Alya

Mä olen lauleskellut molemmille muutamaa helppoa (samaa) laulua. Tänään (35+6) sain ekan kerran tämän asukin rauhoittumaan hirveästä mylläyksestä laululla. Mies jutteli esikoisen kanssa mahan läpi, tämä on ollut ujompi isälleen. Mutta esikoisen kanssa mies puhui jotain ja painoi sen jälkeen korvan mahaan, vauva potkaisi. Sitten uudelleen ja uudelleen. Aina kun mies puhui, vauva oli hiljaa ja kun lopetti, potkaisi. Sööttiä! <3

Itse suosin juuri tästä syystä Ecoveria (Delicatella menee sitten kaikki, myös erikoismatskut), ei tartte miettiä. Ja löytyy ihan marketin hyllystä, plussaa. Mä olisin kyllä Ellin kanssa eri mieltä, että sappisaippua kyllä tukkii fleecesisukset? Ainakin itse sain pari vaippaa pilalle, kun yritin tahroja sillä poistaa. Vai onko mulla sitten ollut huono tuuri tai muuten väärät otteet. Itse en kaivannut sappisaippuaa ihan alussa tahroihin, mutten kyllä ihan hysteerinen tahrojen suhteen ollutkaan. Kesällä pistin aurinkokylpyyn tahriintuneita vaippoja välillä ja sekin toimi hyvin. (sappisaippua on kyllä kiva olla olemassa ihan muutenkin kuin vaipoille)

Tässä olis tällainen taulukoo, jota voi käyttää apuna idiooteille selventämisessä.

Mahtavaa, Kärpänen! Kiitos rohkaisusta! Mulla oli esikoisesta sama tilanne, virhetarjonta ja pysähtyi, ja nyt pelottaa mitä toisella kertaa edessä. Minkäkokoisia olivat esikoisesi ja kuopus syntyessään?

Musta toi ois aivan mahtava tilaisuus ja olisin varmaan Helsinki-Vantaalla jo ennen miestä. Eli en SUOSTUISI jäämään Suomeen.

^ Olen joskus esihistoriassa sivulla 5 kysynyt samaa, ja muutama vastasi että ei ole niin ok kuin täällä ja pitää hakea mahdollisimman yksityinen tila. Mun oma kokemus oli matkan jälkeen näin:

Meillä tosiaan esikoinen tehtiin Turun VL:lla inssillä ja kakkoskierroksella siellä jatkettiin. Tehtiin 5xIUI ja 4xICSI ilman tulosta. Vaihdettiin tuumintatauon jälkeen Treen Avalle, jossa vielä tehtiin 2xICSI, joista jälkimmäisestä viimein plussa. Tätä kirjoitettaessa rv22 tasan. Turussa henkilökunta hirveän mukavaa, mutta muutamia pieniä juttuja joista jäi vähän hampaankoloon. Unohdettiin ottaa tarpeellisia verikokeita, ei tehty pitkää viljelyä ollenkaan vaikka pyydettiin, merkattiin mun käyntejä vähän väärin jne. Erilaisia juttuja kyllä kokeiltiin, jos niitä osasi itse ehdottaa. Avalla homma oli vähän kasvottomampaa (toki mekin oltiin jo vähän tympiintyneitä koko hoitoihin ja pyrittiin mahdollisimman vähiin ja nopeisiin käynteihin, ei tarvittu niin paljon opastusta ym) mutta todella tehokasta, turhaan ei jouduttu ramppaamaan siellä ja aina kun puhelimessa tai paikan päällä oltiin, niin palvelu oli asiallista ja ystävällistä. Lääkkeiden sopivuudesta ja tehosta oli tietysti jo VL:lta kokemusperäistä tietoa, mutta kaikki mahdolliset tropit ehdotettiin suoraan ja lääkäri vaikutti olevan viimeisimmistä tutkimuksista täysin ajan tasalla. Labra siellä taitaa olla huippuluokkaa ja sen perässä oikeastaan mentiinkin, kun oltiin niin paljon hyvää kuultu. Suosittelen Tampereen Avaa kyllä todella lämpimästi!

Itse oon tottunut ado-etuliitteeseen lyhenteenä puhuttaessa adoptoiduista lapsista tai adoptioperheistä jne, jos on tarve erottaa kyseisellä tavalla muodostetut perheet muista. En osaisi ajatella nimenä.

Mä tykkäisin Aldonista. Äänteellisesti kaunis, lausutaan kuten kirjoitetaan, ei liian eksoottinen, helppo taivuttaa. Aldo onkin tuttu italialaisena nimenä.

^ Ai kauhee!

Mulla on sydänkuvioinen pyöreä bola. Olin päättänyt ostaa bolan, jos vaan enää raskaaksi tulen, ja sittenhän niitä sopivasti tuli mun lempiputiikkiin joskus rv9. Tänään ekaa kertaa töissä kaulassa. En muuten jaksanut selata, onko täällä jo mainittu, mutta tässä olisi ohjeet säädettävän solmun tekemiseen, jos on ihan sellainen nyörimallinen nauha: http://athensbeadsandthings.com/Instructions/AdjustableKnots/adjustable-knots.html Ihan helppo, mutta mun piti googlata kun ei ole koskaan tullut tehtyä. Mä muuten vetäsin tavallisen solmun myös tuohon rinnan korkeudelle, että pysyy paremmin "hallinnassa".

Mua kyllä rehellisesti sanottuna vähän huvittaisi, jos kuulisin tuon heinäruusun nimivaihtarin tuollaisenaan jollakin. Mutta jollei se itseä haittaa, niin antaa mennä, kaunis yhdistelmä toki. Eikä lainkaan vahvimmasta/pahimmasta päästä mielleyhtymäkään.

^ Ei mun mielestä sotkeennu häiritsevästi. Mutta heti tuli mieleen Eino, se on varmaan sitten hylättyjen listalla jo?

Hah, ei meillä ollut eikä ole kuin yhdet yhdistelmät ja matkarattaat. En edes ajatellut, että vaunuja jollakin olisi enemmänkin.

Ekassa 16+3, tokassa 15+6.

Kiitos Blixen. <3 Hirveän tuttuja ajatuksia nuo mitä kirjoitit! Se on ihan totta, että etukäteen ajateltuna prosessin pituus hirvitti paljon enemmän kuin sitten, kun siihen pääsi sisälle. Ei tietysti jouduttu siihen tylsimpään odottamisen vaiheeseen, joten en tiedä miltä se tuntuu, mutta neuvonnassa oli vaan innostunut olo ja aina tavallaan se seuraava askel, jota odottaa. Ja kummasti se mieli pääsee siihenkin, kun adoptio tuntuu juuri oikealta -en ole tätä nyt enää oikeastaan paljon puhunut kenellekään, mutta vieläkin, vaikka vauva jo muljaa mahassa ja tunnen sen ja teen hankintoja ja odotan onnellisena, tulee niitä hetkiä kun kaipaan nimenomaan adoptiolasta ja sitä perhettä, joka meistä olisi tullut. Tuntuu vähän tyhmälle, kun ei edes päästy sen pidemmälle kuin pari kertaa neuvontaa, ja itse vielä mentiin hoitoon. Mutta ei kai tunteet aina järjellä selitettäviä olekaan. Niin ja neuvoja meille muuten sanoi, että kun perhetietolomakkeessa kysytään kumman aloitteesta adoptio tuli puheeksi, niin yli 90% vastaa vaimon. Ja miehet lämpenee hitaasti ja kirjoittaa lyhyitä vastauksia tehtäviin, mutta on sitten myös vakaita kypsyttyään ajatukseen ja hienoja isiä lapsilleen. <3

Näin olen näemmä vastannut joskus kauan sitten... toista plussaa odotettiinkin sitten kauemmin, lopulta se tuli 6. ICSIn tuoresiirrosta, kaikkiaan 13. siirto. 21 alkiota vuosien varrella siirrettiin, joista siis yksi ainoa tarttui, tätä kirjoitettaessa 15+5. Toivotaan, että turvallisesti päästään loppuun asti.

Jos nyt oikeaa vaippaa netistä katsoin, niin tuossa ei ole kuivaliinaa lainkaan, vaan ihoa vasten bambu(joustofrotee). Sikäli mikäli vaippa menee tukkoon, niin sen kyllä huomaa; vaippa falskaa oikein kunnolla, ja imut on sisällä käytännössä kuivat. Mulla on pari fleecepintaista mennyt tukkoon, ei muita.

Ei ole vielä kokemusta, mutta aihe kiinnostaa, jään seuraamaan. Jos kaikki menee elokuulle hyvin, niin meidän lapsille tulee ikäeroa melkein tuo sama kuusi vuotta.

Kyllä askarruttaa täällä, mutta ajankohtaista ei enää/vielä ole. Toista bioa odotetaan ja sellainen olo vahvasti on, että jos vielä perheenlisäystä yritetään, niin adoption kautta. Voi kyllä hyvinkin olla, että meidän perheen lapsiluku on tässä, jos/kun tämä vauvan alku ulos kunnossa saadaan. Neuvonnassa oltiin jo, kun vielä viimeinen hoito päätettiin mielenrauhan vuoksi tehdä, ja siitä tulikin yllättäen plussa. Kävin viime viikolla ihan vaan uteliaisuuttani (tietysti ) kurkkimassa palveluntarjoajien sivuilta, että mihin maihin kaksilapsiset perheet vielä kelpaisivat hakijoiksi, ja olihan niitä yllättävän paljon. Pelan Venäjä, Pelan ja Interpedian Kiina SN, Hesan Etelä-Afrikka, IP:n Kenia, Etiopia ja Kolumbia, muistaakseni myös Intia. Joku erityistarve on tietysti todennäköisesti hyväksyttävä, mutta sitä olisi joutunut pohtimaan joka tapauksessa. Tämä nyt tosiaan kuitenkin jäi odottamaan tulevia ja että nähdään elämäntilanne kun hakeminen taas olisi ajankohtaista. Noista tiukoista kriteereistä, että mulle ei kyllä tullut sellainen olo niiden kahden tapaamisen aikana jotka ehdittiin käydä, eikä muiden hakijoiden ja jo adoptoineiden kokemuksista, että prosessi olisi vain rikkaille ja täydellisille hakijoille mahdollinen. Vaikka sitä tietysti itsekin pelkäsi. Rohkeasti vaan ottamaan omasta tilanteesta ja mahdollisuuksista selvää, jos adoptio kiinnostaa!

Mäkin meinasin tuoda tuota bebesinfon synnytysosiota. Mielestäni silleen kivasti "luomuhenkisesti" mutta silti rehellisesti ja kiihkottomasti kerrottu synntyksen etenemisestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Ja myös minä tykkäsin höpölin mainitsemasta "Isä syntymässä"-kirjasta. Meillä sai sitä lainata neuvolasta, muitakin kirjoja oli, kannattaa kysyä jos teilläkin olisi lainattavissa.

En ole koittanut, mutta brrr, kammoan jotenkin koko kannua. Vaikken ole koskaan kokeillut. Kiitti vinkistä silti, en mä itsekään innoissani ole taas antibiootteja toivomassa, varsinkin kun on varsin rajattua mitä voi edes syödä ja miten tehokkaita ne on. Mulla on huomenna nt-ultra, kysyn varmaan lääkärin mielipidettä että kannattaako jo käydä näytillä. Tai jos se vilkaisis yläpään röörit samalla...

Mäkin ajoin autolla ihan loppuun asti, eikä ollut mitään turvavyön alenninta. En oikein ymmärrä sen hyötyjä, kun niinhän turvavyö normaalistikin pitäisi asettaa, ettei mene mahan päältä, vaan tosta lantiolta ja rintakehän päältä? OMA KYSYMYS: Onko raskaana jotenkin "vaarallisempi" sairastaa jotain ihan perustulehdusta tms? Mulla on jälleen flunssan jälkeen jäänyt kurkkuun sellainen kipupesäke joka viimeksikin (viime vuonna) jäi, parin viikon päästä todettiin tulehdukseksi ja sain siihen antibiootit. Nyt flunssasta on reilu viikko ja siitä asti kipu on ollut, mietin että odotanko sen saman pari viikkoa jos kipu menisi kuitenkin ohi vai pitäisikö nyt mennä jo pikaisemmin lääkäriin.

Pahoinvoinnista; Itse en oksentanut kertaakaan sairaalassa, vaikka vuorokauden aikana meni oksitosiinia, epiduraalia, ilokaasua ja ties mitä sektioon liittyvää SEKÄ vielä erillinen nukutus mömmöineen päälle ja olin aivan tillin tallin pari päivää. En muista, että olisi ollut edes lähellä.

Mä aloin käyttämään äitiyshousuja jo käytännössä plussasta... Sain hyperstimulaation joka paisutti mun mahan järjettömiin mittoihin, se laski n. rv9 mennessä vasta niin että normaalit farkkuni edes meni taas päälle, mutta painoivat inhasti -ja kun olin jo mukavuuden makuun päässyt, niin... Paitoja käytän vielä ihan tavallisesti, mulla on sen verran pitkiä muutenkin että hyvin peittää mammavyötärön.