ruusunkukka

Meillä on esikoiselle hommattu passi kun hän oli 5 kk. Nyt täyttää kesällä neljä ja arvatenkin ei enää ole passikuvansa näköinen. Nykyisten sääntöjen mukaan pitäisi hommata uusi passi, jos lapsi ei ole kuvasta tunnistettavissa... Onko muilla kokemuksia? Oletteko joutuneet hankaluuksiin passintarkastuksissa? Matkakohteena meillä on Espanja.

- alkuraskauden ultra (julkinen) - np-ultra (julkinen, mutta Terveystalolla) - rakenneultra (julkinen, mutta Terveystalolla) - synnytyspäivystyksessä x 2 vauvan epäsäännöllisen sykkeen vuoksi (julkinen) - rv 34 tsekattiin painoarvio ja vauvan asento (julkinen)

Vedet meni kauppakeskuksen parkkipaikalla viikolla 37+4. Tyttö oli perätilassa, joten siitä ajeltiin sitten suorilla sairaalaan, joka onneksi oli aivan vieressä. Ei siis soitettu siihen hötäkkään ambulanssia, vaikka napanuoran luiskahtamisvaara olikin olemassa. Aateltiin, että paaaljoon nopeammin ollaan omalla autolla perillä.

Asumme väliaikaisesti varsin ahtaasti ja nukumme kaikki kolme samassa huoneessa. Mies nousee kuuden maissa lähteäkseen töihin ja tuolloin tyttömme (2v4kk) saattaa havahtua ja kömpiä omasta sängystä viereeni. En ole ajanut tyttöä takaisin, kun sillä tavoin saa itse nukkua vielä arvokkaat 45 min, ennen kuin oma herätyskello soi Myös sairaana vieressä nukkuminen on meillä "sallittua".

Mulla meni lapsivedet kesken viikonlopun kauppareissua ja kun tyttö oli perätilassa, niin SVO:lta käskivät heti tulla sairaalaan. Jäi vähän grillibileet kavereiden kanssa puolitiehen

Tavarat vaihtelee vähän vuodenajan mukaan, mutta eilen vein päiväkotiin seuraavia "varusteita": saappaat kurahousut ja -takki varalakki vaihtovaatteita juomapullo aurinkorasvaa hiusharja sisätossut muoks! unohtui listalta vielä vaipat

Imetin tyttöä 1v 6 kk. Vieroitus tapahtui omasta aloitteestani, kun tyttö söi öisinkin pahimmillaan kaksi kertaa, enkä enää jaksanut niitä heräämisiä, kun töissäkin jo olin. Kolme yötä nukuin eri huoneessa miehen nukkuessa tytön kanssa ja vieroitus kävi suht kivuttomasti. Pari viikkoa tyttö taisi silloin tällöin itkeskellä tissin perään, mutta lopulta sitten asia unohtui. Olen todella iloinen, että imetystaipaleemme oli onnistunut ja mikäli meille lisää lapsia siunaantuu, toiveissa olisi myös pitkä imetys heidän kohdallaan.

Palasimme juuri omatoimiselta lomamatkalta Ateenasta ja mukana oli kaksivuotias vauhtityttömme. Reissu meni kaikin puolin hyvin. Julkisilla pääsee liikkumaan kentältä keskustaan kätevästi (emme käyttäneet takseja lainkaan, koska emme ottaneet turvaistuinta mukaan) ja metrolla pääsee keskustassa paikasta paikkaan tosi nopeasti, rattaillakin, koska aina löytyi liukuportaat tai hissi. Ainoastaan jalkakäytävät olivat paikka paikoin niin huonossa kunnossa, että rattailla liikkuminen oli haasteellista. Ihmiset olivat varsin ystävällisiä ja aivan hurmioissaan sinisilmäisestä pikkublondistamme Hotellimme oli myös hyvä ja sen kattoterassilta löytyi uima-allas, jonne pääsi pulahtamaan. Ajankohta (heinäkuu) ei ehkä ollut sään puolesta paras mahdollinen, keskipäivällä oli varsin kuuma. Mutta onneksi silloin olimme yleensä päiväunilla ilmastoidussa hotellihuoneessa Meillä oli tytölle osittain ruuat mukana (puurot ja Muksun pillimaito), koska keskustan alueella supermarketien valikoimat eivät olleet kovin laajat lastenruokien osalta. Muutenhan kreikkalainen ruoka maistui neidille oikein hyvin.

Meillä päiväkodissa kurahaalarit laitetaan haalarin päälle pahimmilla keleillä, olipa haalari sitten teciä tai ei. Käy mulle hyvin (vaikka puolestani tecitkin saisi likaantua), koska ennen autoon menoa voi kurikset riisua päikyssä pois, eikä ole turvaistuin sitten yltäpäältä kurassa.

Oltiin molemmat miehen kanssa 30 esikoisen syntyessä. Minulla määräaikainen työsuhde (tosin kestänyt jo kuusi vuotta) ja miehellä vakityö.

Tyttö on 1v7kk ja hampaita on ollut jo pitkään 16.

Meidän tyttö oli vuoden ikäinen, kun aloitti päiväkodissa. Ensimmäisen puoli vuotta olin osittaisella hoitovapaalla, jolloin hoitopäivät olivat hieman lyhyempiä. Hyvin tyttö on sopeutunut ja viihtyy hoidossa vallan mainiosti.

Meidän tyttö oli koko raskausajan perätilassa ja synnytystapa-arviossa lääkäri totesi lapsesta tulevan kookkaan (lähemmäs 4 kg), joten varattiin sektioaika. Mutta kuinkas ollakaan, synnytys käynnistyikin spontaanisti viikkoa ennen ja päivystävä lääkäri teki aivan päinvastaisen arvion lapsen koosta. Ehdotti minulle alatiesynnytystä ja siihen sitten lähdettiin. Alakautta siis syntyi ja mielestäni todella helposti. Ja tytön mitat olivat 2910g ja 49cm, eli ei todellakaan kookas. Perätilasynnytys oli mielestäni todella positiivinen kokemus ja lähtisin siihen uudelleenkin, mikäli edellytykset siihen olisivat olemassa.

Vauva syntyi maanantaina ja kotiin päästiin vasta lauantaina, koska tytöllä bilirubiini koholla.

Minulla ihan hyvät kokemukset. Ainoa negatiivinen puoli oli se, että kätilöillä oli aina kova kiire, eivätkä ehtineet opastamaan tarpeeksi mm. imetyksessä, vaikka olisivatkin halunneet.