Piraija

Mulla oli sattuman kauppaa, että pääsin ultraan jo viikolla 7+5, koska olin varannut aiemmin gyneajan ihan muita juttuja varten - plussana sain sitten nähdä alkion. Lääkäri näki silloin jo sykkeen, itse en sitä ruudulta erottanut.

Ei nyt ärsytä, mutta välillä harmittaa, kun ei pysty enää samaan malliin urheilemaan kuin ennen. Oh, well, ainahan sitä voi etsiä uusia, tilanteeseen paremmin sopivia lajeja.

Tampereella äitiysjoogaa on ainakin Om Yoga -koululla ja nyt näköjään myös astangajoogakoululla: http://www.astanga.fi/tampere/html/aikataulut.html

Pellavansiemenistä mulle sanottiin neuvolassa, että ei ole suurensuuri synti, jos tulee syöneeksi pellavansiemeniä sisältävää leipää, kuten itse olin vahingossa tehnyt (määrä on aika vähäinen). Sen sijaan jos popsii siemeniä ruokalusikallisia päivittäin vatsan toiminnan edistämiseksi, ollaan ei-ei-alueella.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kuunneltiin, koska siinä vaiheessa oltiin jo viikolla 10+6. Ja hyvin löytyi, siellä se viuhui menemään. Kuulemma yleensä ekalla käynnillä meidän kunnan neuvolassa ei kuunnella, koska ensimmäinen neuvola sijoittuu yleensä viikolle 8, mutta me oltiin vähän mattimyöhäisiä, joten tehtiin poikkeus.

Löysin netistä tällaisen artikkelin, johon on haastateltu fysioterapeuttia sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriä: http://tunnehevonen.fi/_media/nettijutut:2010:raskaus_ja_ratsastus.pdf Itsekin olen kovasti miettinyt, voiko esim. harjoitusravihöykytyksestä olla haittaa jo alkuraskaudesta, mutta nettikeskustelujen ja tuon artikkelin (jossa sanottiin, että ratsastuksen periaatteessa pitäisi ehkä kai mahdollisesti olla OK viikoille 20 - 24 asti) perusteella olen käynyt tunneilla. Joskin tämänpäiväinen taitaa jäädä viimeiseksi varsinaiseksi tunniksi. Viikkoja on vasta 9+6, ja vaikka meno ei tuntunutkaan fyysisesti epämukavalta, itse ratsastamiseen oli pirun vaikea keskittyä, kun koko ajan mietti vaan, miltä omassa kropassa tuntuu. Turha kai sanoakaan, että varsinainen ratsastus meni mönkään. Joten jospa nyt sitten jättäisi tämän touhun toistaiseksi. Ratsastuksenopettaja toivotti tervetulleeksi ihan vaan käveleskelemään tuntien oheen, pitää kattoa jos vaikka siihen jossain vaiheessa intoutuisi.

Kannustan kaikkia, joilla on häikkää kuukautiskierrossa, hakeutumaan lääkärille vaikka saman tien. Itselläni on ollut koko pienen ikäni (pillerikausia lukuunottamatta) todella epäsäännöllinen ja harva kierto, ja kun lopetin ehkäisyn vauvaa varten, menkkoja ei taaskaan alkanut kuulua. Itse olisin odotellut kotona useammankin kuukauden, mutta siskoni patisti lääkärille jo aiemmin juurikin kiertohäiriöideni perusteella. Ja onneksi menin, koska lopulta gynelle asti (kolmen kuukauden terolut-kokeilun jälkeen) päästyäni kävi ilmi, että normaaleja menkkoja ja ovulaatiota ei kuulu polykystisten munasarjojen vuoksi. Turhaan olisin siis odotellut, ja lääkärillä ongelmaan pystyttiin tarttumaan.

Mulle myös iski jossakin vaiheessa kauhea ahdistus, että entä jos homma meneekin kesken (tuolloin viikolla 8). Tein ensin sen pahimman virheen, eli aloin lukea keskenmenotarinoita netistä, ja olinpa samaan aikaan satavarma itsekin siitä, että kaikki vähäiset oireet olivat kadonneet, mikä lisäsi ahdistusta (koska kadonneet oireethan heti muka merkitsee keskenmenoa...) No, onnistuin kuitenkin rauhoittamaan itseni pienellä laskutoimituksella. Nettitarinoissa siis ahdisti se, että niitä tuntui olevan niin kovin paljon = miksei siis itsellekin kävisi samoin. Internetin mukaan Suomessa syntyy vuosittain 50 000 - 60 000 vauvaa. Jos ajatellaan, että niistä kymmenen prosenttia menee kesken, sadaan 5 000 - 6 000 keskenmenoa. Eli, vaikka tuo määrä onkin toki iso, se sai nettikirjoittajien määrän tuntumaan yhtäkkiä ihan sopivan vähäiseltä. Netissä kirjoitettavat jutut eivät siis olleetkaan se yksi ja ainoa totuus (ta-daa!), ja kummasti oma mieli keveni. Ja jospa sitä itse kuuluisikin niihin 45 000 - 54 000 naiseen, joiden raskaus kestää loppuun asti, kukapa tietää! Ja, ne mun sinä päivänä kadoksissa olleet oireet kyllä palasivat parin päivän kuluttua.

Mä sain ensin tk-lääkäriltä terot epäsäännöllisen kierron tasaamiseksi (pillereiden lopettamisen jälkeen ei kuukautisia alkanut kuulua), mutta ei niistä ollut tuon taivaallista hyötyä. Gynellä sitten todettiin polykystiset munasarjat ja aloitettiin clomifenit. Eka kierrossa oli 1 tbl/päivä, joka ei ollut tarpeeksi, joten annostusta nostettiin kahteen tablettiin. Se sai sitten hormonitasot riittävän korkeiksi, ja gynen mukaan ovulaatiota alkoi tapahtua. Tärppiä ei kuitenkaan kuulunut ja lääkärin toistuvista positiivisista kommenteista huolimatta hermo alkoi olla tiukalla. Mutta, tyyppi taisi sittenkin tietää, mitä teki, koska kuudennesta clomikierrosta (jonka jälkeen luvassa olisi ollut lähete lapsettomuuspolille) viimein tärppäsi. Joten toivotan pitkää pinnaa kaikille clomien popsijoille - vaikka ei alkuun tuntuisi tulevan tulosta, sitä saattaa lopulta tulla. Nyt vaan toivotaan, että aluillaan oleva raskaus kestää loppuun asti.

Heippa! Meillä meni plussaan 1 vuosi ja 4 kuukautta, eli jos kaveri pysyy kyydissä loppuun asti, yrittämisen aloittamisesta valmiiseen vauvaan menisi se 2 vuotta ja 1 kuukausi.