kaksonen

Jäsen
  • Content count

    57
  • Joined

  • Last visited

About kaksonen

  • Rank
    Tavis
  • Birthday 05/05/79

Profile Information

  • Location
    korvessa
  1. Ja meidän (muu)perhe siis erittäin silmiinpistävä poikkeus täällä korvessa! Kylällä ja naapurikylillä voi kyllä ihan yhden käden sormin laskea ne kypärää käyttävät. Myöskään lapsilla niitä ei näy, mikä on mielestäni vastuutonta vanhemmilta! No jaa, mikä minä olen arvostelemaan kun en omaa päätäni suojaa.. Lapseni kylläkin..
  2. Vastasin, että en käytä. Itselläni ei ole kypärää, viimeksi olen ajanut pyörällä joskus viime kesänä (yhden kerran). Mies himopyöräilijä, hänellä on kaikki mahdolliset varusteet (siis myös kypärä). Vanhimmalla tytöllä (15v) on kypärä, ajanut tosin viimeksi viime kesänä. Pojalla (4,5v) on kypärä ja se on aina päässä kun ajaa (pihassa ja metsätiellä). Nuorimmalla tytöllä (2v) ei vielä ole kypärää, kun ei ole pyörääkään. Mutta isi kyllä huolehtii, että on kunhan pyörään aletaan tutustumaan! =) Ehkä joskus ostan, jos ehdin pyörän selkään useammin kuin kerran vuodessa.
  3. No nyt on meillä "palauduttu" synnytyksen jälkeen! =) Eli elokuussa kun imetys loppui (tyttö oli 1v3kk), alkoi mullakin nuo hormoonit hyrräileen siihen tahtiin, että mies huokasi helpotuksesta.. Ei toki määrällisesti hirmuista lisäystä (en tahdo ehtiä petiin iltasella ennen kuin mies nukahtaa), mutta tuntuma on nyt (onneksi) ihan eri kuin aiemmin. Eli nyt vasta kesän aikaan paikat parantunut niin, ettei enää kirrannut. Arvet toki vielä hieman tuntuu, mutta ei enää hidasta. Tämä asia on varmaankin osaltaan vaikuttanut molempien päätökseen, että tämä oli meitin viimoinen lapsukainen. Itse en enää uskalla edes haaveilla, johtuen tuosta tikkimäärästä (joka kerta revennyt pahemmin..).
  4. Mies oli ollut siinä uskossa että hänen diabeteksensä periytyy 50% todennäköisyydellä eikä tämän vuoksi halunnut lapsia. Kun itselläni rupesi vauvakuume puskemaan, etsin asiasta tietoa ja kerroin hänelle todellisen riskin olevan 6-7% luokkaa. No aika pikatahdilla se vauva sitten saatiinkin alulle ja myös toinen. Molemmat lapset on geenitestettu ja vanhimmalta löytyi "altistava" geeni, jonka vuoksi käymme säännöllisesti vasta-aine testeissä. Eli siis vanhemmalla lapsella on tuo 6-7% riski sairastua I-tyypin diabetekseen, nuoremmalla geeniä ei ollut, joten hänen riskinsä on se "normi suomalaisen" riski.
  5. No nyt on kuuri protopiciä takana (3vkoa), eikä mitään muutosta. Iho menee vaan pahemmaksi perusvoiteella rasvauksesta (nyt Essex käytössä, Humektania ei edes kokeillut). Ei kai auta kun taas käydä arvauskeskuksen lääkäriä jututtamassa, josko saisi vihdoin lähetteen ihotautilääkärille..
  6. Mielestäni yli 50-v on liian vanha ja alle 16-v liian nuori. Kaikki siinä välillä on ok, jos itse tuntee olevansa valmis äidiksi! Äitini on ollut 17v kun minä synnyin ja kaikki 5 ollaan synnytty ennen kuin äitini täytti 28v. Mieheni äiti oli 33v esikoisen saadessaan ja 35 mieheni synnyttäessään. Nyt äitini on 50v ja anoppi 70v Itse olin esikoisen saadessani 20v, toisen saadessani 31 (mies 32) ja kolmannen saadessani 33 (mies 34). Enkä tunne itseäni liian vanhaksi, kuten en sillon 20v tuntenut itseäni liian nuoreksi. Silloin olisin halunnut useamman lapsen saada, mutta elämä ei aina mene kuten haluaa.. Lopulta löytyi sitten "se oikea" mies, jonka kanssa oikeasti haluaa saada lapsia. Luultavasti lapset on nyt tehty, mutta en mitään kiveen kirjoita! Mutta ehkä silloin 20+ olisi ollut helpompaa kuin nyt 30+, koska (todellakin!) tieto lisää tuskaa ja nyt sitä on ihan eri tavalla huolissaan asioista, jopa niuhottamiseen asti.. =) Sivusta seuranneena sekä 20+, 30+ ja 40+ lasten saamisia, niin pakko todeta, että jokainen on vanhempi omalla tavallaan. Ihminenkin muuttuu ajan saatossa ja sama tyyppi voi olla hyvä, vaikkakin erilainen, vanhempi kaksikymppisenä ja nelikymppisenä.
  7. Esikko ilmoitti tulostaan kesken pillereiden syönnin. Toinen lapsi sai alkunsa ekan kierron aikana,kun päätettiin "katsoa, jos tärppäisi" ja kolmas samoin. Kolmannen "yrityskertoja" oli kierron aikana varmaan kaksi, kierron eka viikolla ja sitten viimeisellä viikolla.
  8. Minulla esikoinen oli 10,5v kun pikkuveli syntyi. Pikkusisko tuli kuvioihin kun hän oli 12,5v ja veli oli 2v 3kk.. Hirmu paljon on esikoinen touhunnut pienempien kanssa ja hoitanut kovasti. Paljon varmaan vaikuttaa sekin, että esikoinen on tyttö.
  9. Tytön kastejuhlissa päällä oli ainoa mekko joka mahtui, ko mekko oli päällä sit muutaman vuoden kuluttua yksissä hautajaisissa kun odotin kakkosta.. =) juuri ja juuri meni enään sit napit kiinni. Mekko tummansininen pohja (lähes musta), jossa pienehköä valkoista kukkakuviota. Lyhythihainen, levenevä alaosa (lähes kellomainen), napitus edessä koko pituudelta. Aika "ajaton" malli ja kuosi. Kakkosen kastejuhlissa olikin sitten massaa reilut15kg enemmän eikä oikeastaan mikään juhlava mahtunut päälle.. Joten päädyin valkoiseen satiinipaitapuseroon ja mustaan A-mallin pitkään hameeseen. Sylikummi (veljeni) oli pukeutunut ihan kunnon pukuun, muut vieraat aika rennosti. Kolmosen kastejuhlissa minulla oli päällä ohut trikoomekko (tunikana), alla pitkä valkoinen hame ja päällä ruskea jakku. Kotona vaihdettiin sitten hieman rennompaan. Vieraat oli pukeutuneet pukuihin ja sylikummilla (miehen sisko) oli yllään ihanan valkoinen kotelomekko. En ole oikeastaa omaan pukeutumiseen hirmuisesti kiinnittänyt huomiota vielä tuossa vaiheessa, jotenkin vaan on ollut niin "vauvahuuruissa".. On tullut vaan laitettua päälle sitä mikä mahtuu ja näyttää sit suht siistiltä..
  10. Hyvä juttu hälle. Mä toteisin mielessäni, että niillä ei ole tarpeeksi kotitöitä. Tajusin, että vaikka haluaisin, niin en yksinkertaisesti osais kaikkea (autonrenkaiden tai ilmastoinnin filtterin vaihto) tai mulla olisi pahoja uskottavuusongelmia (asiointi rautakaupassa). Joissain asioissa se puoliso vaan on parempi tekemään ko. homman. Jos mies häipyis kuvioista, niin mun pitäisi muuttaa taloyhtiöön ja käyttää rahaa palveluiden ostamiseen (ne autonrenkaat). Meillä taas kävis juurikin toisin päin, jos mies päättäisi jostain syystä avioeroa hakea! Siis mies joutuis muuttaan, koska ei ehtisi (tämän hetkisten) töiden lisäksi tekemään muuta kuin ne kotityöt (pyykit, tiskit, ruuat..). Hänellä on kyllä kokemusta "sinkkuelämästä" joten osaa kyllä tehdä noi hommat. Minulla taasen on kokemusta yh-elämästä (vanhimman lapsen kanssa oltu alusta asti kahden, mies tuli kuvioihin kun lapsi oli ekalla), jolloin olen kaikki mahdolliset hommat yksin hoitanut (myös ne auton renkaat). Haastetta talon pidossa varmaan olisi ja paljon, mut en kokisi mahdottomaksi. Voi olla että rahasta tulisi tiukkaa, kun se miehen tilipussi nyt on kuitenkin vähintään sen 1,5x mun tili. Ai niin, mä hoidan noi rautakauppaostokset meillä. Ja tuohon raskaaseen työhön; voin kyllä väittää, että harvalla on oikeasti niin raskas työ kun miehelläni. Voi olla, että joitain aloja löytyy, jossa se työ on vielä fyysisesti raskaampaa, mut en nyt keksi. Työssä kun voi joutua olemaan esim 50asteisessa tilassa pitkiäkin aikoja, työskentelemään korkeilla paikoilla myös tuulisessa pakkaskelissä yms. ja koko sen ajan käyttämään reippaasti fyysistä voimaa työn tekoon niin huh... En tod itse jaksais noita hommia, en kyllä pystyisikään, eikä tietääkseni ko alalla yhtään naista olekkaan (paitsi asiakkaiden johtotehtävissä muutamia). Itse olen paljolti "toimisto"työssä/sisähommissa, mutta työpisteitä voi kyllä olla useampia. Ollaankin puhuttu lähinnä siitä, että mies ei tahdo jaksaa tehdä niitä toimistotöitä (=istua ja naputtaa tietokonetta) ja minulla on taas ko toimintaa paljonkin työssä.. Niin ja tosiaan nuo miehen työkeikat voivat olla jopa sen 24h putkeen. Eipä tuolla alalla kovin montaa onnellista perhettä ja elämän pituista parisuhdetta olekkaan. Useimmat miehen työkavereista ja työn kautta tutuista muutenkin ovat eronneet (useaan kertaan), lapsiakin on (yleensä usean naisen kanssa) joista ruokkoja makselevat, juurikaan koskaan niitä eivät tosin näe, koska osa asuu ihan eri puolella suomea..
  11. Meille kyllä mies oli usein neuvolassa mukana, varsinkin nyt toisen lapsen kanssa. Lääkärit tuntuu menevän "kipsiin" ennen sisätutkimusta jos mies on seisomassa vieressä . Kaikki ultrat oli myös mukana, samoin synnärillä alusta loppuun. Meillä keskustelu "isäkuukaudesta" loppui heti, kun mies tajusi paljonko sitä Kelan korvausta tulee. On (sentään) pitänyt isyyslomat, tosin viikon pätkissä molemmat. Mutta kyllä hänen ajatusmaailmansa on sen verran "vanhanaikainen" että haluaa ne eurot tienata itse eikä meillä nyt valitettavasti paljon vaihtoehtoja ole ollut, kun tuo raha ei itsestään tuonne tilille tule.. En minä osaa keksiä mitään, millä hänen jaksamistaan työssä muuten voisin tukea, kuin antaa se hetki "vapaa-aikaa" täällä kotona. Ettei tarttis painaa sata lasissa 24/7, vaan voisi sen hetken istahtaa lukemaan kirjaa pojan kanssa tai leikkiä olohuoneen lattialla tytön kanssa. En tiedä, mutta itse ainakin koin aloitusaiheen siten, että puhuttiin "hoitamisesta" eli vaipan vaihdoista, pesemisistä, syöttämisestä yms. Leikkiminen ja muu touhuilu on (ainakin mun mielestä) sitten eri asia. Meillä ainakin mies jaksaa touhuta taaperon kanssa paljon paremmin ja keksii mielekkäämpää tekemistä pojalle kuin minä. En minä osaa hänen kanssaan leikkiä, korkeintaan lykkään kynän käteen, että piirtää tai katsellaan jotain kirjaa yhdessä. Isin kanssa poika käy marjassa, hiihtämässä, pyöräretkellä (vaunussa istuin tai omalla pyörällä ajaen), mäkeä laskemassa tai vaan leikkimässä leikkimökillä ja hiekkalaatikolla. Kalareissuja odotellaan nyt kun poika jo pystyy tuolla metsässäkin käveleen eikä heti ole lammessa pää edellä.. Kaipa meilläkin isi tekisi enemmän rutiinihommia vauvan kanssa jos minä patistelin (=käskisin), mutta olen kokenut aikuisen ihmisen käskemisen vääränä tapana, mielestäni ihmisen pitäisi itse ymmärtää tehdä joitain asioita (ja jättää tekemättä joitain).. Ja kaipa se ajatusmalli, joka itsellä oli ennen pieniä oli, että "sehän on vain kotona" (siis kotiäiti ) aiheuttaa sen, että minun täytyy pitää kaikki langat täällä kotona käsissä (jos kerran olen vain kotona..) ja antaa sen, joka käy "oikeissa" töissä, tehdä työnsä rauhassa.. Nyt kyllä jo kovasti itse kaipailen "oikeisiin töihin" (=lomalle), en jaksaisi kovin useita vuosia olla "vain kotiäitinä"!
  12. nii-in.. kun se oliskin se asuntolaina se ainoa "pakote"! Meillä lähtee lapset hoitoon 3v 9kk ja 1v 6kk ikäisinä, hoitopäivien pituus tulee todennäköisesti riippumaan täysin minun työvuoroistani. Työaikani tulee tod näk olemaan ma-pe 8-16/9-17/10-18/11-19/13.30-21.30, la 8.30-15.30/10.30-18.30 sekä su 11.30-18.30 + 45-50min työmatka (töistä tarhaan) mennen ja tullen. Ja tietty sitten vielä kotiin tarhasta se 15-20min. Tällöin hoitopäivien pituudeksi tulee n.10h.. Puoliso on yrittäjä, jonka työpäivä alkaa yleensä 6.30 ja päättyy 16.30-17.30 + 60min työmatkat. Eli hän tulee satunnaisesti hakemaan lapset hoidosta, joskus kun pääsee aiemmin töistä. Hän siis työskentelee pääsääntöisesti ma-pe. Joskus voi sitten tosin olla työreissulla parikin viikkoa putkeen. Nyt siis vielä ovat kotihoidossa ja työnantajalta kyselinkin osittaista hoitovapaata, jotta olisin saanut vähennettyä lapsilta hoitopäivien määrää (siihen 3-4pvää viikossa, max 15pvää kuukaudessa). No työnantaja ei ollut myötämielinen. Kuulema johtuu "statuksestani" työpaikalla! Jos olisin "vain" myyjä, no problems. Mutta kun olen muissa tehtävissäkin.. Pomo vain sanoi, että "voit tietenkin halutessasi jäädä hoitovapaalle". Ilmoitin hänelle, että olen hoitovapaalla, kunnes nuorin täyttää 1,5v, jolloin sitten palaan töihin.
  13. Ei olla mietitty, rivarista kun tänne on päästy silloin aikanaan.. Kumpikin ollaan maalta kotoisin ja maalla halutaan pysyä. Ei sitä kaikilla joutsenet lentele talon yli keväällä viereiselle lammelle pesimään. =) Nyt vaan eletään tällä hetkellä tietyllä tavalla tiukilla. (ja joskus pitää päästä vähän nurisemaan, vaikka niin sitten tänne foorumille ) Taloudellisesti nyt ei (onneksi) ole tiukkaa, vaikka jäänkin hoitovapaalle puoleksi vuodeksi. Mutta sekin asia muuttuu kunhan lähden takas töihin ja pitää lapsille hommata hoitopaikka ja minulle auto (siis että pääsen töihin, joka on yhtä kaukana kuin miehenkin..). Silloin viimeistään on isinkin osallistuttava arjen pyöritykseen, luulen kyllä hänen siinä vaiheessa "uskaltavan" jättää työt vähemmälle (kun ei ole perheen toimeentulo ainoastaan hänen tilipussistaan kiinni).
  14. 20v ja mies häipyi. lisäys: (minulle toinen) lapsi syntyi kun olin 31 ja mies 32 (hänelle esikko)