Vanja

Kiitos vastauksesta =) Osa ongelmista kuulostaa varsin samanlaisilta mitä meillä, muun muassa pottailu/vessa-asiat ja omatoimisuus (tai sen puute). Nyt tosin pottailu on taas alkanut sujua, kun aiemmin ei millään suostunut edes istumaan potalle. Toki ollut parempia ja huonompia vaiheita ja isompi hätä on jo kauan tullut lähes aina pottaan. Pelkään vaan, että miten käy hoidon alkaessa. Tyttö ei myöskään ole erityisen omatoiminen esim. syömisessa tai pukemisessa. Tämä nyt varmaan tulee hoidossa muuttumaan, kotona ehkä tullut liikaakin tehtyä asioita tytön puolesta. Toisaalta hän voi mennä hysteeriseksi jos ei kenkä heti mene jalkaan hyvin..Luonnetta siis löytyy. Mitään erityistä tytön kehityksessä ei kuitenkaan ole huomattu, hän on pikemminkin ikäistään edellä, joten ehkä osa käytöksestä on turhautumista. Uniasia on se minkä sujuminen mietityttää eniten, sillä tyttö oli jo syksyllä aloittamassa toisessa paikassa (emme kuitenkaan lopulta erinäisistä syistä ottaneet paikkaa vastaan) ja tuolla kävimme jo harjoittelemassakin ja lepohetki ei sujunut ollenkaan. Tyttö meni hysteeriseksi ja vain itki ja oli aivan pois tolaltaan. Pelkään siis ehkä juuri, että hänet pakotetaan "voimakeinoin" pysymään sängyssä vaikka se selvästi aiheuttaa todella suurta ahdistusta. Viimeksi kun kävimme tutustumassa sanoivat että tilannetta katsotaan sitten hoidon alkaessa.. Pitää ottaa asia uudestaan puheeksi,koska että en tahdo mitään pakottamista niin että tyttö tulee todella ahdistuneeksi kun jo itseäni tämä asiamietityttää kovasti. Omalla kohdallani hoidon aloitukseen tuo lisäahdistusta se, että aloite on lähtöisin muilta lähipiirin henkilöiltä, joiden mielestä hänet "kuuluu jo laittaa hoitoon"!? , sillä tytöllä olisi myös mahdollisuus olla vielä kotona, koska itse tulen opiskelemaan kotona ja pikkusisarus jää tänne. Olen ajatellut kuitenkin katsoa miten hoito lähtee sujumaan ja ottaa tarvittaessa tytön takaisin kotiin kun se vielä on mahdollista tässä tilanteessa.

Hei! Kaipailisin kokemuksia/vertaistukea muilta todella tempperamenttisten lasten vanhemmilta päivähoidon aloitukseen liittyen. Meillä pian 3-vuotias tyttö, jonka on tarkoitus aloittaa osapäivähoito vuodenvaihteen jälkeen, jotta itse saisin opintojani eteenpäin. Itse odotan hoidon alkua hieman pelokkain mielin, sillä tyttömme on luonteeltaan todella tempperamenttinen ja itsepäinen joten pelkään ettei hän sopeudu kovin helposti. Tyttö on kyllä sosiaalinen ja reipas, mutta myös todella raju leikeissään. Toisinaan hän saa myös mitä ihmeellisimmistä asioista "päähänpinttymiä", jolloin hän menee täysin pois tolaltaan eikä siinä auta puhe, ei uhkailu, lahjonta eikä kiristys. Näitä kohtauksia ei kovin usein tule, mutta olemme miehen kanssa hieman huolestuneet tästä, Muiden tuttujen lapsia seuratessani olen huomannut että tyttömme reagoi kaikkeen paljon normaalia voimakkaammin, eikä hänen kanssaan voi "keskustella" niinkuin joidenkin kanssa. Luulen, että ongelmia on odotettavissa myös ruokailun suhteen (todella nirso ja huono syömään) sekä päiväunien kohdalla, sillä tyttö jätti ne 1,5-vuotiaana ja vihaa jo ajatustakin nukkumisesta.. Huh, tuli hieman sekava sepustus kun en ole paljoa kirjoitellut mutta olisi kiva kuulla löytyykö vastaavia jukuripäitä ja miten teillä on hoito ja arki sujunut? Itseä pelottaa miten hoito tulee sujumaan ja miten sen aloitus vaikuttaa kotona.

Uusi jäsen ilmoittautuu mukaan! Viikonloppuna sain haamuviivan, ja vappuna jo selkeä viiva eli kai se on uskottava, että raskaana ollaan = ) Yritystä takana 10 kk ja ensimmäinen lapsi tulossa meille. Nyt vaan jännittää, pysyykö pikkuinen mukana ja varhaisultraan menoa on myös täällä suunniteltu, kunhan viikkoja vielä kertyy tarpeeksi.