Cia

Emmabeth tiedostan sen itsekkin. On jotenkin silti vaan kaiki niin kamalaa juuri nyt. Mutta, TIEDÄN! Jollakin tapaa sen, kyllä.

Nyt minäkin sitten tulen tänne purkamaan pahaa oloa. Onko joku ollut yksin ihan odotuksesta saakka? Mulla siis viikkoja nyt 9+1 ja olen yksin. Lapsen isä ilmoitti että ei halua osallistua. Meillä oli seksisuhde, erittäin hyvä sellainen. Ehkäisy petti, kahdesti ja raskaana ollaan. Abortti ei ole ollut vaihtoehto missään vaiheessa. Lapsi on kovin rakastettu jo nyt. Kuitenkin suren sitä että olen yksin. Pelottaa kaikki tuleva. Surettaa kuitenkin eniten se, että en saa oman rakkaan, lapsen isän tukea tässä, että ei ole sitä oikeaa parisuhdetta takana. En siis rakasta lapsen isää, pidän hänestä, mutta ei mitään muuta. Hetki ennenkuin tein plussaavan testin tapasin mukavan miehen joka vei jalat alta. Kerroin hänelle heti plussasta kun sen tein, hän suhtautui hienosti ja on ollut "täysillä" mukana vaikka siis ei ole lapsen isä. reilun kuukauden oltiin tiiviisti yhdessä, kunnes tänä aamuna oli yhtäkkiä kaikki miehen tavarat hävinnyt kämpästäni eikä vastaa viestiin/puhelimeen. Eli mut ilmeisesti jätettiin. Olisihan tämä ollutkin liian hyvä ollakseen totta. Mukava mies joka vielä hyväksyy täysin raskauteni toiselle miehelle. Nyt on vain niin surkee olo. Teksisi mieli kaivautua johonkin kunnes herään ja kaikki onkin vain ollut unta. Iloitsen kuitenkin kaiken ohella raskauttani. Onneksi minulla on ihana äiti joka tukee ja on onnellinen tulevasta lapsen lapsestaan. En tiedä mitä tekisin ilman häntä. Kaiken lisäksi asun hyvin pienellä paikkakunnalla ja stressaan sitä että mitä sanon työpaikalla? Jossain vaiheessa kun on pakko kertoa raskaudesta. Voi sitä supatusten määrää ja omituisten katseiden selkäni takana... Huoh, elämä on niin kovin monimutkaista välillä. Pitää vain olla vahva. Mutta entä kun ei ole ollenkaan vahva olo? Kuitenkin tiedän takaraivossa jossakin että pärjään. Kaikki tulee menemään loistavasti. Tulen elämään onnellisesti oman lapseni kanssa. Miestä ei varmaan minun elämässä tule olemaan!

En ihan vielä mitään laita, kun en tiedä että onko tämä pömpötys vauvamahaa vaiko vain vatsaa Eli odottelen hetken ja kaselen, miten vatsa kehittyy ja sitten Olisipa muuten ollut hauskaa jos olisi ottanut kuvan vatsasta heti kun plussasin. Olisi ollut oikeasti vertailukuvaa.

Tyttöä lupaili. Minä olen ollut ihan varma tytöstä. Kuten äitinikin. Saas nähdä. Pääasia että tulisi terve lapsi maailmaan.

Synnytyksen jälkeen, miten sinä olet saanut extrakilot raskaudesta pois? Miten nopsaan uskaltaa/saa lähteä liikkumaan? Toki riippuu paljon synnytyksestä. Miten vatsan ylimääräinen höllyvä hävisi synnytyksen jälkeen? Erosiko ruokailu, ruoka mieltymykset jotenkin raskausajalta? Kertokaahan omia kokemuksia ja tarinoitanne

Ehkäisynä oli kumi. Ensimmäinen kerta elämässäni kun kumi puhkeaa. Eipä siinä mitään, pari kolme tuntia myöhemmin kävin apteekissa ja otin välittömästi jälkiehkäisypillerin. Enpä asiaa enempää ajatellut kunnes tein kuitenkin ihan kaiken varalta testin. Yllätys oli suuri, valtava kun se oli positiivinen. Blogissani löytyykin sitten enemmän mietintöjä jos kiinnostaa lukea Mutta siis ehkäisy joka on "idioottivarma" (pilleri) ja vielä lääkärin kommentti että en voi raskaaksi ilmeisemmin tulla niin...tsadaa, raskaana olen Odotan niin kovasti että vatsa alkaa näkyä ja aikanaan saan pikkuisen syliini.

Odotan lasta, lapsen isä ei ole kuvioissa. Eikä tule olemaankaan. Iso on ilmoittanut että ei usko että tulee olemaan kiinnostunut lapsesta. Tapasin hetkeä ennenkuin tein positiivisen testin ihanan miehen, joka ei siis ole lapsen isä. Kerroin miehelle heti kun plussasin ja hän on asian kanssa ok!!! Uskomatonta. Mutta ihanaa! Joten me tunnustellaan ja tutustutaan ja toistaiseksi menee erinomaisesti. Eli mun kuviot ovat varsin...mielenkiintoisia... Päivä kerrallaan, nauttien.

Mikä tämä masutuubi on?

Fetajuurtot kiellettyjä... voih. Mitä sinne salaattiin nyt sitten? Pellavansiemen rouhe on toinen voih! Minun vatsan toiminnan ja hyvinvoinnin kulmakivi. Onko tiedossa tarkempia määriä mitä saa/ei saa syödä? Esim pari teelusikkaa päivässä, olisikohan se kuitenkin sallittua? Miten jugurtit ja rahkat???

Odotan kummilta että hän on lapselle turvallinen ja luotettava aikuinen, osa lapsen elämää. On olisi mukavaa jos kummit kävisivät kylässä tai veisivät lapsen retkille ym. Minun mielestäni ei ole mitään rajaa, miten usein pitää tavata. Yhteyttä voi pitää muutenkin, etenkin kunhan lapsi kasvaa. En siis halua että kummi on vain "kummi paperilla" joka ostaa "pakolliset" lahjat ym. Haluan että kummi on sellainen kummi kun hän haluaa olla. Tunnen kummit senverran hyvin että tiedän että heillä on aivan erinlainen elämä kuin minulla, mutta ovat silti minulle tärkeitä ja omaavat hyvät arvot elämässä. Haluan että kummit rikastuttavat lapseni elämää tuomalla omaa itseään lapsen elämään. ...tarpeeksi sekavasti kirjoitettu?

Lapsella tulee olemaan äitinsä puolelta maailman pienin suku. Eli elossa on vain minä ja äitini. Isän puolelta löytyy enemmän, mutta isä asuu sukunsa kanssa reilu 200 km päässä meistä ja tapaa ilmeisesti lasta aina kun voi, mutta etäisyyden takia ei kovin usein kuitenkaan. Kunhan lapsi kasvaa niin sitten tulee enemmän kontaktia isän suvun kanssa. Onneksi isällä on sukua!!!

Mulla on jo aivan selvänä kenet haluan lapselle kummiksi. Eli kysäisen kun seuraavan kerran tavataan. Minua kysyttiin kummiksi kun kävin synnärillä katsomassa vauvaa ja äitiä.

Miten te sinkkuäidit saatte omaa aikaa ja kuinka usein?

Tämähän on loistava! Kiitos kaikille ihanista vinkeistä miten saa vastapuolen tyrmättyä -En ymmärrä miksi joidenkin pitää kokoajan puuttua ja kommentoida kaikkien muiden asioita. En vain ymmärrä!

Tämähän on todella hyvä käytäntö! Kannatan siis. Ehkä väärä paikka kysyä, mutta miten ihmeessä saa tuon tickerin allekirjoitukseen? Tein jo tuollaisen "raskausseurantakuvan" mutta miten saan sen niin että se näkyy kun kirjoitan...nyt kun se on vain osoite :/