Evelynn

Meidän perheessämme on minä ja lapsi edellisestä suhteesta sekä aviomies. Mietin, että kuulutaanko me edes tänne, koska tavallaan ollaan kuin ydinperhe (vai mikä se oikea nimitys on), koska lapsi ei tapaa bio-isäänsä...?

KIITOS

Mies on jo jonkin aikaa väittänyt, että mä kuorsaan ja kovasti... En ole ihan uskonut, mutta nyt muutamana yönä se on joutunut siirtymään muualle nukkumaan, kun olen niin äänekäs Hyviä vinkkejä, toimivaksi havaittuja ratkaisuja? KIITOS Muoks. en löytänyt tätä aihetta tuolta vanhemmista ketjuista, linkatkaa ihmeessä jos on jo olemassa vastaava! Muoks. miten mä ton otsikonkin kirjoitin???? Enkä saa muokattua kuntoon

Missä se on?

Tinttu.comissa sisävaatteet hyvillä alennuksilla, niin ihania

2 raskautta, eka kesken vko 8+4 ja toisesta pikkuakka Näillä väliä vain 1 kk.

Mä oon onnekas, meidän lapsi ei pidä karkista. Suklaata syö toisinaan, jos on tarjolla. Mutta sipsit ja popparit menee liiankin hyvin

Meikkasin vasta pois lähtiessä. Olin niin kärsineen näköinen, etten kovinkaan usein viitsinyt peiliin edes vilkaista Vein sinne kyllä omat vaatteet, koska niiden tarjoamat vetimet oli niin karmeen värisiä. Että joku look sentään sairaalassakin säilytettävä

Ehdit tätäkin asiaa miettiä vielä moneen kertaan, älä hätäile Mene vaan oman jaksamisen mukaan, imetys on kumminkin melko "pikkujuttu" kaiken muun rinnalla. Siis mun mielestäni. Voimahalit sulle ja onnea pian alkavaan (tickerin perusteella) yritykseen!

Avautumisvaiheessa voihkin, nyyhkytin ja itkin. Sitten saliin mennessä muistan kauhistelleeni viereisestä salista kuulunutta eläimellistä karjumista ja kommentoin ääneen, etten edes kykenisi tuollaisiin ääniin. Sain kuulla sitten jälkeen päin olleeni vielä karmeamman kuuloinen. Eli karjuin

Mulla ei juurikaan ole omaa aikaa. Miehen mielestä olen siihen itse syypää, koska en osaa pyytää omaa aikaa...

Teepannu, tuli tippa linssiin, todella kauniisti kuvailtu Mulle vauvakuume on oikeastaan ikävää. Ikävöin lasta, jota ei edes vielä ole. Vaikka minulla on yksi lapsi, on se tunne, että joku puuttuu. Olen myös avioliittomme aikana ollut surullinen, koska mieheni ei ole ollut kanssani samoilla linjoilla. Yrittäppä siinä sitten selittää, että kun mulla on ikävä sitä lasta, joka puuttuu...

Vahinkohan se oli, vaikka olin salaa toivonut, että minusta tulisi äiti. Ehkäisy petti ja siinä sitä oltiin. Minä olin onnellinen, mies lähinnä paniikikssa ja ero tulikin sitten jo ennen lapsen syntymää.

Lapsemme kaikki isovanhemmat ovat elossa ja yksi isoisoäitikin on Isovanhempia on oikeastaan 6 kpl, mutta koska biologiset eivät pidä yhteyttä, niin jätän heidät pois laskuista....

Mikäänhän ei ole mahdotonta... Eikä mikään ehkäisykeino ole täysin varma. Mä en tiedä onko tiedolla mitään todellista pohjaa, mutta olen kuullut, että ehkäisykapseleita ei enää kovinkaan paljon suositella, koska niiden teho voi vaihdella niin suuresti. Saman syyn takia alkoholisteille tarkoitetut Antabus-kapselit on poistettu (tai ainakin käyttöä vähennetty huomattavasti) käytöstä. Tämä siis vain hatara tieto, korjatkaa, jos jollain lisätietoa. Mulla oli tuo ehkäisykapseli raskauden jälkeen vajaan vuoden käytössä. Ei sopinut mulle. Tiputteluvuotoa oli lähes koko ajan ja menkat olivat todella runsaat ja kivuliaammat kuin koskaan. En heti tajunnut syyttää vaivoista sitä kapselia, koska raskaus oli ollut ensimmäinen ja ajattelin, että se on muuttanut kehoani jotenkin. Tiputteluakin ajattelin joksikin jälkivuodon jälkivuodoksi Kun sitä oli jatkunut lähes vuoden, kyllästyin ja valitin lääkärille, joka sitten sanoi että otetaanpas äkkiä se kapseli pois. Sen jälkeen menkat tasottui ennalleen ja jälkivuoto loppui. Ehkäisyteho oli kai kapselissa kuitenkin kohdallaan...