athella

^ Hyvin nopealla googletuksella löytyi tällainen Hyvinkään sairaalassa tehty tutkimus, jossa verrattiin essure- ja klipsumenetelmällä tehtyjä naisten sterilisaatioita. Molemmissa tyytyväisyys oli yli 95%. Ok, tuo on vanha tutkimus, mutta nyt en löytänyt uudempaa, voin myöhemmin katsoa paremmalla ajalla.

Mulle tehtiin eilen essurella sterilisaatio. Lähetteen hain ja sain viime vuoden loppupuolella. Kaksi ehdoista täyttyi (ikä ja muiden ehkäisymenetelmien sopimattomuus). Operaatio oli nopeasti ohi, menikö ehkä 5 minuuttia. Essureiden asettaminen sattui ihan hemmetisti, ja kohtu supisteli pitkälle iltaa. Tänään on ollut ihan hyvä ja olen pystynyt elämään suht normaalisti. Toivon nyt, että tämä sopii minulle eikä aiheuta mitään outoja oireita (kuten keliakiaa, tsiisus kun ihmiset on keksineet, että kaikki mahdolliset vaivat johtuvat essureista, kamoon! ), koska se purkaminen on asetta isompi duuni. Todella harmi, että noiden asettaminen lopetetaan. Niin näppärä ja nopea toimenpide. Jos yli 95% käyttäjistä on tyytyväisiä, niin miksi sen alle 5% älämölö riitti essureiden kieltämiseen?

Ekat arvet sain minäkin kasvuiässä rintoihin, tosin niitä ei näy enää ellei osaa katsoa todella tarkkaan. Varsinaisia raskausarpia ei tullut esikoisen raskausaikana yhtään. Vasta synnytyksen jälkeen ilmaantui pari pientä. Samaa oli kuopuksen odotusaikana, uusia raskausarpia tuli vasta kun vauva oli jo syntynyt. Äidillä oli ihan sama tilanne. Ja ei, en osaa sanoa miksi vasta synnytysten jälkeen se iho raidoittui. Jos joku osaa kertoa vastauksen, niin olen kiitollinen.

Sanghi, mulla Sofi ei ole koskaan antanut virheellistä plussaa tai viivanpaikkaa. Hyvältä näyttää.

My. prkl, luulin, että sää oot tuonut tikkus näytille.

Tällainen kokoelma on täällä kasassa: Yhdistelmäehkäisypillerit: Kokeiltuna Harmonet, Mercilon, Yasmin ja Diane Nova. Periaatteessa ihan ok, tosin kaikki aiheutitvat haluttomuutta. Diane Nova jäi viimeiseksi yhdistelmäehkäisyksi. Olin vuonna 2008 uusimassa YTHS:llä reseptiä, mutta lääkäri kieltäytyi uusimasta sitä, koska mulla on migreeni. Olipa kiva kuulla ties kuinka monen vuoden käytön jälkee, että yhdistelmäehkäisy ja migreeni altistavat yhdessä aivoinfarktille. Minipillerit: Kokeiltuna Cerazette ja Mini-Pill. Cerazetteä söin pari kuukautta tuossa Harmonetin ja Mercilonin välissä 15-vuotiaana, se aiheutti jatkuvaa tiputtelua. Mini-Pill oli käytössä nyt alkuvuodesta synnytyksen jälkeen ja mielialojen vaihtelut olivat järkyttäviä. Oli masennusta, hermostuneisuutta ja sitä haluttomuutta. Jäi eka laatta kesken. Ehkäisyimplantti: Kokeiltuna Jadelle. Tämä oli pari vuotta sen jälkeen kun lopetin tuon Diane Novan. Ekat puoli vuotta meni ihan kivasti ja sitten alkoi tiputtelu, jota kesti siihen asti, että kapseli poistettiin. Yllättävän pitkään kärvistelin niiden tiputtelujen kanssa. Kuparikierukka: Kierukka oli testissä vuoden ajan ennen lapsia. Kivut oli kovat, mutta suurin ongelma oli kierukan aiheuttamat toistuvat tulehdukset. Päätin poistaa sen, kun jouduttiin muutenkin käyttämään kortsua. Seitsemän hormoonivalmistetta ja kuparikierukka. Nolla sopivaa. Kovasti lääkärit koittavat mulle kaupata sitä hormoonikierukkaa kokeiluun, mutta kappas kun ei oikein kiinnosta. On kallis kokeiltava jos ja kun se ei passaakaan. Plus, kun tuo kuparikierukka postettiin, lääkäri sanoi mulle, että hormoonikierukka altistaa yhtä lailla tulehduksille. Nyt sitten käytössä on kortsut (mälsiä parisuhteessa) sekä keskeytetty ja varmat päivät (luotettavia ku mitkä).

Itse synnytin Hyvinkäällä lokakuun 2015 lopussa. Synnytys käynnistettiin ballongilla ja vauvalle laitettiin heti kalvojen puhkaisun jälkeen pinni päähän. Tästä huolimatta pääsin suihkuun ja sain olla siellä oikeastaan niin pitkään kuin itsestä tuntui hyvältä. (Vertailun vuoksi Kättärillä 2013, myös ballongilla käynnistetty synnytys, pääsin suihkuun, mutta sain olla siellä muistaakseni kolme varttia. Vauvalle ei heti saatu pinniä, mutta sen kanssa en olisi Kättärillä päässyt suihkun puolelle.) Kaurapusseja ja muita lämpötyynyjä oli hyvin saatavilla. Ilokaasua olisi myös ollut tarjolla, mutta se tekee mulle pahan olon, jos tulee yhtään enempää kuin minimillä. Akupunktiosta ja aquarakkuloista en osaa sanoa, kai niitäkin saa jos kätilöllä on koulutusta. Mun kätilö kyseli koko ajan, että olenko millaisen kivunlievityksen tarpeessa ja hänen puheistaan jäi se kuva, että on lääkkeettömien kannalla. Tästä huolimatta epiduraalin sain heti pyydettäessä. Ammehuone tuolta löytyy myös. Jos on pakko vertailla, niin sekä Kättärillä että Hyvinkäällä synnyttäneenä, mun mielestä Hyvinkää oli miellyttävämpi. Kaikin puolin rauhallisemman oloinen paikka, heillä on myös se vauvamyönteinenmikälie-tunnustus, eli esimerkiksi imetykseen saa todella paljon tukea. Hyvinkäällä on myös avoin ja maksuton imetyspoliklinikka, jonne saa olla yhteydessä milloin vaan. Molemmissa esitin toiveen jakkaralla synnyttämisestä, Hyvinkäällä kätilö patisti mut siihen kun taas Kättärillä synnytin puoli-istuvassa eikä jakkaraa mulle edes tarjottu ponnistusvaiheessa. Eipä sillä, olin Kättärillä synnytyssalissa sen 12 tuntia (yön yli) ennen kuin esikoinen putkahti maailmaan, joten en olisi edes jaksanut siirtyä jakkaralle.

Itsehän raivosin mm bussille, johon en oman haaveilun takia sitten ehtinyt (katselin eri suuntaan ja bussi hurahti ohi) sekä huonon vitsin heittäneelle siskolleni (eikä se vitsi oikeasti ollut sen kummempi kuin kaikki se muu läppä mitä hän heittää).

Me jouduttiin kuopuksen kanssa sairaalaan rsv:n takia tämän ollessa 16 päivän ikäinen. Päivystykseen lähdettiin kun poika oli ollut erittäin tukkoinen muutaman päivän ajan. Henki rohisi eikä saatu nenästä kotikonstein limaa pois. Tukkoisuus oli se suurin oire meillä, poika nukkui ja sai syötyä ihan hyvin kaikesta huolimatta eikä kuumetta ollut. Sairaalassta oltiin kolme yötä ja hoitona oli pelkästään limaimuja (niitä tehtiin aluksi todella tiheästi) sekä spiroja. Kertaalleen poika sai panadolia ja pari kertaa adrenaliinia hengitettynä. Happiviiksistä puhuttiin meille, mutta niitä ei tarvittu, koska tukkoisuus alkoi hellittää. Tulehdusarvot eivät nousseet missään välissä eikä jälkitauteja tullut. Päästiin lopulta aika helpolla tämän taudin kanssa. En tiedä oltaisiinko noilla oireilla jouduttu osastolle, jos vauva olisi ollut isompi. Sanoivat tosiaan jo päivystyksessä, että vauva otetaan osastolle iän takia. En tiedä onko esikoinen sairastanut rsv:n. Luultavasti, sillä jostainhan tämä pienempi on sen saanut. Esikoisen kanssa ollaan aina selvitty flunssista kotihoidolla. Ei ole missään välissä ollut tarvetta sairaalahoidolle. Lääkärissä ollaan käyty ja viimeksi saatiin ventolineresepti yskään. Kerran ollaan mitattu yli 39 astetta kuumetta esikoiselta. Laski buranalla ja oli koko tauti oli tuon jälkeen nopeasti ohi. Toivottavasti sama trendi jatkuu ja vältytään tulevaisuudessa sairaalareissuilta molempien kohdalla.

Sairaalan tarkkailuhuoneessa ballongin irtoamisen jälkeen. Molemmat synnytykset käynnistetty ballongilla. Ekalla kerralla en huomannut vesien menoa ja mulle sanottiinkin että vettä oli silloin vähän. Toisella kertaa lorottikin sitten oikein kunnolla.

Päivitetään tännekin, että kävin viime viikon perjantaina (18.12.) sairaalassa näytillä, kun vuoto ei ottanut loppuakseen ja kipujakin oli. Käyntiä edeltävänä yönä oli kipuja ja silloin aamulla holahti kananmunan kokoinen hyytymä. Ultrassa ei löytynyt syytä vuodoille. Voin sanoa, että turhautti hieman. Gyne veikkasi, että mahdollinen jäämä oli tullut itsestään ulos tai mun hormoonit oli ihan viturallaan. Sain reseptin estrogeenilääkkeeseen, mutta gyne kehoitti odottamaan hetken ennen sen aloitusta, josko vuoto loppuisi itsestään. Nyt on muutaman päivän tullut pelkkää tuhrua, tosin toissapäivänä tuli vielä vähän kirkasta verta. Elättelen toiveita, että tää olisi nyt tässä.

Esikoisesta kesti 6 viikkoa ja viimeinen viikko oli tosi niukkaa. Nyt on kestänyt yli 5 viikkoa ja loppua ei näy. Pari viikkoa sitten jo luulin se loppuvan kun yösiteeseen ei tullut mitään. Sitten alkoi taas tulla reilummin, kirkasta verta, myös yösiteeseen asti. On tullut myös sellaista pientä limahyytymää (viikko synnytyksestä tuli sellainen nyrkin kokoinen hyytymä, se jäi onneksi yksittäiseksi) ja nyt on alkanut tuntua menkkamaisia kipuja. Saisi loppua jo.

Mulla on ollut molemmissa synnytyksissä opiskelija mukana. Esikoisen synnytyksessä oli kätilöopiskelija mukana ja oli tosi kiva kun hänellä oli aikaa. Olisin halunnut kätilöopiskelijan mukaan myös toiseen synnytykseen, mutta tuolla ei tainnut juuri silloin olla kätilöopiskelijoita harjoittelussa (ovat syntyneet eri sairaaloissa, esikoinen Kättärillä ja kuopus Hyvinkäällä). Multa kuitenkin kysyttiin että saako ensihoitajaopiskelija tulla seuraamaan synnytystä. Annoin luvan. Eihän tuo paljoa siellä tehnyt. Vaikken itse ole soster-alalla, niin oon täysin sitä mieltä, että opiskelijat tarvitsevat sitä harjoitusta ja kokemusta. Mua siis saa käyttää harjoituskappaleena. Plus siellä on aina se kokeneempi tekijä mukana.

Varmistelen nyt vielä täältä, itse jo tohtori Googlen avulla tein diagnoosin. Vauva syntyi vajaat kaksi viikkoa sitten ja imetys on sattunut alusta asti. Ok, ei siinä mitään, mulle sanottiin osastolla, että kipu voi kestää jopa kaksi viikkoa. Tänään kuitenkin havahduin siihen, että imetys sattuu oikeassa rinnassa käytännössä koko ajan, vasemmassa helpottaa alkukirvelyn jälkeen. Kipu saattaa jatkua myös imetysten välillä ja oikeassa rinnanpäässä on pieni valkoinen läntti, iho ei ole enää rikki. Lienee sammasta? Aloitin jo itsehoidon puolukalla, kuinkahan useasti tuota pitää päivässä levittää vauvan kielelle ja mun rinnanpäihin?

My., entä jos sulla on taas ovis?