Mirage

Täälläkin oli rinnat tosi arat ja sittenhän olin olevinani niin raskaana, että ei paremmasta väliä. No, sattuipa vaan, että niinhän siis olinkin! Kyllä äiti tietää. :D

Nyt en ehtinyt selata ketjua kokonaan ja katsoa, onko täällä mainintaa tästä asiasta.. Mutta minä tässä päivänä eräänä sain kuulla, kuinka minä en tiedä synnytyksestä mitään - onhan lapseni tullut ulos kiireellisellä sektiolla.

En näköjään osaa ottaa lihavointia pois vastauksistani.. No, haitanneeko tuo? Minua kiinnostaa miten teillä on paino noussut raskauden aikana? Mulla ei noussut paino ollenkaan raskauden aikana. Enimmäkseen lähinnä tippui, mutta ihan loppua kohden paino oli samoissa lukemissa, kuin raskauden alussa. Miten ne on karisseet synnytyksen jälkeen? No mulla ei tosiaan ollut mitään, mitä karistaa.. Reilu 10kg synnytyksen jälkeen paino oli tippunut alkuraskaudesta. Vaikuttaako lähtöpaino jotenkin? Täällä vaikuttaa ainakin. Olen tosi ylipainoinen ja kakkostyypin diabeteksen takia olin tarkassa seurannassa koko raskauden ajan. Ruokailutottumukset? Raskauden aikana? Pakko myöntää, että vastoin kaikkia diabeteshoitajan neuvoja, mun ruokailutottumukset olivat jotakuinkin ihan samat, kuin ennenkin raskautta. Tätähän en koskaan diabeteshoitajalleni kertonut. Olisi pitänyt kovasti pitää kiinni tarkasta dieetistä.. Mutta kävi diabeteshoitaja mua kovasti synnytyksen jälkeen kehumassa, miten hyvin dieetillä olin hoitanut raskausaikani!

Meiltä joutaisi tästä 2011 pakkauksesta seuraavat: Käyttämättömänä ja pesemättömänä: All-in-one-kestovaippasetti, 1kpl Taskuvaippa, 1kpl Kestoliivinsuojatkin, jos ketä kiinnostaa.. Käytettynä, hyväkuntoisena: Vihreä-violettiraidallinen body+potkarit, 50cm valkoiset puolipotkarit, 50cm Kokovalkoinen potkupuku vetskarilla ja pitkillä hihoilla, 50cm (kerran vauvan päällä käynyt) Ruskealla kantatut potkarit, joissa edessä jonkun elukan naama, 50cm (näissä hieman nukkaa) Yksityisviestillä tavoittaa, en varmaan kuitenkaan muista tänne ketjuun tulla katselemaan. En osaa sanoa, mitä vaihdossa haluaisin. Tarjoa! Kooltaan kuitenkin vähintään 68cm.

Täällä äitiä jännittää kovasti tämä yö. Vauva on tähän asti nukkunut kapalossa, tänä yönä on käytössä ensimmäistä kertaa unipussi. Kääk.

Kiitos hyvistä neuvoista. Niitä varmasti kokeillaan jossain vaiheessa, kun tilanne vaatii jälleen. Iskän lämpimään ja ilmeisesti ennenkaikkea rauhalliseen syliin vauva nukahti eilen illalla.

Kertookaahan mulle, miten ihmeessä saan yliväsyneen vauvan nukkumaan? Meuhkattu on nyt viime aamuyöstä lähtien, näiden reilun 12 tunnin aikana ei ole kuin muutama ehkä kymmenen minuutin unipätkä. Alkaa äiti olemaan jo hieman köytensä päässä pikkuhiljaa...

^ Mun ensimmäiset raskausoireet, jotka havaitsin, oli just toi nipistely alavatsassa ja hirvittävän arat rinnat. Joten...?

Nelliina, tsemppiä ekan neuvolakäynnin odotukseen! Kyllä se siitä, ja toivottavasti sinulle sattuu mukava terveydenhoitaja. Noi downseulontajutut on kyllä kieltämättä aika sellasia pelottavia juttuja.. Ihan kun nyt alkuraskaudessa ei muutenkin jännittäis raskauden eteneminen kaikin puolin, niin sitten vielä noita seulontoja.. Mutta koeta vaan ikäänkuin työntää vähän mielestäsi niitä pois. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeesti; eihän se murehtiminen ja huolehtiminen tosiaankaan mitään auta, tai muuksi muuta.

Martta88, mihin aikaan syöt yleensä iltapalan? Entä aamupalan? Mulle diabeteshoitaja sanoi, että jos ruokailujen väli venyy liian pitkäksi, niin silloin sokerit saattaa taas nousta. Tuli vaan mieleeni, kun mainitsit noista aamuisista, hieman korkeammista paastoarvoista, niin voisiko kyse olla siitä? Ja nythän sinäkin alat lähestyä jo puoliväliä, jolloin insuliinin tarve tulee oletettavasti lisääntymään, ainakin jossain vaiheessa. Sitten taas säädetään ihmeissään sokereiden kanssa. Tai no, jos hyvin käy, niin sun sokrut pysyy kurissa nätisti. ON: täällä käytiin tänään taas neuvolassa. Vauva potki innokkaasti sydänääniä kuunnellessa ja sykkeet olivat tosi hyvät taas. Kävin kampaajallekin varaamassa ajan. Jos sais tukan vaikka nätiksi viikonloppua varten, kun olisi juhlat tiedossa.

No jos nyt jotain ärsyttävää pitää mainita, niin kai se sitten on se "yleisen syynäyksen oleminen". Musta oli jotenkin hmm... ironista, kun mieheni isoäiti kommentoi minulle viimeisimmällä vierailulla, että "olet näköjään lihonut." Yllättävän vähän on ollut tota mahan lääppimistä, odotin ehkä jotenkin enempiä lähestyjiä, ihan vaan pari hassua "ulkopuolista" ihmistä on taputellu mun mahaa ja vähän jutellu sille. Lisäksi tuleva isoäiti ajoittain tässä muuttojen, remonttien yms. keskellä on pyörinyt täällä tekemässä sitä sun tätä, kai hän jonkin sortin toimintaa rajoittavaan invaliditeettiin tätä raskautta rinnastaa, kun edes ikkunoita en saisi pestä.

alannee, nytpä vinkkasit hyvän nettilinkin, johon ennen en ollutkaan tutustunut! Loistavaa, kiitos! Ja kiitos muutenkin koko vastauksestasi, aivan mahtavia imetysvaatteiden tuunausvinkkejä! Tässähän alkoi heti jo tulla aika lailla optimistisempi ajattelukanta koko asiaan!

siniri, kun täällä ongelma ei ole liivejä etsiessä kuppikoko, vaan se iänikuinen ympärysmitta. Kuppini perusteella löytäisin liivit itselleni varmaan mistä mallista tahansa, melkeinpä ainakin, mutta ympärysmitat järestään tyssää maksimissaan 95cm:n. Se ei mulle riitä. Kiitos kuitenkin vinkistä, jatketaan etsintää edelleen vaatteiden suhteen, vaikkakin ehkä sitten tuloksetonta sellaista. On se niin kiva, kun täältä tuntuu raskaustilanteessa kuin tilanteessa löytyvän aina ihmisiä, jotka ymmärtää.

Nämä ajatukset ovat erittäin tuttuja allekirjoittaneellakin. Tämä keskusteluketju herätti puhetta eilen täällä kotona miehenkin kanssa. Täytyy sanoa, että hyvä, kun on tällainen keskusteluketju, koska omassa mielessähän näitä asioita on vain tullut pyöriteltyä ja se ahdistaa. Esikoista tässä odotellaan innolla ja varmaan jokunen kuukausi sitten mainitsin imetys-asiasta miehelleni siihen tyyliin, että en varmaankaan aio lastamme kovin pitkään imettää. Pelkkä ajatuskin siitä tuntui siihen aikaan niin käsittämättömän vieraalta ja jotenkin epämiellyttävältä. Mies taisi siihen hieman närkästyneenä todeta jotain, tyyliin, että ole sitten imettämättä. Keskustelua tästä asiasta ei silloin sen enempää käyty. Nyttemmin olen mietiskellyt lähemmin imetystä, ja syitä siihen, miksi koen ajatuksen siitä epämiellyttäväksi. Ensinnäkään suoraan sanottuna ajatus siitä ei ollenkaan ole niin epämiellyttävä enää ja ehkä mielipiteeni on ennemminkin kääntynyt siihen, että haluaisin kuitenkin imettää lastamme. Toivoisin kovasti, että maito nousisi hyvin ja riittävästi, vauva imisi hyvin, vauvan maha kestäisi maidon, eikä aiheuttaisi mitään ikäviä vatsanväänteitä yms. Ajatus julki-imettämisestä on mulla juurikin se, mikä aiheuttaa epämukavuutta koko imetysasiaan. Tunnen, että jos menen vanhempieni/sisaruksieni/ystävieni luokse esim. vauvan kanssa kylään, voin ongelmitta syöttötarpeen tullen pyytää rauhallista huonetta, jossa saan vauvan syötön ajan olla vauvan kanssa kahden, kaikessa rauhassa. Mutta jotenkin en tunne mieheni sukulaisia niin läheisiksi, että kehtaisin heiltä mennä "vaatimaan" omaa rauhaa "maailman luonnollisinta toimitusta varten". Kuvittelen heidän ajattelevan esim., että "Miksi lähteä kylään jonnekin, jos haluaa olla omassa rauhassa ja itsekseen?" "Miksi vauvan ruokailu olisi jotenkin salaisempi tapahtuma kuin muidenkaan ruokailu?". Etenkin anoppini luokse meneminen tässä suhteessa arveluttaa. Hän on jotenkin niin avoin ja estoton ihminen, eikä jotenkin tunnu ymmärtävän sitä, että kaikille kaikki asiat ei ole niin "helppoja". Jos esim. menemme saunomaan hänen luokse, niin pukeutumistilassakaan emme saa olla rauhassa, kun jatkuvasti joku kulkee ohi, tai sitten anoppi ihan tosissaan tulee sinne juttelemaan ja "pitämään seuraa". Tiedän, että olen ehkä mukamas turhankin häveliäs itseni ja tissieni suhteen, eikä reilu ylipainoni todellakaan auta asiaa. Kokisin ehkä julki-imettämisen helpompana juttuna, jos esim. löytäisin itselleni hyviä vaatteita, sellaisia, jotka soveltuisivat imettämiseen niin, ettei koko yläruotoa tarvisi paljaaksi rempoa, mutta eihän mun kokoiselle ihmiselle löydy mistään kaupasta edes äitiysliivejä, saati sitten mitään muitakaan vaatteita! Teksti on nyt varmaan suhteellisen sekava ja katkonainen, "kiireessä" joudun kirjoittamaan ja taas on mentävä. Mutta kai tästä joitain omia ajatuksiani tulee kuitenkin ilmi. Näiden mietteiden kanssa täällä kamppaillaan päivittäin, hyvä kuitenkin, että tosiaan eilen mieheni kanssa asiasta tuli keskusteltua ihan pitkästikin ja sain hänelle kerrottua "pelkojani" julki-imettämisestä ja uskon hänen ymmärtäneenkin aika hyvin, mistä on kyse. Mieheni nosti myös esille tämän näkökannan, että hän toivoisi, että hän voisi imettää lastamme. Ajatella, miten upeaa se olisikin!

^ Voi, se Kunnaksen kirja on kyllä aivan ihana! ♥ Pienen vinkin tästä pari päivää sitten "vahingossa möläytin" innokkaalle tulevalle isoäidille.