maiqu

Kiitos Kasma. Ehkä mun kohdalle ei osu toistamiseen yhtä huono tuuri... (Pakkaan sairaalakassiin myös Buranaa ja Panadolia varalle )

Kasma, mä en ekalla kerralla osannut pelätä kohtelua osastolla, mutta nyt toisella kerralla oon valitettavasti viisaampi... Täytyy yrittää varmaan tuoda esiin tuo asia tällä kertaa. Jotenkin se vaan tuntuu hassulta, kun mun mielestä hygienia, ruoka ja kohtelu pitäisi aina olla edes siedettävää... Opin viimeksi osastolla myös sen, että soittokelloa ei kannata soittaa kuin ihan pakon edessä eli jos vauva tarvitsi jotain jota en voinut selällään sängyssä maaten itse tarjota. Kerran erehdyin pyytämään itselleni kipulääkkeen kipupumpun poistamisen jälkeen. Kiukkuinen hoitaja tuli huoneeseen kun soitin kelloa ja ilmoitti ei ehdi tuoda kun vuoro loppuu 30 min kuluttua! Muistan kuinka paha mieli silloin tuli, kun en turhaan pyytänyt. Onneksi vauva toi tosiaan paljon lohtua...

Kiitos Yazz ja Kasma. Hyvä idea tuo omilla eväillä varautuminen. Tuurilla voi siis apua saada. Viimeksi ei apua herunut edes ensimmäiseen ylösnousuun, onneksi oli mies auttamassa. Muuten olisin suihkun jälkeen painunut takaisin verisiin lakanoihin ja pukenut saman hikisen&verisen mekon päälleni. Oon samaa mieltä, että ruoka ja hygieniasta huolehtiminen on osa hyvää hoitoa. En halua edes muistella minkälaista oli maata reilusti vuotaneena, tukisukat nilkkaan asti veressä ja sama side housuissa 3 päivää helteellä, kunnes jalat kantoi sen parin askeleen verran että itse pystyi asialle jotain tekemään. Täytyy siis toivoa, että joko en päädy sektion jälkeen niin huonoon kuntoon tai perushoidon taso olisi noussut... Ahdistaa kyllä ajatuskin osastolle joutumisesta. Kokemuksia saa edelleen jakaa, jos jollain on tietoa.

Halaus medusalle, toivon todella että nyt onnistaa. Sä oot käynyt läpi tosi raskaita vaiheita. Tulethan kertomaan miten käy. Annettiinko sulle jotain ohjeita miten toimia kun seuraavan kerran raskaudut?

Synnytys lähenee ja todennäköisesti suunniteltu sektio edessä. Moni asia mietityttää. Tavataanko etukäteen anestesialääkäriä esim äitipoli käynnin yhteydessä? Viedäänkö tavarat sektioaamuna valmiiksi osastolle? Miten sektion jälkeen suihkuun ja vessaan, eikös ne ole käytävällä? Auttaako hoitajat vai pitääkö miehen varautua suihkuavuksi ja vahtia että jalat kantaa? Edellinen synnytys oli kiireellinen sektio ja silloin osasto oli evakossa vanhalla infektio-osastolla ja suihkut oli parin askeleen päässä omassa huoneessa. Silloin ei hoitajat auttaneet, mutta vapisevin jaloin ne pari askelta pääsi vessaan ja suihkuun itsekin ja mies petasi sängyn, haki puhtaat vaatteet ja lakanat kun itse juuri ja juuri pysyin pystyssä. Silloin mies myös yritti käydä ruoka-aikoihin, haki ruuan mulle ja piti vauvaa sylissä sen ajan kun syön. (kun mies ei päässyt paikalle jäin yleensä ilman ruoaa, kun hoitajat oli liian kiireisiä tuomaan tarjotinta...) Onkohan asiat ennallaan tuosta vai voisiko jo toivoa parempaa?

Kiitos Ataraxia. Täytyy toivoa ettei käy niin että pistää insuliinin ja sitten käynnistyy synnytys... Ompas teillä kiva, kun saa kysellä radi-kätilöltä sähköpostilla. Mä yritän kysellä äitipkl-käynneillä, mut tosiaan huonolla tuurilla kukaan ei ehdi vastailla...

Tukiverkon olemattomuus tuli yllätyksenä, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kuvittelin turhaan, että suht. lähellä asuva yksinäisyyttään valittava äitini olisi tullut mielellään ainoaa lastenlastaan katsomaan. Ainoa joka kävi oli mieheni äiti, hänkin välimatkan vuoksi harvoin. Nyt kun toinen lapsi on tuloillaan, tiedän että tukiverkkoa ei ole. Toisaalta nyt myös tietää enemmän kuin ensimmäisen lapsen kohdalla ja koska viimeksikin pärjäsi niin eiköhän nytkin jotenkin. Nyt miehen äitikään ei enää tule meitä auttamaan. Mut mä suhtaudun vielä optimistisesti asiaan. Viimeksi pettymys ja turhat oletukset siitä, että meitä autetaan oli raskainta miehelleni ja minulle. Ei tarvi pettyä, kun ei odota mitään... Ja onhan esikoisella päiväkotipaikka ja siitä en luovu, se on meidän tukiverkko

Mä alan uupua tähän radiin. Ekassa raskaudessa oli sama ongelma silloin ruokavaliohoitoisena. Nyt kärähdin jo varhennetussa sokerirasituksessa ja oon mittaillut sokereita jo 4 kk (nyt rv 33+). Aluksi metformiinihoito, josta paha olo, eikä oikein mitään apua. Sitten iltainsuliini, jonka annos on noussut tasaisesti nyt 22 yks. Ateriainsuliinitkin on varalla, jos hiilareita söisin, mut en juuri syö, joten niitä pistän toistaiseksi harvemmin. Ongelmana kun on aamun paastoarvot erityisesti. Jossain vaiheessa sanottiin, että tilanne vaikeutuu viikolle 30-32 asti. Edelleen mulla aamupaastoissa on ylityksiä ja insuliinin määrää nousee tasaisesti. Oon yrittänyt löytää netistä kokemuksia, kuinka pitkään insuliinin määrä on noussut muilla ja onko kenties synnytyksen lähestyessä annosta päästy laskemaan. Onko tuo minun 22 yksikköä iso vai pieni annos? Tuntuu että kaikki muut pärjää parilla yksiköllä...En ole oikein löytänyt vastauksia, joten jos jollain on kokemusta asiasta kuulen mielelläni. Mitenkäs synnytys, pistetäänkö insuliinia silloinkin? Jos synnytys pitkittyy, en kyllä pärjää syömättä varsinkin jos insuliinin oon pistänyt. Entä jos päädytään sektioon? Seurataanko hoitajien toimesta sokereita osastolla synnytyksen jälkeen vai pitääkö mun itse yrittää siitä huolehtia? Äitipolilla on lääkäreillä aina kiire ja en ole päässyt kyselemään. Viimeksikin lääkäri soitettiin kesken vastaanoton muihin töihin...

Mä kanssa kituuttelen täällä. Yritän syödä hiilareita minimivähän, silti muutamia paastoja mennyt niukasti rajan ylin. Vauva kuulemma tällä hetkellä (vk 26) pitkä ja hoikka. Jouduin aloittamaan metformiini tabletit. Onko kenelläkään niistä kokemusta? Insuliineja kai useammille on aloitettu.

Tossavainen: oon samaa mieltä niistä liuskojen pihtaamisesta. Sokerinsieto mulla heikkenee tasaisesti koko ajan, nyt vk 24. Jos en mittaile tasaisesti koko ajan, en voi tietää missä mennään. Ja illalla syöty vaikuttaa aamupaastoihin ja niitä on mun vaikea ennustaa, joten paastojakin pitäisi mittailla. Ruokavalio-ohjeista ei tosiaan ole hyötyä. Leipää, riisiä, puuroa, perunaa tai pastaa en ole voinut syödä viikkoihin, ihan sama onko ne täysjyvää vai ei. Sain nyt neuvolasta lähetteen äitipolille, kun kyselin että kuinka vähän hiilareita voi syödä päivässä niin, että tilanne on vielä terveellinen masussa kasvavalle. Ei tiennyt terkka vastausta ja teki lähetteen. Katsotaan, mitä siellä sanotaan...

maisa85: en tiedä siitä purkasta, tuskin juuri vaikuttaa. Eiköhän ne leivät sen nosta. Minä en enää leipää voi syödä, en myöskään pastaa, riisiä tai perunaa... Pitkät reilu 19 viikkoa edessä.

Mysteerejä on sokerit juu... Ahdistaa välillä tää ruokavalio. Mulla tuli raskauden puoliväli eilen ja nyt jo oon joutunut kiristämään ruokavalion tosi tiukalle. Ei leipää, ei perunaa, ei pastaa, ei riisiä, ei puuroa. Leivon mantelileipää itselleni aamupalaksi ja syön muuten pääosin salaattia. Pitäisi jaksaa noin 20 viikkoa samalla tavalla Viimeinen viikko on mennyt hyvin, ei ylityksiä arvoihin, mutta sit edeltävän kolmen viikon aikana ylityksiä 9. Eli jos jaksan tuolla dieetillä, niin sokerit pysyy hyvänä (entäs mun pää?). Mitenköhän tyksin äitipkl:lla suhtaudutaan noihin arvoihin? Jos on ollut ylityksiä, mutta nyt arvot parempia. Pakottaako insuliinille? Tekeeköhän ne siellä jotain sokereiden vuorokausimittauksia vai pelkkää omamittailua? Täytyisi soittaa neuvolaan ja kerjätä lisää liuskoja itselleni. Oon nyt mitannut 4 kertaa päivässä lähes joka päivä eli ylittänyt sen 12 liuskaa, mitä neuvolan mukaan saisi mitata viikossa. Tää tasapainon hakeminen vaan vaatii enemmän mittauksia. Täytyisi vaan ajatella positiivisesti, että ei tule lisää kiloja ainakaan tällä ruokavaliolla. Voipi jopa alkaa laskea ja onhan mulla varaa muutama kilo laihtuakin. Onko muuten muilla paino laskenut ja onko siitä sanottu jotain neuvolassa tai äitipolilla?

Tänään tuli sitten eka ylitys. Viikkoja 17+1, kuinkakohan tiukaksi saa vielä ruokavalion vetää?! Ja ylitys tuli tietty aamupalan jälkeisestä arvosta, siitä ne viimeksikin lähti huononemaan. Ei sitten voi enää syödä kahta isoa palaa ruisleipää... Sokereiden mittaaminen tympii täälläkin.

Maisa85: Mä silloin ensin vähensin 2 ruisleivästä yhteen ja sitten yhteen karppileivän siivuun ja muistaakseni jouduin jossain vaiheessa luopumaan siitäkin, mut en nyt muista mitä sitten söin. Hankalaa se oli ja paha mieli tuli aina ylityksistä. Tsemppiä.

Kiitos vastanneille. Sain mittarin ja yhden paketin liuskoja ja 5 vaihtoneulaa. Yhdellä neulalla pitää sitten mittailla 6 viikkoa. (tai ostaa niitä itse lisää) Tuntuu aika hullulta, mutta niin se Turku säästää. Liuskoja saa käyttää 12 viikossa. Nyt, kun sokerit vielä pysyy hyvinä se riittää hyvin, mutta sitten kun ne alkaa nousta herkästi olisi pakko saada mittailla useammin. Maisa85, tulee ihan mieleen eka raskaus, kun yhtäkkiä ei enää se ruoka jota on tuttunut syömään käykään kun sokerit nousee liikaa. Toi voi tietty olla vaan kertaluontoinen hyppäys tai sitten ei. Miten lounaan kanssa kävi? Mulla huononi ekassa raskaudessa ensimmäiseksi juuri aamupalan jälkeiset arvot... Ootteko muuten saaneet jonkinlaista ravitsemusterapeutin ohjausta vai onko ruokavalio-ohjeistus jäänyt neuvolasta jaettuun monisteeseen? Mä koen, että tää diagnoosi on aika raskas, vaikka toinen kerta onkin menossa. Vinkkejä ja tukea olisi kiva saada muutenkin kuin tämän palstan kautta. Viime raskaudessa, kun sokeriarvot alkoivat ajan kuluessa heiketä vaikka tiukensin dieettiä sain kuulla neuvolan tädiltä, että ei kannata mittailla ja sanoi hän myöskin ettei ole ikinä kuullut että sokerinsieto heikkenisi raskauden myötä... Riittää kuulemma kun viikon mittailee kotona sokerirasituksen jälkeen ja jos arvot on sillon ok, voi mittailun lopettaa. Mä itsepäisesti seurailin kotona jatkossakin kun huomasin että arvot heikkenee, ei olisi kuulemma pitänyt... Nyt on eri neuvolan täti, toivottavasti tieto-taito on paremmalla tasolla... Marietta, tervetuloa mukaan, vaikka ei kai tänne kukaan haluaisi. Voithan syödä jäätelöä ja mitata sokerit kotona ja katsoa siedätkö ja jos siedät niin kuinka paljon. Mä tässä vaiheessa voin vielä syödä jäätelöä vapaasti vaikka isommankin tuutin, mutta tilanne on varmaan eri muutaman viikon kuluttua.