Alya

Me just sivuttiin tätä aihetta ohimennen lääkärini kanssa viimeisen PASin jälkeen ja hän sanoi, että PERIAATTEESSA heillä olisi jonkinlainen velvollisuus tietää, että hoitoihin tulevat ovat vanhemmiksi soveltuvia, mutta käytännössä tätä ei mitenkään seurata. Just ettei nyt ihan aineissa tai kännissä tulla hoitoihin tms.

sucrélta viisasta tekstiä jälleen! Muoks. En mä kehdannutkaan pitää omaa tekstiäni tässä.

^

SATKS ostaa IVF/ICSI-hoidot Turun Väestöliitolta (jollei tilanne ole ihan hiljattain muuttunut).

Mulla on vain yksi synnytys takana. Tyttö oli avotarjonnassa ja laskeutui hyvin mutta kätilöiden mukaan yhdessä pitkähkön supistelujakson kanssa tarjonta vaikutti siihen että avautuminen pysähtyi 7cm:ssä. Kälyni taas on synnyttänyt kaksi yli nelikiloista (toinen yli 4,5) kasvotarjonnassa olevaa vauvaa nopeasti ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä (eipäs kun ilokaasua taisi saada), eli ei se mikään ratkaiseva tekijä synnytyksen sujumisessa välttämättä kuitenkaan ole.

Viilaan lisää Nimittäin (http://mystiikka.tripod.com/enkelit.htm) Rafaelin enkeli on siis tämä tuttu hahmo

Onnea täältäkin!

Mä puhuin lääkärin kanssa noista endoepäilyistäni ja sain myös nyt tokan ICSIn viimeiseen PASiin kortisonireseptin! Usko nolla edelleen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos se olisi se taikasana joka meitäkin auttaisi.

Saako antaa muita kuin alapäävinkkejä? Maidontulo voi alussa yllättää, ja itse neuvoisin ehdottomasti hankkimaan heti alkuun kankaisia liivinsuojia. Bambuinen tai villainen on paras. Kertakäyttöiset tuntui kurjilta, kylmiltä ja paperisilta, varsinkin kun rinnat olivat arat ja sitä maitoa tuli solkenaan.

^ Siitä "oikeasta" vuodosta. Hoito-ohjeissa määritellään kp1:ksi "klo 18 mennessä alkanut normaali tai runsas verinen vuoto". Tuhruja ei lasketa.

^ Mun synnytyksestä nyt on se kolme vuotta että joku asia on voinut muuttuakin, mutta vastailen nyt sen mitä silloin oli ja mitä muistan. - jos ei ole perhehuonetta niin voiko mies silti olla tuolla yötä, tai saako hänelle jotain varavuodetta tms.? Tai voiko hän ylipäätään olla kanssamme sairaalassa niin paljon kuin haluaa ilman että ajetaan pois? - Mies ei saa olla yötä, päivällä saa olla niin paljon kuin tahtoo mutta illalla kai n.20-20.30 se oli kun viimeistään piti lähteä. - voiko synnytykseen tuoda omaa musiikkia, tai onko siellä mahdollisesti vehkeet jolla sitä voi kuunnella? (vaikka tuskinpa sillä hetkellä sillä musiikilla mitään merkitystä onkaan, mutta silti..) - Ainakin mun synnytyssalissa oli cd-soitin. En käyttänyt, radio tai telkkari oli päällä. - jos kaikki menee hyvin, synnytys sujuu hyvin, vauvalla ei ole hätää, imetys onnistuu, niin kuinka kauan ensisynnyttäjää pidetään sairaalassa? - Mielestäni tämä on aika yleisesti pari-kolme päivää. - voiko sairaalaan viedä omaa ruokaa? - Voi, mulla oli synnytyksessä omaa pientä naposteltavaa (kätilöt ohjeistaa jos ei saa syödä esim sektiouhan takia) ja osastollekin mies taisi tuoda jotain. Ei nyt mitään varsinaista ruokaa, musta sairaalan ruuat oli ihan ok. - monenko hengen huoneita siellä pääasiassa on? - Itse olin 2h huoneessa, onhan siellä isompiakin, en tiedä tarkasti jakaumaa - riittää siis että vauvalle on mukana kotiutusvaatteet? Ei tarvitse mitään vaippoja, tutteja, rasvoja tms.? - Joo, kaiken sai vauvalle osastolta. Me unohdettiin kotiutumisvaatteista hattu, sekin saatiin mukaan (virkattu "vauvapipo") - tarviiko itselle ottaa esim. rasvaa nännejä varten? - Itse en tarvinnut, mutta eiköhän hoitajilta saa tätäkin. Jos haluaa jotain omia spessuja tuotteita, niin sitten omat. Liivinsuojia kannattaa ehkä ottaa, en muista että olisin saanut (en kyllä varmaan pyytänytkään). Terveyssiteitä on huoneissa. Samoin rintakumit sai hoitajilta. - tarviiko ottaa jotkut sisätossut tms.? - Onhan se mukavampi niin liikkua. Myös omat sukat on in, sairaalassa on niitä kamalia lörpöttäviä putkisukkia! Ja omat alkkarit, jos ei halua sairaalan verkkopöksyjä... Tsemppiä synnytykseen!

En huomannut aihetta suoraan tästä, linkatkaa jos jo on. Kauhukohtauksia käsiteltiin alempana ja "öisiä aktiviteetteja", mutta meillä ei kumpikaan näistä ole ongelmana. Meillä siis 2v 10kk tyttö on alkanut näkemään jatkuvasti painajaisia. Melkein joka yö herää monta kertaa itkemään, sanoo näkevänsä pahaa unta. Välillä toki vaan vedättää, kun ei nukuta ja haluaa että me rampataan siellä, mutta selkeästi myös niitä oikeita painajaisia on. Äsken kertoi miehelle itkun seassa nähneensä unta "pahasta lehmästä" eikä millään meinaa päästä unesta irti. Välillä useampikin yö saattaa mennä heräämättä, eli tyttö kyllä nukkuu kun saa nukuttua, ei elämöi tai halua leikkiä keskellä yötä. Mutta miten kauan tällainen "painajaisvaihe" kestää? Miten noihin heräilyihin ja itkuun olisi suhtauduttava? Mistään kauhukohtauksista ei ole kyse, koska tyttö on useimmiten ihan orientoitunut ja ottaa kontaktia jne, rauhoittuu sylissä. Tuntuu että alan olemaan yhtä väsynyt kuin vauva-aikana, silloin ei vaan kaiken päälle tarvinnut käydä kokopäivätyössä.

Mites teillä, tanssija, on nyt tilanne? Meidän kummipojalla on samoja ongelmia, pelkää hulluna öisin ja änkeää vanhempiensa väliin. Ikää nyt jo vuoden enemmän eli neljä. Ja lisäongelmana se, että pikkusisko nukkuu veljensä kanssa samassa huoneessa, ja herää tietysti myöskin kun toinen pitää meteliä, ja haluaa myös sinne samaan aikuisten sänkyyn... Jos jollain on vinkkejä, niin mielellään välittäisin. Poika on vilkas, aika herkkä ja fiksu ja omaa todella vauhdikkaan mielikuvituksen. Telkkaria katsoo jonkun verran, mutta "pehmeitä" lastenohjelmia jotka sopivat myös 2v siskolle, ei kai kamalasti mitään räiskettä tai hirviöitä.

^ No joo, kieltämättä, kun noin ajattelee. Mä olen vähän viime aikoina taas yllättänyt itseni haaveksimasta kv-adoptiosivuilta, lapsen saaneiden perheiden blogeista jne... Miettimästä mikä maa meille sopisi parhaiten ja minkälainen lapsi meille sieltä sijoitettaisiin... Kauhean järkevää, kun mies ei yhtään lämpene ajatukselle. Vaan kai sitä haaveilla saa.

Kiitos linkistä, Graintad! Tuolla tiedotteessa luki seuraavaa: Mä en kyllä oikein nyt ymmärrä... Koko ajan uutisoidaan ja annetaan ymmärtää, miten adoptiojonot pitenevät, kustannukset kasvavat ja epävarmuus koko prosessin lopputuloksesta lisääntyy. Onko se sitten ihme, että ihmiset ovat haluttomampia ryhtymään adoptioon? Onhan se selvää, että realistinen kuva pitää antaa ja adoptiohakijoiden on oltava sekä tosissaan että varautuneita vastoinkäymisiin, mutta turhan negatiivisella uutisoinnilla on sitten tämä vaikutus. Samoin toitotetaan, että vapautuvia lapsia on jatkuvasti paljon vähemmän kuin halukkaita hakijoita. Miten sitten hakijoiden väheneminen ei tasapainota tätä tilannetta, vaan vähentää myös lapsia? Ei kai ne hakijat, jotka ei lasta saa (eli jonottajat), mitään kontakteille tuota, vai tuottaako? Eli miten sen jonon lyheneminen vaikuttaa olemassaoleviin resursseihin?

^ Niinpä! En tarkoittanut, että teillä olisi helpompaa, sorry jos se kuulosti siltä. Sitä vaan etsii omasta tilanteestaan koko ajan jotain oikeutusta kiukulleen ja miten voisi muka sattua vähemmän, jos olisi toisin. Vaikka tajuaa, ettei se niin mene; Ihan samalla tavallahan se voisi olla jonkun mielestä vain puolet tuskasta, mitä me koetaan, kun ekassa jäi odotus lyhyeksi ja helpoksi. Ja miksi mä nyt jatkan vaan tätä jauhamista, joka ei ole ollenkaan oleellista... Tuli olo että piti vähän pehmittää ja selittää tuota mun vikaa kappaletta, kun kuulosti niin omahyväiseltä ja itsekkäältä. Ei ollut tarkoitus.

^ Mä luulen ainakin saaneeni Maria sun pointin kiinni. Halaus sulle! Mä alan olla sellaisessa vaiheessa, että hyväksyn ja toisaalta en hyväksy sitä, ettei toista tule. Hyväksyn eli suostun uskomaan, että tämä on tilanne. En hyväksy eli ole sinut ja tuntematta katkeruutta ja vihaa asiasta. Tottahan meillä vielä on neljä alkiota pakkasessa, mutta 4 siirtoa kuudella alkiolla on jo tehty ilman plussan plussaa, eikä mitään estettä pitäisi raskautumiselle olla. Mikään ei puolla sitä, että jokin olisi jotenkin toisin tulevilla kahdella kerralla, varsinkin kun jäljellä olevat alkiot ovat lääkärin mukaan "vähän hitaita". Jos nyt todennäköisyyksien mukaan mentäis, niin meidän olisi pitänyt raskautua jo jollain viidestä inssistä. Meillä pitäisi olla jo vuoden rajapyykkiä lähestyvä minitaapero isosiskon hihassa roikkumassa. Mutta minkäs sille mahtaa. Mies ei oikein lämpene adoptiolle ja jotenkin tässä vaiheessa olo tuntuu niin väsyneeltä itsekin, kuin kaikki mehut olisi puristettu pois, ettei jaksaisi enää sellaista ihan omanlaistaan uutta prosessia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Oikeastaan tässä vaiheessa olen eniten vihainen siitä, ettei koskaan saada tietää syytä, miksi juuri meille päätettiin näin. Miksi me ei saatu itse valita. Sitä on sitten helppo syytellä itseään asiasta jos toisestakin ja jossitella. Tässä tilanteessa tuntuu siltä, että olisi helpompi hyväksyä asia, jos ekaakin olisi tehty vuositolkulla raskaissa hoidoissa. Vaan kuten muiden kokemuksista voimme lukea, eihän se niinkään ole. Ei kai sitä koskaan ole helppo hyväksyä.

...

Mulla oli indeksi raskauden alussa 35,3 ja laskettuna päivänä, tasan 10kg enemmän, 39. Tyttö syntyi viikon päästä 3,8kg painoisena. Mun ei tarvinnut juuri pinnistellä pitääkseni painonnousun maltillisena, teki mieli vaan terveellisiä ruokia enkä kärsinyt mistään vaivoista. Noh, selkäkivuista ja loppuvaiheessa nivelten löystymisestä -> kävely alkoi olla vaikeaa, mutta kaikkiaan olin elämäni kunnossa. <3 Raskaus oli ihanaa.

Onko kukaan koskaan lentänyt Kreikan sisäisillä lennoilla ja/tai käyttänyt kreikkalaisia lentoyhtiöitä? Kokemuksia? Tosin mitenhän siellä ylipäätään on lentoyhtiöt selviytyneet talouskriisistä...

^ Ei sitä valitettavasti taida voida... Voithan toki seurata omaan kiertoasi, säännöllisyyttä ja pituutta ym ja ehkä tehdä ovistestejä saadaksesi osviittaa, ja jos oikein tahtoo niin käydä yksityisellä tutkituttamassa miehen sperman. (ei nekään varmaan ihan huvikseen ota ennen yritystä, mutta jos sanoisi että on joku perusteltu syy pelätä huonoa spermaa... ). Mutta selittämättöntäkin lapsettomuutta on paljon. Turha sitä on etukäteen murehtia. Paljon suurempi todennäköisyys kuitenkin on, että kaikki on kunnossa ja raskaus alkaa normaalisti.

Lyhyt vastaus: Saa hoitoa. Mulla myös BMI yli 35. TOISAALTA, itse ovuloin säännöllisesti eikä mitään varsinaista häikkää. Kyllähän ne välillä muistuttelee laihduttamisesta, mutta ei mitenkään paasausmeiningillä.

Siistiä, tapoin taas yhden aktiivisen ketjun. What did I say...?

Heippa, voisin ilmoittautua aktiivisena lukijana. Meillä siis tyttö joka täyttää kolme jouluna, ja toista ollaan yritetty saada alulle pitkälti toista vuotta. Ev.lut. perhe ollaan, minä enemmän "hengellinen" kuin mies, mutta sujuvasti tuo käy seurana gospelkonserteissa ja lukee tytölle kristillisiä kirjoja. Mäkin kaipaisin jotain seurakunnan toimintaa tytön kanssa, ajattelin ensi viikolla (jos pääsen) mennä tutustumaan pyhäkouluun tuossa lähellä, mutta muuten kaikki perhekerhot ym tuppaa olemaan arkipäivisin. Ei ole työssäkäyvällä asiaa niihin. Joku perheraamis tms olisi myös kiva, mutta tuskin täällä sellaista on. Jään ainakin aktiivisesti taustailemaan, kiva kun tällainen ketju on olemassa!

Meilläkin ihan hyvä kokemus Ryanista! Vähän ärsytti kun edessä olevan penkin selkänojassa ei ollut sitä verkkotaskua mihin ois saanu lapsen kirjaa, pientä lelua ym, ja välillä mainokset kuului kamalan kovalla kun yritti saada tyttöä nukahtamaan. Muuten vaan positiivista, ystävälliset lentoemännät, hyvin jalkatilaa ym. Tampereen päässä ei kontrolloitu käsimatkatavaroita mitenkään, mutta Bergamossa jouduttiin tunkemaan mm mun käsilaukku reppuun ja myös vähän siirtelemään tavaroita laukuissa että tuli tasaisemmat kilomäärät (vähän ylipainoa jäi silti mutta meni läpi). Lentäisin uudestaankin lyhyen matkan lapsen kanssa.