Mulla ei mennyt putkeen ja toisaiseksi tuntuu parhaalta, kun saa johonkin purkaa. Tai mahdollisimman paljon. Aina komplikaatioita tulee tietylle prosentille ja ilmeisesti tää mun tapaus on melko tyypillisestä päästä. Silti se aina harmittaa, kun sattuu omalle kohdalle.
Olin torstaina kaavinnassa ja se oli samalla mulle myös eka nukutus ikinä. Vähän jännitti, mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin ja nukutuksestakin jäi ihan hyvä fiilis. Eniten harmitti tietysti raskauteen liittyvien odotusten purkautuminen. Henkilökunta oli ihan ystävällistä ja iloista. Operaation jälkeen mainostettiin että se tehtiin tosi nopeasti, jolloin ajattelin että siellä ei sitten varmaan paljoa mitään ollut ja kaikki oli hyvin. Herättyäni olo oli tosi skarppi ja hyvä, en mene yleensä tokkuraan mistään lääkkeistä. Huoneessa myöhemmin alapää tuli kuitenkin tosi kipeäksi ja en voinut istua ennen kun sain jonkun uuden kipulääkecoctailin. Ruoka maistui ihan hyvin ja kipujen liennyttyä soittelin miehen hakemaan. Odotin, että ennen kotiinlähtöä joku olis mulle vielä selittänyt jonkun kunnollisen yhteenvedon, mutta sain vaan käteen paperin jossa oli paljon lyhenteitä ja lääketieteellisiä termejä..
Mulla oli osittainen moolaepäily ja olin ehtinyt sen lääkärin kielloista huolimatta googlettaa, joten sekin hieman pelotti. Edellisen päivän verikokeiden mukaan hcg oli alle 4000, joka ei mun googlettelujen perusteella ollut kuitenkaan hirveän korkea. Googlettelin sitten myös muut termit lääkärin sanelusta ja suurin piirtein jäi joku kuva operaatiosta. Vuotoa tuli jonkun verran ja mahaa nipisteli. Kuitenkin sitten lauantaina aamulla hoitelin jo ihan tyylikkäästi asioita lähistöllä. Mies lähti perjantaina työmatkalle, joten jouduin jäämään yksin kotiin toipumaan.
Lauantaina iltapäivällä tuntui että vuoto on lisääntynyt sekä tummentunut ja siinä oli lievä outo haju. Alkoi väsyttämään ja katselin aivottomia telkkariohjelmia, kun en jaksanut lukeakaan. Jossain välissä ajattelin että olo on hieman kuumeinen ja hain kuumemittarin. Lämpöä oli 37.5 ja otin samalla buranan. Odotin puoli tuntia ja juttelin kaverin kanssa Skypessä, jolla sattui olemaan kokemusta ko. operaatiosta ja komplikaatioista. Hän sanoi että tila voi romahtaa nopeastikin, joten päätin mitata puolen tunnin kuluttua kuumeen uudelleen. Silloin se olikin jo 37.9 ja päätin suunnata päivystykseen, koska en halunnut olla tilanteessa jossa olen yksin kotona hirveässä horkassa lauantaina yöllä.
Päivystykseen pääsin ihan ok ja alussa otettiin verikokeet, pääsin sänkyyn ja sain kipulääkkeitä. Kuumeen lisäksi vatsakivut olivat pahentuneet odotellessa ja olo ei ollut kovin hehkeä. Lääkäriin pääsin jonkun ajan kuluttua ja hän tutki kyllä tosi tarkasti ulkoisesti ja sisäisesti. Ultralla selvisi että kohtuun oli jäänyt 4 x 6 cm matskua, joka piti poistaa uudella kaavinnalla. Tässä tietysti sain varmistuksen sille, että en itse olisi voinut vaikuttaa mitenkään asiaan tarkemmalla puhdistuksella tai lepäämällä enemmän. Jouduin jäämään sisään heti ja sain antibiootteja suoneen. Kuumeen takia en ollut illallakaan syönyt mitään ja yhden banaanin sain vielä ottaa. Aamulla lisää antibiootteja suoneen ja odottelua. Antibioottien jälkeen olin ihan normaalisissa tipassa, mitä ravinnelitkua sieltä sitten laitetaankaan.
Aamulla lääkärivuoron vaihduttua pirteisiin lekureihin synnyttäjät meni kuitenkin ohi lääkärijonossa, mikä on ihan ymmärrettävää. Toisaalta jotenkin teki pahaa itse olla siellä päivystyksessä, kun tuntui että kaikki muut olivat raskaana joita näin ja tiesi että synnyttäjät ovat myös ihan vieressä. Tavallaan se jotenkin lisäsi sitä omaa katkeruutta sillä hetkellä. Lopulta pääsin operaatioon alkuiltapäivästä, onneksi otin kirjoja mukaan, vaikken alun perin tiennytkään miten pitkä siitä reissusta tuli..
Operaatio numero 2 meni ihan ok, tällä kertaa nukutusaine jotenkin sattui enemmän. Herätessäni mulla oli aivan hillittömän paha mieli ja itkin valtoimenaan. Kuulin vielä herättyäni kun paikallaolijat jotain keskusteli mun tilanteesta ja se sitten pahensi mieltä entisestään, kun tuntui että olisi joku aivoton kasvis. Mulle jäi se huono fiilis päälle ja itkeskelin siellä huoneessa sitten pitkään. Ruoka tai juoma ei maistunut, vaikka tällä kertaa mulle ei mitään kipuja tullut ja mieli oli skarppi. Hoitajilla vaihtui vuoro ja mulle sattui aivan ihana hoitaja, joka lempeästi "pakotti" kertomaan että minkä takia mulla on niin paha mieli. Sain sanottua että harmittaa kun mulle ei kerrota mitään ja en osaa itse arvioida mikä on hyvä ja mikä on huono asia, kun ympärillä puhutaan lääketieteellisin termein, jotka ei ole mulle tuttuja. Pidän itseäni kuitenkin älykkäänä ja kykeneväisenä objektiiviseen ajatteluun, mutta jos riittävä faktatieto puuttuu on hyvin vaikea suhtautua asioihin järjellä. Onneksi ei ollut paljon ruuhkaa ja kävimme yhdessä kaikki paperit läpi ja muutenkin hoitaja jutteli mulle tosi kivasti ja opasti miten kannattaa itse toimia jatkossa <3. Sain myös uuden kierroksen antibioottia tässä välissä. Mulle tuli paljon parempi olo, kun tiesin suurin piirtein missä mennään ja mikä tarkoittaa mitäkin. Sen jälkeen ruokakin maistui ja pääsin käymään vessassa, jonka jälkeen isä kävi mut "lunastamassa".
Käytiin hakemassa antibiootit (tai normi antibiootti ja metronidazol, joka nyt varsinaisesti ei kai ole antibiootti) ja kotiin päästyä soitin miehelle, joka oli ollut aika lailla sydän syrjällään. Tällä kertaa vuoto on ollut minimaalista ekaan kertaan verrattuna ja minkäänlaista hajua siinä ei ole. Parin viikon päästä pitäisi tulla tieto tai voi itse kysellä niitä patologin tuloksia. Sain 2 pv saikkua, mutta sanottiin että voin kysellä lisää jos tarve. Toivon, että saisin sitä vielä vähän lisää koska henkisesti tää toinen reissu oli mulle tosi raskas ja tuntuu että haluaisin vielä hetken ajatella asioita rauhassa, jonka jälkeen voisi jatkaa eteenpäin.
