Pihlajainen

Mä en nyt tiedä mihin tää sopisi. Mutta löysin siis Hesarin aika kattavan nimilistauksen, missä mukana harvinaisiakin nimiä (yht.6000 nimeä). Jos joku haluaa selailla. http://www.hs.fi/m/k.../a1427950262816

Mä en nyt tiedä mihin tää sopisi. Mutta löysin siis Hesarin aika kattavan nimilistauksen, missä mukana harvinaisiakin nimiä (yht.6000 nimeä). Jos joku haluaa selailla. http://www.hs.fi/m/kuukausiliite/a1427950262816

Ei oikein istu omaan suuhun. Nimi jää jotenkin kesken. Oikeaoppisesti lausuttuna kivempi. Annan 6. Aati?

Sasha on musta pojan nimi. Itse antaisin kyllä ehdottomasti sen nimen mikä miellyttää. Oon huomannut, että ainakin Tampereella ihmisistä on tullut tosi rohkeita nimien suhteen ja erikoisiakin nimiä annetaan lapsille. Sasha on mun mielestä kuitenkin sellainen normaalin kuuloinen etunimi

Tällä hetkellä pojan nimistä ehdottomasti omassa tuttavapiirissä suosituin on Leo. Lisäksi on useampi Emil/Eemil, Onni, Eetu ja Iivo. Tytöistä Enni, Sofia, Iida ja Venla on tulleet useasti vastaan.

Mäkin olen aika nimifriikki ja olen huomannut, että monesti nimimaku on aika samansuuntainen ihmisillä. Mun nimimakuni on muuttunut kyllä radikaalisti siitä kun olin 15. Silloin halusin tyttäreni nimeksi Serene Omat suosikkinimeni (ja meidän tyttöjenkin nimet joukossa) ovat melkolailla nämä: A: Auni, Adele, Adina, Alisa E: Eevi, Elea, Eedi, Enni, Edina L: Lila, Lili M: Mila, Minea O: Odessa P: Penni S: Salli, Sella, Siena, Sinea, Stella V: Viena Ja pojasta olisi tullut Kyösti tai Nuutti Kuten huomata saattaa tykkään aika paljon lyhyistä nimistä, jotka ovat jopa lempinimimäisiä osa. Vanhahtavat nimet myös kuulostaa musta kivoilta.

7 ihan ok, mutta vaatii tietynlaisen sukunimen. Salli?

Mä ihastuin eilen nimilistoja selaillessa nimeen Penni. Ei varmaan meidän tytölle anneta, kun sukunimen kanssa vähän liiankin rimmaava, mutta jotenkin tosi ihana nimi.

Elli on ihana 9. Odessa?

Ihan jees, 8. Entäs Penni?

^ oi kiitos! Oisihan ton voinut itsekin tajuta. En vaan hoksannut, että niitä kiinnikkeitä voi väännellä silleen eri asentoon.

Kuka osaisi sanoa, miten Bumbleride indie twineissä saisi kuomun toisinpäin? Eli kun vauvalla on pehmeä kantokoppa, niin että kuomu tulisi tosinpäin.

Kaunis kirjoitettuna, en tykkää sanottuna. 6. Nova?

8. Kivan erikoinen mutta jotenkin tulee mielleyhtymä tuulitakkeihin. Fiona?

Mulle ainoa keino lapsettomuudesta selviämiseen oli vihan ja katkeruuden suuntaaminen johonkin. Ensin suuntasin sitä muihin (puolituttuihin yk1 raskautujiin) ja lopulta myös itseeni ja omaan epätäydelliseen kroppaani. Ikinä en kenelläkään sanonut naamatusten pahasti, vaikka kuulin usein vihjailua lapsista jne. Otin kaiken vastaan hammasta purren. Missään nimessä en olisi pystynyt asiasta puhumaan. En usko, että kovin moni pystyy olemaan lapsettomuuden suhteen avoin. Se on jotenkin niin äärettömän herkkä asia ja pelkkä asian ajattelu sai itkettämään. Olen muuten ollut aika avoin sairauksistani jne.mutta lapsettomuus menee alueelle, mitä en aiemmin halunnut jakaa kenenkään kanssa. Nyt kun yhden lapsen olen jo saanut, olen ollut avoimempi asian suhteen. En tunne ketään lapsettomuudesta kärsivää, joka suuntaisi vihaansa avoimesti helposti raskautujia kohtaan. Kyllä se on enemmän sellaista hammasta purren onnittelujen antamista. Täällä palstalla asia on eri, kun asioista voi vapaammin puhua. Se helpottaa, kun pystyy sylkemään kaiken sen paskan ulos. Itse olisin myös ihan mieluusti sylkykuppina, jos se jotain lapsetonta auttaisi. Mulla se lapsi kuitenkin jo on, joten koen olevani asian suhteen etuoikeutettu ja kestän kyllä kaiken ärsytyksen ja vihan, jos tarvis. Mä en myöskään ymmärrä, miten se on multa pois, jos joku toivoisi mulle keskenmenoa ja saisi siitä itselleen paremman fiiliksen. Eihän se toive mulle keskenmenoa tuo? Musta tuntuu, että moni lapsettomuudesta kärsivä saattaa puhua tosi voimakkainkin sanankäänteinen asioista, mutta lopulta ei halua toiselle mitään pahaa. Jos tuttavapiiriin kuuluu lapsettomuudesta kärsiviä, niin ei kannata missään nimessä puhua onnistumisprosenteista heille. Itselleni eräs ystävä sanoi saman kommentin (tai että, hän tiesi että suurin osa lopulta onnistuu hoidoilla), kun olin jo raskautunut. Se tuntui aivan kauhealta. Jotenkin se tuntui siltä, että ystäväni mitätöi koko lapsettomuustaipaleeni tuolla lauseella. Sama jos "lohduttaa" tuolla onnistumisprosentilla, niin tulee ainoastaan sellainen fiilis, että omat tunteet eivät ole sallittuja. Paras tapa kohdata lapseton ystävä on pysyä avoimena ja kuunnella, eikä edes yrittää sanoa mitään lohduttavaa.