksi vähensin reilusti kahvin juontia ja kappas vaan, plussahan sieltä tuli En toki tiedä, vaikuttiko tuo kahvin vähentäminen miten paljon (kuten talviunikin tuossa kommentoi) - mutta toisaalta...aika pieni vaiva se ainakin oli.
  9. Kyllähän tuo hoitojen ja työn yhteensovittaminen aika hankalaa on välillä. Onneksi yksityisellä hoidoissa on sentään useimmiten käynnin ajankohtaan pystynyt vaikuttamaan. Omalla ajalla olennkäynnit hoitanut, tietysti punktiota lukuunottamatta. Pomolle päätin reilusti kertoa, missä ravaan, ettei tarvitse ihmetellä, joskaan sen enempää ei asiasta ole keskusteltu. Kaikkein pahinta on ollut yrittää löytää työpaikalta joku rauhallinen soppi, mistä pystyy soittamaan klinikalle ilman että on ylimääräisiä korvia kuuntelemassa. Välillä on tullut soiteltua vessasta, välillä tyhjästä neukkarista, rappukäytävästä, joskus jopa ulkoa pihalta... Että voi pieni asia olla vaikeaa.
  10. Anastacia: Tuossa aiemmissa viesteissä oli linkitys myös artikkeliin (Tanskalainen yliopistotutkimus) jossa oli todettu kahvin vaikuttavan haitallisesti hedelmöityshoitojen tulokseen. Ainakin itse vakuutuin sen verran, että aion nyt tarkkailla kahvinkulutusta tässä PAS:in aikana, jotta pysyisin selkeästi alle tuon 300 mg:n. Ja onhan sitä kofeiinia normaalissa teessäkin toki. Jännä juttu kun näistä ruokavaliojutuista ei lääkärit juurikaan puhu, vaikka tuonkin artikkelin mukaan runsaan kahvinjuonnin vaikutus hedelmöityshoitojen onnistumiseen oli yhtä suuri kuin tupakoinnin!
  11. En nyt ihan tarkkaa vastausta tiedä, mutta tämä varmaan riippuu vähän paikasta. Julkisella ovat tietääkseni aika nihkeitä aloittamaan ainakaan ivf-hoitoja, jos ylipainoa on paljon, koska hoitovaste ei vaan ole sitten niin hyvä. Tarkkaa painoindeksirajaa en kyllä uskalla nyt mennä sanomaan, kun sekään ei varmaan ole joka paikassa sama (plus että vaikuttaahan painoindeksiin jo sekin, jos on esim hyvin lihaksikas, ei sitä yksinään voi käyttää mittarina). Yksityisellä saattavat olla asiassa joustavampia - ja riippuu tietenkin varmaan myös aika paljon siitä, missä syy lapsettomuuteen on, esim. jos vika on miehessä, niin voi olla, että naisen ylipaino ei juurikaan hoitojen aloittamista silloin haittaa, luulisin ainakin. Eniten kai se vaikuttaa, jos on PCO:ta, koska silloin laihduttaminen periaatteessa on jo ihan hoitokeinokin.
  12. Meillä mies oli todella pitkään tutkimuksia ja hoitoja vastaan - halusi vaan että yritetään ja yritetään. Itse taas olin täysin varma, kun km:n jälkeen vuosi oli yritystä täynnä, että ei se tästä itsestään miksikään tule. Teinkin sitten niin, että hakeuduin itse gynelle ensin, jotta mut tutkittaisi - ja sieltähän löytyi sitten endoa, ja gyne passitti heti jatkotutkimuksiin/hoitoihin, ihmetteli, kun ei aiemmin oltu lähdetty.. Kyllä mies sitten sen jälkeen on ollut kiltisti mukana hoidoissa, hoitanut jopa mun pistelyt, kun kerran osaa sen homman Eikä hänellä mitään hoitoja vastaan sinänsä ole, että pitäisi niitä luonnottomina tms. Ja ihan yhtä täysillä toivoo positiivista lopputulosta kuin minäkin. Mutta alku oli vaikeaa, ei olisi halunnut myöntää, ettei itse onnistuta. Ehkä hänellä hieman helpotti sitten, kun sai tietää, että hänessä ei mitään vikaa ole. Mies ei myöskään juuri halua asiasta puhua, hän haluaa ajatella niin, että niin kauan kun on toivoa (=hoitoja jäljellä kokeilematta), niin hän ei meitä lapsettomiksi laske. (Hän siis ajattelee niin, että lapsettomia on ne, jotka ei varmasti ikinäkoskaan pysty lapsia saamaan.) On hän silti asiasta kavereillekin avautunut ihan itsenäisesti, ja myös joskus sanonut asiasta, kun on huomannut, että mä olen jostain kommentista tms mieleni pahoittanut. Mutta ei hän vaan tällä hetkellä koe tarvetta asiasta puhua, niinhän se usein taitaa ollakin, että naiset aina haluais analysoida asian puhki, miehet ei niinkään. Välillä se tuottaa tietysti sitten vaikeuksiakin, kun tuntuu itsestä vaikealta alkaa puhua vaikka omasta pahasta mielestä asian tiimoilta, kun toinen haluaisi mieluummin unohtaa koko jutun. Mutta kyllä näistä tähän mennessä on selvitty, puhumalla vaan, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Syksyllä asia on sitten taas enemmän tapetilla, kun hoidot jatkuu, ja silloin mies on kyllä varmasti suuri tuki ja turva.
  13. Minäkin kuulun tänne. Eli mulla on endometrioosi diagnosoitu (viime syksynä), oikeassa munasarjassa on n. 2,5 cm kysta ja emättimen takapinnalla tuntuu myös kyhmyjä. Laparoskopiaa ei ole tehty, kun olen kuitenkin siitä onnekkaassa asemassa, että mulla ei juurikaan ole endon takia kipuja, muuta kuin kuukautisten aikaan vähän normaalia pahemmat kuukatiskivut. Tosin inssit kyllä hieman varmaan endoa pahensi, koska niiden jälkeen kipuja on ollut enemmän. Lapsettomuushoidoilla on siis lähetty "hoitoa" yrittämään toistaiseksi. Meillä on yksi luomutärppi takana 1,5v yrityksen jälkeen (joka päättyi tosin keskenmenoon rv 8), sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut. Toinen munatorvi (se oikeanpuoleinen) mulla on todennäköisesti myös tukossa. Inssejä kokeiltiin viime syksynä, mutta niistä ei apua ollut, seuraavaksi on sitten vuorossa IVF, jota tässä nyt sitten vaan odotellaan, kun julkisella nuo jonot on niin pitkät. Jos se tai PASsitkaan ei apua tuo, niin luultavasti ennen seuraavia hoitoja on sitten skopia edessä - ainakin minun, ja luultavasti myös lääkärien - mielestä on fiksumpaa tehdä se ennemmin kuin myöhemmin, ennenkuin enempää noita julkisen harvoja hoitoja on "turhaan" tuhlattu. Mutta toivotaan nyt, että tuo IVF sen avun toisi, siinä ymmärtääkseni on kuitenkin endopotilailla varsin hyvät onnistumismahdollisuudet (paremmat on ainoastaan niillä, joilla on miehestä johtuva lapsettomuus, näin ainakin lääkäri meille kertoi). Tsemppiä kaikille endon kanssa painiville.
  14. Mulla ssg oli myös tosi kivulias, ei kyllä edes tuo menkkakiputuntemus oikein riitä kuvaamaan sitä. Mutta mulla se johtui varmasti endosta ja sitten siitä, että toinen putki oli tukossa (tai no siitä ei saatu ihan selvää, mutta mahdollisesti tukossa). Lisäksi mun kohtu oli jotenkin hirveän supistusherkkä ja supisteli aina kun vettä lisättiin, joten se lisäsi ikävää oloa. Onneksi homma oli kuitenkin kohtuu äkkiä ohi, jälkikäteen oli muutaman tunnin hartiapistosta, mutta ei oikeastaan muita kipuja juurikaan. Mutta tuo on tosiaan tosi henkilökohtaista, että miten paljon sattuu, eli ei kannata sen takia pelätä
  15. Limat yleensä alkavat tosiaan pari päivää - jopa viikonkin ennen ovista ja jatkuvat ovikseen asti. Yleensä varsinaisena ovispäivänä limaa on eniten ja sitten se loppuukin melkein kuin seinään (voi näitä limajuttuja ). Nippailuja voi pikkuisen tulla jo ennenkin ovista, munasolun kasvaessa. Itsellä yleensä semmoisia isompia, terävämpiä kipuja on sitten juuri oviksen aikana. Mutta huom! kaikki eivät tunne ovista ollenkaan minkäänlaisena kipuna. Lämpöjä mitataan aamulla, heti herättyä (mahdollisimman samaan aikaan joka aamu). Kun ovis on ollut, lämmöt yleensä nousevat seuraavana päivänä n. 0,3-0,5 astetta (nousu voi tapahtua myös useamman päivän aikana hitaammin) ja pysyvät sitten ylhäällä kuukautisiin asti ja romahtavat kuukautisten alkaessa tai päivää ennen/jälkeen, suunnilleen. Lämmöt kyllä yleensä pysyvät koholla muuhunkin aikaan päivästä, mutta koska niihin silloin vaikuttaa niin moni muukin asia, niin ainoastaan noita aamulämpöjä pidetään luotettavina. Niin ja tuo lämmön mittaus kannattais vielä suorittaa mieluiten suusta, kainalolämpö on varsin epätarkka. Toivottavasti tästä oli jotain iloa - nimim. monivuotinen FF-konkari