Toinen toiveissa

Jäsen
  • Content count

    20
  • Joined

  • Last visited

About Toinen toiveissa

  • Rank
    Tavis

Recent Profile Visitors

271 profile views
  1. No nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että elokuisen kkm:n jälkeen testi näyttää taas plussaa eli 3 kiertoa ehti olla välissä. Viikkoja tosin nyt vasta 5+1, joten voihan tämä olla vaikka tuulimunakin tms. Oma asennoituminen on, että kesken menee varmaan tämäkin. Ja tavallaan yrittää "unohtaa" koko raskauden, suojellakseen itseään, jos jotain taas meneekin vikaan. Itsellä jotenkin huono omatunto, kun ei uskalla iloita raskaudesta yhtään, mutta menettämisen pelko jyllää päällimmäisenä . Eipä sitten tipu niin korkealta, jos tulee taas vettä niskaan.. Joka vessa reissulla pelkää, että vuoto alkaa, mutta eipä helpota sekään vaikkei alakkaan, kun nyt tietää vähän liiankin hyvin, ettei se vielä mitään kerro. Esikoisesta oli kaamea 24/7 pahoinvointi ja oksentelu, keskeytyneessä oireet vähäisiä. Arvata saattaa, että kuulostelen nyt oloani aikas paljon ja panikoin liian hyvää oloani . Pohjimmaisena toki on se pieni toivonkipinä kuitenkin, voi kunpa nyt kaikki menisi hyvin..
  2. Te joilta on tutkittu hyytymistekijöitä/tukostaipumusta, niin onko teillä myös tromppariarvo ollut korkea? Mulla trompparit on olleet nyt muutaman kuukauden aikana kahdessa verikokeessa yli viitearvon, ja nyt on alkanut pelottaa voisiko tämä viitata siihen, että mulla voisi olla tukostaipumusta.. Kokeisiinhan en pääse, kun takana on "vasta" 1 keskeytynyt keskenmeno, mutta pelottaa jo valmiiksi, jos mahdollinen seuraavakin raskaus menee kesken mahdollisesti hoidettavissa olevan syyn vuoksi. Entä onko kellään tietoa, mitä hyytymistekijöiden tutkituttaminen maksaisi, jos sen tekisi yksityisen kautta maksaen omasta pussistaan? Ja millä tittelillä varustetun lääkärin pakeilla tällaisen asian kanssa kannattaisi mennä? Tiedän kyllä, että "syy" keskenmenooni voi olla kyllä jossain ihan muussakin, mutta silti nuo korkeat tromppariarvot ovat laittaneet mietityttämään. Jostain keskustelusta luin, että jollain oli sellainen tieto, että jos trompparit on korkeat voisi miniasperiinista olla jo hyötyä raskauden jatkumisessa.
  3. Takana keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys viime kuussa. Olin jo ennen ultraa aavistellut (oireet mitättömät edelliseen onnistuneeseen raskauteen verrattuna), että huonoja uutisia voi olla luvassa, joten varsinaisesti yllätyksenä ei tämä uutinen tullut. Toki sitä kuitenkin edellen myös toivoi, että yllättyisikin positiivisesti ja kaikki olisikin hyvin. Mun kohdalle tilannetta helpotti varmaan myös se, että pienen kasvu oli päättynyt jo viikolle 6+5 (todettiin kyllä vasta viikolla 9+), eli ultrassa ei näkynyt mitään "vauvan näköistä". Itse suhtaudun asiaan niin, että miksei tämä olisi voinut osua minullekin, kun niin monet muutkin joutuvat tämän kokemaan. En siis koe olevani asiasta katkera, eikä minulla ole mielestäni katkeruuteen syytäkään, koska meillä jo on yksi ihana lapsi. Pelkoa tämä toki aiheutti siitä, joutuuko tämän kenties kokemaan joskus vielä uudelleen, ja kenties vielä pidemmillä viikoilla, joka varmasti olisi rankempaa. En sitten tiedä kuinka stressaava kokemus tulee olemaan mahdollinen uusi raskaus, kun jo ennen tätä kokemusta olen stressannut kaikkea mikä voi mennä pieleen. Jotenkaan tätä keskeytyneen keskenmenon mahdollisuutta ei paljoa tullut kuitenkaan miettineeksi, ennen kuin oireettomuuden vuoksi aloin asiaa googletella. Ennen sitä oli vähän ehkä siinä uskossa, että jos ei ole kipua tai vuotoa kaikki on hyvin. Itkut tuli itkettyä lähinnä esikoisen vuoksi, toivottaisiin niin kovasti, että hän saisi vielä sisaruksen.. Kuten kaikilla pienillä tuntuu olevan, niin on meilläkin nyt yksi kovasti vauvoista kiinnostunut taapero. Vaunuissa nukkuvia vauvoja käydään leikkipuistossa kurkkimassa, ja hoidetaan kotona nukkevauvaa - välillä kirpaisee tuota seuratessa. Tulevaisuutta kun miettii, niin entäs jos isompana alkaa toivoa sisarusta, silloin alkaa mulla olla jo ikäkin esteenä.. Hiukan kieltämättä kirpaisee parin tutun kasvava masu, mutta ei nekään saa onneksi mitään suurempia tunteita pintaan. Ainoa asia johon huomaan nyt suhtautuvani negatiivisemmin kuin ennen, on ihmisten vauvojen "sukupuoli toiveet" . Välillä tekisi mieli älähtää, että jos sattuu tulemaan vähemmän toivottua sorttia, niin tuokaa meille, kumpi tahansa kelpaisi kyllä meille mainiosti..
  4. Eipä olisi omalla kohdallanikaan mitään muuta jälkitarkastusta ollut, kuin raskaustestin teko kotona. Olin kuitenkin se "hankala asiakas" joka halusi labratestin 3:n viikon päähän. Itse jouduin lääkkeellisen tyhjennyksen tekemään, ja vuotoa oli todella runsaasti vain "esilääkkeen" jälkeen, varsinainen lääke ei aiheuttanut mitään. Polille kun soitin eivät nähneet syytä tulla tarkastukseen tästä huolimatta, vaan olivat sitä mieltä, että tyhjentynyt varmaan on esilääkkeestä. No, olin taas se "hankala asiakas" joka vaati jälkitarkastuksen. Eikä muuten sitten ollut edes turha reissu, kohdussa oli edelleen reilusti materiaa. Tuo jälkihoito on kyllä käsittämättömän kehnoa, pitäisi ilmeisesti vain tyytyväisenä odottaa tuleeko tulehdus vai ei..
  5. Synnytys alkoi 39+6, mutta täsmällinen herra syntyi vasta "sovittuna päivänä" 40+0.
  6. Remontoidussa vanhassa omakotitalossa asustellaan, neliöitä reilut sata ja pihaa riittävästi meille (reilut 2000 neliötä). Lapsen kanssa mukavan rauhallista aluetta, mutta silti paljon saman ikäistä seuraa lähistöllä.
  7. Nuorempana jos olisi kysytty olisin varmaan sanonut 3. Nyt kuitenkin ikää jo sen verran, että tästä yhdestäkin ollaan hyvin kiitollisia, mutta erittäin mielellämme hänelle vielä sisaruksen soisimme.
  8. Kalenteri oikeassa meidän osalta, eli poikaa näyttää ja poika tuli.
  9. Noin 1,5 vuotiaana siirtyi meillä "isojen sänkyyn". Hyväksi on todettu, kun nykyisessäkin sängyssä on kunnon reuna niin ei pääse kovin helpolla sieltä putoilemaan.
  10. En pystynyt minäkään vastaamaan, kun 2 vuotias nukkuu vielä samassa huoneessa eikä aikeita omaan huoneeseen siirtoon vielä ole. Muistaakseni noin puoli vuotiaana siirtyi vierestä omaan pinnasänkyyn. Meillä tosin alettiin nukkua katkottomia öitäkin vasta 1v9kk iässä, joten helpommalla on päässyt, kun hyssyttely ja yösyötöt on hoituneet helposti, kun lapsi on siinä lähellä valmiiksi.
  11. Keskeytynyt keskenmeno huomattiin viikolla 9+, vastasi viikkoja 6+5. Vuotoa ei ollut missään vaiheessa yhtään, ainoastaan oireiden vähäisyys edelliseen raskauteen verrattuna sai minulla hälytyskellot soimaan - ja oikeaan osuin. Lääkkeellinen tyhjennys + lääkärin ulos kronkkimat materiat lopulta riitti kohdun tyhjenemiseen, vaikka kaavinta-aika olikin jo varattuna. Minulla Cytotecit eivät aiheuttaneet yhtään mitään, ei supistuksia ei lisääntynyttä vuotoa, vaan vuosin todella runsaasti jo esilääkkeen ottoa seuraavana iltana.
  12. Onnistunut raskaus ja ihana poika 2010. Nyt keskeytynyt keskenmeno, joka huomattiin viikolla 9+. Kiitollinen olen yhdestäkin lapsesta, mutta kovasti toivottaisiin, että saataisiin hänelle vielä veli tai sisko.
  13. Täällä vaikuttaisi lääkket ja lääkärin pihdit (?) onneksi riittäneen, tämän päivän ultran mukaan kohtu olisi tyhjä. Toivottavasti mitään yllätyksiä ei enää tulisi.. Omalta osaltani siis vaikkei kaikki mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt, jäi lääkkeellisestä tyhjennyksestä ihan ok fiilikset (= ei sitä pahiten pelkäämääni kipua ollenkaan minun kohdallani), jälkihoitoa lukuun ottamatta. Jos samaan tilanteeseen vielä joutuisin (toivottavasti kuitenkaan en joudu) voisin siis lääkkeisiin vielä suostua uudestaan, jos saisin heti myös pahoinvointilääkket mukaan ja kontrolliultra ajan riittävän pian tyhjennyksen jälkeen. Tuo jälkihoito on kyllä uskomattoman huonoa, joten jos joku epäilee ettei kaikki ole niin kuin pitäisi niin vaatikaa itsellenne tarkastusultra. En tiedä olisiko itseltäni se kaikki lääkärin pois ottama materia tullut missään vaiheessa itsellään ulos, vai olisinko saanut sen vuoksi vielä tulehduksen kaupan päälle, jos en olisi ollut se hankala ja vaativa asiakas, joka sen ajan itselleen vaati.
  14. Liityn joukkoon, kun nyt olen minäkin tämän kokemuksen "rikkaampi". Viime viikolla tuli googletettua yksi jos toinenkin keskustelu tästä aiheesta, ja nyt sitten on takana itselläkin lääkkeellinen keskeytys. Itse pääsin siinä mielessä helpolla, ettei missään vaiheessa ollut oikeastaan ollenkaan kipua, mutta ei se sitten mennytkään muuten putkeen tämä homma.. Tänään sitten kävin vaatimassani kontrollissa, johon ilman vaatimista ei aikaa olisi saanut, ja kaikki materia ei ollut vielä poissa.. Lääkäri sai kuulemma aika paljon tavaraa nyt ulos pihdeillään (?), mutta viikon päästä vielä uudestaan katsotaan onko loput tullut itsellään pois vai päätyykö tämä vielä kaavintaan.. Uusia Cytotecejä en enää huolinut mukaan, kun edellisetkään Cytotecit ja kipulääkkeet ei aiheuttaneet mitään muuta kuin pahoinvointia. Mulla kaikki alkoi viikko sitten, kun neuvolassa kerroin epäilykseni siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Tämä epäilys mulla oli jo pitkään, koska esikoisesta olin oksentelun vuoksi todella huonossa kunnossa, ja tällä kertaa oli vain satunnaista pientä kuvotusta, joka sekin oli jo vähentynyt. Neuvolassa sitten ultrasivat heti huonoilla laitteillaan, ja sen verran lääkäri pystyi sanomaan sen perusteella, että viikkoja ei vastaa. Viikkoja piti siis olla 9+0, mutta vastasi viikkoa 7 . Neuvolan kautta seuraavaan ultraan olisi päässyt vasta viikon päästä, joten menin tarkastamaan vielä asian seuraavana päivänä yksityiselle. Ei sykettä vastaa viikkoja 6+5, ja lähete sairaalaan. Parin päivän päästä sairaalaan ja lääkkeet kourassa kotiin, tuolloin perjantaina sain esilääkkeen, ja sunnuntaina sitten kotona Cytotecit. Runsas vuoto alkoi kuitenkin jo la-su yönä, ja sitä sitten riittikin klimppeineen kaikkineen kiitettävät määrät noin 6 tuntia. Huippaamaan alkoi jo loppua kohden, mutta kipeää ei tehnyt, ihan pientä supistelua oli havaittavissa, mutta se oli ihan siedettävissä olevaa. Sairaalaan soitin aamulla, ja kehoittivat ottamaan silti Cytytecit, vaikka vaikuttikin siltä, että tyhjennys olisi ehkä jo ollut. No, lääkket eivät saaneet aikaiseksi yhtään mitään, ei kipua/supistelua, ei vuodon runsastumista. Iltaa kohti vain pahaolo lisääntyi, ja lopuksi sitten oksensinkin jo. Päivystyksessä vastasi puhelimeen aivan ihana hoitaja, joka hoisi minulle pyynnöstäni pahoinvointilääkkeet ja oli muutenkin eka ihan oikasti sympaattinen ihminen johon olin yhteyksissä (vaikka on ne muutkin ihan ok ollet, mutta tämä hoitaja todella vaikutti ymmärtävän ja olevan "potilaan puolella"). Hän kehotti olemaan myös polille yhteyksissä heti maanantaina. Polilla oltiin tietysti sitä mieltä, että seuraillaan, olihan saanut omasta pyynnöstäni kontrollilabra-ajankin - 3:n viikon päähän.. Kyllä se tyhjennys varmaan tapahtui sitten jo silloin la-su yönä. Sain kuitenkin puhuttua itselleni kontrolliajan tälle päivälle, ja tilanteen alussa kerroinkin. Kyllä tästä asiasta on tehty turhan hankalaa, en tiedä miten tämän myllytyksen kestäisi, jos tämä menetys olisi tullut täytenä yllätyksenä.. Jos ihmiset sitten hoitaakin tyhjennyksensä itsekseen kotonaan, niin kyllä ainakin jälkiseurannan pitäisi olla parempaa eikä niitä aikoja ainakaan pitäisi pihtailla ja pitkin hampain antaa lopulta," jos sä kerran nyt ehdottomasti sellaisen haluat"-tyylillä! No, katsotaan mitä edessä on tiistaina. Onneksi täällä on tuo yksi muru piristämässä äidin päivää, ja pitämässä kiireisenä. Sitä vaan niin toivoisi, että tämä asia saataisiin viimeinkin pois päiväjärjestyksestä..