Alya

Mulle pari vyöhyketerapeuttia sanoi, että ei voi.

^ Just näin. Mutta aivan viehättävä asenne joillakin.

Sama käyny joskus mielessä.

Meillä on kohta nelivuotias tyttö, ja sellainen rauhallinen tapaus. Itse olen enemmän tiukka kuin höveli kasvattaja, ja esim miehen ja appiksien mielestä liian nipo välillä. Mutta olen sitä mieltä, että nyt kasvatukseen, käytöstapoihin ym panostaminen varmasti maksaa vaivan muutaman vuoden päästä. Ainakin toivon niin. Mua vähän harmittaa taas se, kun välillä tuntuu että mun/meidän työtä vähätellään sen varjolla, että meillä on ns. helppo lapsi. Joo, se on aina ollut harkitsevainen ja puhunut aikaisin jne, kommunikointi on ollut helppoa, mutta lapsi se on siinä kuin muutkin. Ei sillä mitään sisäsyntyisiä käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja ole ollut kuitenkaan. Ja edelleen, tyttäremme on ainoa lapsi joten asioiden jakaminen, toisten huomioon ottaminen jne ei ole tullut ihan vaivatta. Uhmakohtauksia ja tahtoikääkin on meilläkin esiintynyt kyllä ihan normaalisti. Välillä on ollut kurjaa olla se "natsivanhempi", joka koko ajan joutuu kieltämään, muistuttamaan ja tuottamaan pettymyksiä kun isovanhemmat ja muut antaisi kaiken periksi ja kuun taivaalta. Mutta vastineeksi olen huomannut sen, että tyttö käyttäytyy jo nyt aivan eri tavalla isovanhemmilleen kuin meille vanhemmille; huutaa, kiukuttelee jos ei saa mitä haluaa, komentelee. Meillekin toki välillä, mutta ihan eri määrin. Yleensä on hyväntuulinen, aurinkoinen ja pyytää eikä komentele. Niin, ja en mäkään nyt ihan koko aikaa ole kamala äiti vaan toki kehun ja hellittelen myös ihan joka päivä. Viimeksi viime viikolla olin niin ylpeä lapsestani, kun kyläpaikassa pyysi oma-aloitteisesti kahvipöydästä noustessaan "Saisinko paperia, kiitos?". Jotain ollaan varmasti tehty oikeinkin!

Peesi! Meidän shoppailut jäi vähän köykäiseksi, kun viikosta kahtena päivänä oli joku paikallinen pyhäpäivä, eri kaupungeissa toki jonne satuttiin juuri väärin päin, ja kaksi päivää oli yleislakkoa. Jumbossa sitten vikana päivänä kärry hyvällä omalla tunnolla täyteen! Sinne ois niin helmi päästä tekee joululahjashoppailut.

Meillä (mies, minä, tyttö kohta 4v) takana ihana viikon reissu Pohjois-Kreikassa, samoilla kulmilla siis kuin 2008 josta oon jo tänne kirjottanukin. Nyt päästiin lisäksi vierailemaan aivan upeassa paikassa, Meteorassa -alueella, jossa mahtavien kivipaasien päälle on rakennettu upeita luostareita, osa edelleen käytössä. Koko komeus vuorten syleilyssä keskellä idyllisintä Kreikan maaseutua. Jos joku tahtoo kokea manner-Kreikkaa, niin suosittelen ehdottoman lämpimästi pohjoista, ja tämä ajankohta oli kyllä mitä parhain muulle kuin rantalomalle. Ei ollut tuskaisen kuuma, auringossa silti lähellä 20, kaikkiin nähtävyyksiin pääsi autolla ihan viereen ilman turistimassoja ja kaikkiaan alkusyksy oli todella kaunista siellä.

Voi aargh, mun on pakko tulla tänne avautumaan. Tilasin kutsuilta seepramekon, -sukkikset ja 2xpikkuhousut, kaikki kokoa 98/104. Paketti tulee, mekko ja sukkikset 86/92. Lähetin ne takasin kaavakkeen kanssa, että tilalle oikea koko. Pidin ja maksoin pikkarit ohjeiden mukaan. No tulee uusi paketti, täysin identtinen tuon ekan kanssa. Soitin edustajalle ja hän sanoi, että mekko kokoa 98/104 on myyty loppuun, hän katsoo jos jostain vielä saisi, voin palauttaa nuo. Sanoin että ok, jos löytyy mekko niin otetaan ne, muuten annetaan olla. Nyt sitten tuli "tilausvahvistus" pelkistä sukkiksista 98/104 En mä HALUA pelkkiä sukkiksia!!! Halusin sen mekon ja sukkikset jos löytyy! Miten veetun vaikeeta on saada edes jotain oikein!? Eikä niillä ole edes asiakaspalvelunumeroa, eihän? Yritä nyt jonkun sähköpostin kanssa tuommoisia hoitaa. En tasan tilaa sieltä enää ikinä mitään.

Ekaterina, meillä on kans toi Pörrö-Nallen Piplia, ja tyttö tykkää siitä kovasti!

^ Sama juttu kuin talviunella.

No probs. Me on aina saatu kuitin mukana kotiin hakemus, joita oon postitellut Kelaan. Kannattaa sitten muuten huomata, että jos -niinkuin meillä- samalle laskulle saa monta käyntiä esim yhden IVF:n aikana, niin ne KAIKKI päivät pitää sitten hakea siinä samassa lomakkeessa. Ettei käy kuten eräälle bimbolle, joka menetti varmaan satoja euroja kun pisti moneen hakemukseen vaan sen ekan päivän, joka laskussa näkyi, ennenkuin tajusi että niistä kaikista voi hakea...

^ Saa.

Siis morjens, mitä shaibaa oot saanut osaksesi, Elena. Mulla ei ainakaan ollut puhettakaan että olisi joku erikoinen verenpainemittari pitänyt olla, vaikka on paksut käsivarret JA sektioon päädyttiin. Epiduraalin laiton hankaluudestakaan ei mitään sanottu etukäteen, eihän se helpolla mennyt mutta ei mitään puhuttu että se painosta riippuisi. Ja ihan normisti sitä ruvettiin puuhaamaan siinä 3-4cm aukeamisen välillä. Tsemppiä kovasti synnytykseen, eikä me nyt mitään kummajaisia olla joilla BMI onkin isompi! Ärsyttää tuommoinen lääkäreiden asenne.

Huomasin sattumalta tällaisen ketjun, nostellaanpa jos olisi lisää kokemuksia! Mulla tilanne se, että tämän vuoden alussa tuli 2v tuloksettomia hoitoja täyteen. Esikoinen sai aikanaan alkunsa inssillä, ja tokan piti olla läpihuutojuttu. Eipä ollut... Koeputkihoitoja tehtiin, alkioita tuli paljon ja olivat hyviä, vaan ei kiinnittymistä. Vaikka meillä on miehellä vakava diagnoosi, niin lääkärit puhuvat meistä jo selittämättöminä. Sitten lääkäri halusi ottaa keliakiakokeet, ja vasta-aineethan olivat reilusti koholla. Tähystyksessä varmistui keliakia. Ei oireita, ei sukurasitetta -tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen nyt maaliskuusta asti ollut gluteenittomalla, ja viimeisille neljälle pakastetulle alkiolle piti tehdä siirrot syksyllä, mutta nepä kaikki kuolivat. Joten neljättä ja viimeistä hoitoa parhaillaan tehdään. Sitten saa riittää, oli keliakia syynä tai ei niin en jaksa tätä enää.

Itse olen käyttänyt tytöllä aika pienestä asti Muumi-selvityssuihketta, myydään ihan marketeissa.

^ Tuli mieleen, että voisikohan sulla olla esim munasarjakysta/limapussi tms siellä kipuilemassa ja häiritsemässä? Toivottavasti selviää pian!

Ja taas täällä. Onkohan tämä joku vuodenaikaan liittyvä juttu vai mikä, kun viime vuonnakin olen ollut syksyllä asialla? Eli jossain vaiheessa tuon edellisen postauksen jälkeen tilanne taas normalisoitui, yöt vakiintui sellaiseen 1-2 heräämistä max. Ja nekin heräilyt liittyi usein janoon, peitonlaittoon ym. Mutta nyt ystävämme painajaiset ovat jälleen täällä. Ja enää niitä ei taltuteta sylissä pitämällä ja puhumalla. Tyttö on alkanut herätä monta kertaa joka yö, huutaa ja kiljuu ja hakkaa, potkii ja rimpuilee kun yritetään ottaa syliin tai pitää kiinni. Ihan unessa eikä millään saa kontaktia. Jos jätetään yksin niin rääkyy. Jos ollaan siellä niin rääkyy. Monta minuuttia. Ja taas uudestaan ja uudestaan jonnekin aamupuolelle asti. Mietin, että liittyykö tämä jotenkin pimeneviin öihin, mutta ei auta verhojen jättäminen raolleen (katuvalo) eikä edes kunnon pikkuvalo huoneessa. Ollaan ihan neuvottomia. Kai tämäkin pitää sitten vaan kärsiä ja odottaa, että vaihe menee ohi... Vai mikä ihme neuvoksi!?

Crinone.

No täällä on! Ihan kuin mun kirjoittamia noi kaksi kappaletta. Meillä on ongelmana se, kun miehellä on niin monta säännöllistä juttua, jotka vie aikaa. Se pelaa sekä sählyä että lätkää, molemmissa treenit 2xvko ja matsit 1-2xvko, minkä lisäksi se käy vielä katsomassa kaikki paikallisen SM-liigajoukkueen matsit. Lätkätreenit onneksi on myöhään, kun tyttö on jo mennyt nukkumaan, mutta kyllä noista muutenkin tulee menoa helposti viitenä päivänä/iltana viikossa. Mä kävin viime talven ratsastamassa ja opiskelin kerran viikossa kansalaisopistossa italiaa, mutta tänä talvena ajattelin jättää säännöllisen ratsastustunnin pois ollakseni tytön kanssa. Arki-illat on niin lyhyitä, niin kaksi iltaa menoa tuntui kohtuuttoman paljolta. Ja tyttökin monesti puhui, että haluaisi meidän molempien olevan kotona. Miehen puolesta en voi päättää, mutta itse voin ja haluan olla lapsen kanssa mieluummin, niin kivaa kuin ratsastaminen olikin. Pääseehän sinne sitten silloin tällöin tai viikonloppuna. Juurikin se, kun ei haluaisi pakottaa toista lopettamaan harrastuksiaan, mutta me todella tarvittaisi sellaista yhteistä aikaa perheenä. Ihan tavallista, sellaista ettei myöskään vaan istuttais jompikumpi koneella vaan että molemmat oltaisiin samaan aikaan läsnä. Mutta mies ei tunnu tätä ymmärtävän. Eikä raaski jättää yhtään mitään pois, liikunnan ymmärrän vielä mutta kyllä mua vähän loukkaa kun joku häntäpään liigamatsikin on aina tärkeämpi kuin me tytön kanssa. Ärsyttää ja harmittaa, sitten olen ihan kireä ja mies ärtyy että mistä se taas on suuttunut, mutta jos kerron niin sitten se vetäytyy kuoreensa/loukkaantuu eikä suostu puhumaan asiasta kuitenkaan. Eli ihan pattitilanne. Ja rassaa, joo, nytkin jo vaikka lätkäkaudet ei ole vielä edes alkaneet.

Me tehtiin just roadtrip Legolandiin omalla autolla, lautalla Stokikseen-ajo Malmöön-ajo Billundiin jossa kaksi yötä-ajo Köpikseen-ajo Kolmårdenin lähelle, päivä eläintarhassa-lautalla takaisin Turkuun. Viikko siis aikaa. Legoland oli sairaan iso paikka ja selkeästi vähän isommille lapsille suunnattu, ei meidän 3v siellä viihtynyt. Majapaikka, "maatila" jossa asuntoja ja pieneläimiä sekä hevosia oli paljon kivempi. Tässä linkki josta varattiin, suosittelen lämpimästi ko. majoitusvaihtoehtoa. Tanska oli tosi kaunis maa ja motarit hyvät. Olisin viihtynyt pidempäänkin. Missään kohti ei tarvinnut näyttää passeja (edes laivalle mennessä) ja siltamaksut onnistui maksaa hyvin luottokortilla. Huvitti, kun niihin automaatteihin ei tarvinnut näpytellä edes pin-koodia! Kortti vaan sisään-ulos ja hyvää matkaa. Kuultiin, että Tanska olisi ottanut käyttöön jonkunnäköiset rajatarkastukset (?) juuri sinä päivänä, jolloin ajettiin Tanskaan, mutta ei meitä ainakaan kumpaankaan suuntaan tarkastettu. Ei nähty edes työntekijöitä tai mitään tarkastuspisteitä. Ruotsi oikeastaan vaan ajettiin siis läpi, Malmö oli yllättävän hieno paikka ja olisin sielläkin halunnut olla päivän pidempään. Kolmården oli ihan jees, mutta kaksi päivää olisi ollut turhaa ainakin meille. Ihan hyvin ehti päivässä kiertää ja nähtiin kuitenkin niin lintunäytös, delfinaario kuin safarikin. Ja illaksi ehdittiin hyvin ajaa laivalle.

Mehän on kuultu sellainenkin helmi, että yksi lapsi tekee vanhemmat, kaksi tekee perheen. Että thanks.

Me oltiin tytön kanssa Kreikassa kun oli vajaa 8kk. Hän nyt oli selvästi jo isompi kuin 5kknen, mutta kyllä me tyttöä uitettiin sekä altaassa että pikkuisen meressäkin. Joku paikallinen nainen altaalla kyllä tuli kertomaan, että altaassa ei saisi uittaa niin pientä, pelkästään meressä mutta joku tuli siitäkin sanomaan, kun tyttö tutki ja kuolasi isänsä rannekelloa... me ei ehkä olla kaikkein pöpökammoisempia sitten. Mutta hengissähän tuo vielä on. Koko ajan vaan tosiaan huolehdittiin että oli varjossa, matkiksissa oli kuomu+irrotettava varjo ja tarpeen mukaan vielä harsoilla. Ja sellaista lasten fysikaalista aurinkorasvaa joskus pikkasen siveltiin sääriin tms esim jos oli kantorepussa. Imetin julkisillakin paikoilla harson tai pyyhkeen suojassa, joskus sai (hieman paheksuvia) katseita mutta ei kummempaa. Meillä tosin oli paikallinen ystävä mukana, jolta aina varmistin että onko ok imettää. Vaippoja tuli tosiaan vaihdeltua vaunuissa, kaupan takahuoneessa ym ym... kosteuspyyhkeitä kannattaa pitää KOKO AJAN mukana. Kerran me lähdettiin koko päiväksi 2h matkan päähän rannalle ja unohdettiin hoitolaukku. Käytiin paikallisessa kaupassa josta löytyi kyllä vaippoja, mutta ruokia tosi huonosti -lähinnä sokeroituja, eikä meidän tyttö niitä syönyt. Muutenkin söi tosi hintsusti reissussa, kai se sitten sillä rintamaidolla ja vedellä pärjäsi. Muutenkaan ei tuntunut olevan millänsäkään kuumuudesta. Niin ja se niiden soseiden kanssa, että mikroja EI välttämättä löydy, joissa lämmittää purkkeja. Ei edes kahviloissa. Tai ainakaan eivät välttämättä lämmitä, vaikka mikro olisikin. Vesihauteessa sitten vaan, ja kestää tunnin että saa haaleaa mössöä vauvalle... Meidän tyttö onneksi söi vaikka suoraan laukusta otettua sen minkä söi, muuten olisi ollut tosi hankalaa. Tosin me ei oltu missään turistikohteessa vaan ihan tavallisissa pikkukylissä ja -kaupungeissa manner-Kreikassa, joten ehkä turistipaikoissa saa niiltä osin parempaa palvelua.

Tämä on amerikkalainen sivusto, mutta paljon kuvia myös kans.väl.adoptoiduista lapsista ja monivärisistä perheistä. Ihania. Adoptive Families - Adoption Photos

Ihanaa, Lystikki. Mutta saanko kysyä, toivottavasti et pahastu, että miksi teille on tehty noin hitaassa tahdissa hoitoja? Tietysti, jos se on ollut teidän oma päätös, niin sitten ei mitään kummallista. Mutta muutoin 7 hoitokiertoa viidessä vuodessa kuulostaa tosi verkkaiselta. Siis jollei siihen ole itse päässyt vaikuttamaan. Onneksi odottaminen kuitenkin kannatti!

Mekin saatiin ihan mukisematta Pohjolasta vakuutus ekalla yrittämällä, jännitin kyllä etukäteen.

Hilde, ootko huomannut että täällä on jo perustettu kimppatsemppiketju raskaana oleville painon kanssa kamppailijoille?