coucou

Otin esikoisesta ja vaikka pakkaus oli silloin aika tylsän näköinen, melkein kaikkea tuli kuitenkin käytettyä (paitsi haalaria, kun se oli niin iso marraskuussa syntyneelle). Aion ottaa tälläkin kertaa ja uusi pakkaus on mun mielestä tänä vuonna hienompikin

Kiva kuulla, että sulla bohemian oli noin hyvä kokemus Kivaa myös jos saa toipua max. kahen hengen huoneessa. neljän hengen huoneessa ei kauheesti saa nukuttua, kun kaikkien vauvat itkee eri aikoihin

Tässä toisessa raskaudessa alkoi liikkeet tuntua viikolla 20+ ja istukka on edessä. Ekassa raskaudessa alkoi tuntumaan samoihin aikoihin, vaikka istukka oli takana. Eli aika myöhään kummassakin.

Meillä on toinen tulossa heinäkuussa ja ikäeroa tulee 2v8kk. Noin kahta ja puolta vuotta ajateltiinkin, itse olisin halunnut vähän pienemmän ikäeron, mutta ihan hyvä näin

Nostelen tätä.. Luin koko ketjun mielenkiinnolla läpi. Aika monenlaista kokemusta vaikuttausi olevan. Kiinnostaisi kuulla, jos jollain olisi tuoreempaa kokemusta Hämeenlinnasta. Toista olen menossa synnyttämään heinäkuussa, mutta ensimmäistä kertaa Hämeenlinnaan. Todennäköisesti suunnitellulla sektiolla mennään tälläkin kertaa, mut kaikenlaiset kokemukset kyllä kiinnostaa. Esikoinen syntyi Jorvissa ja siitä jäi ihan hyvät muistot, vaikka jouduttiin olemaan melkein viikko. Ruuhkaa siellä oli ja huoneessa oli koko ajan mun lisäksi 2-3 äitiä vauvoineen. Vähän toivon, että pienemmässä sairaalassa pienemmällä paikkakunnalla olisi vähän rauhallisempaa

Esikoinen oli varmojen päivien yllätys. Yritys oli tarkoitus alottaa seuraavasta kierrosta, mutta ei sitten tarvinnutkaan yrittää Tästä toisesta, joka on ihan alussa vasta, tärppi tuli toisesta yk:sta. Ollaan kyllä onnellisia ja kiitollisia, että lapset on näin helposti saatu alulle Toivottavasti tämä toinenkin pysyy kyydissä loppuun asti.

Esikoista odottaessa kävin nt-ultrassa, rakenneultrassa ja synnytystapa-arviossa. Uusi raskaus on ihan alussa ja ajatuksena on käydä noi samat. Tai siis synnytystapa-arviokin varmaan tehdään taas kun esikoinen syntyi sektiolla, eikä ajateltu tälläkään kertaa mennä alkuraskauden ultraan.

Etova olo ja yökkäily, alavatsan nipistely ja juiliminen, joka tuntui ihan erilaiselta kuin menkkakivut ja ennen menkkoja ilmaantuvan finnin pois jääminen

Yhdelle ystävälle oon kertonut, että toista yritetään. Joillekin muille lähipiirissä oon sanonut, että toinen lapsi olis tervetullut lähiaikoina, mutta sen tarkemmin en ole asiasta puhunut ja onneksi ihmiset ovat olleet hienotunteisia, eivätkä udelleet asiasta sen enempää.

Oltiin oltu yhdessä vajaa 3 vuotta ja naimisissa 1,5, kun lapsi syntyi Ihan sopivan pituinen aika oli, kun ei oltu enää ihan nuoria. Lähinnä välillä on kaivattu lomareissuja ilman lasta, mutta omaa ja yhteistä aikaa on kumminkin ollut riittävästi.

Minä 32 ja mies 30. Toista kuumeillaan

Uusilta tuttavuuksilta saatan kysyä onko hänellä/heillä lapsia. Tutummilta tutuilta ja kavereilta voin kysyä, haluavatko joskus lapsia, jos juttu menee luonnollisesti siihen suuntaan. Pitkään yhdessä olleilta lapsettomilta pareilta en kysy mitään aiheeseen liittyvää, en halua ottaa riskiä, jos aihe on heille kipeä. Ystävien kanssa tästäkin aiheesta puhutaan avoimesti Omalla kohdalla kyselyt eivät ole juuri ärsyttäneet ja olenkin puhunut aiheesta aika avoimesti. Mutta ymmärrän, että näin ei ole kaikilla, jos suunnitelmissa ei ole hankkia lapsia tai niitä jostain syystä ei tule.

Ehdottomasti lähtisimme koko perheenä. Vähän ollaan tällaista mahdollisuutta toivottukin, että päästäisiin jossain vaiheessa vuodeksi tai pariksi ulkomaille asumaan.

En meikannut.

Oon laittanut joitain kuvia facebookiin. Kuvat näkyvät vain kavereille, niinkun muutkin asiat profiilissani. En oikein osaa pelätä, että ne sieltä joutuisivat vääriin käsiin, enkä pidä pahana sitä että facebookissa jaetaan elämää kuvienkin muodossa. Sitä vartenhan se on. Vaikka en kyllä toisaalta mikään aktiivinen päivittelijä itse ole Meillä on myös suljettu blogi kaukana asuville sukulaisille ja ystäville. Kumpiakin kun on ulkomailla, eikä nähdä kuin korkeintaan kerran vuodessa. Facebookiin laitan kuvia harvoin ja varmaan harvemmin, mitä isommaksi lapsi kasvaa. Blogia päivitetään useammin ja siellä on paljon kuvia lapsesta, meistä ja ylipäänsä meidän elämästä. Blogia kuitenkin pääsee lukemaan vain ihan lähimmät sukulaiset ja ystävät, enkä usko että muita kauhesti meidän kuvat ym. kiinnostaakaan.