Mila3

Aktiivijäsen
  • Content count

    293
  • Joined

  • Last visited

About Mila3

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. En kysele. En vaan uskaltais, vaikka joskus kiinnostaa. Ihmiset on kyllä itse kertoneet kysymättä. Multa kysellään tosi paljon. Mulla on kolme poikaa ja suunnilleen kaikki kysyy, enkö vielä aio tehdä tyttöäkin. Luultavasti vastakysymys "Aiotko sä tehdä tytön?" sais osan tajuamaan miten hölmöä se on. Tarkotan siis tilannetta, että vaikka kampaaja kyselee kesken hiustenleikkuun. Ja en siis aio
  2. Monet varmaan vaan ajattelee että on itsestään selvää, että lapsi on oikeasti ihana ja rakas, eikä edes huomaa kirjoittavansa enimmäkseen negatiivisia juttuja. Mun yhdellä kaverilla on kauhee tarve selostaa kuinka huonosti lapset aina nukkuu ja monelta ne heräs ja kuka nukkui missä sängyssä. Eiköhän niilläkin oo myös kivoja hetkiä. Siinä tuskin on mitään uutta että lapset väsyttää vanhempiaan. Eniten mua ihmetyttää miks juuri fb on se paikka missä kaikille tutuille ja kavereille raportoidaan nää asiat niin tarkkaan.
  3. Mulla on lapset jo hankittu, joten en täysin varmasti voi sanoa, mutta en kyllä luultavasti uskaltaisi nyt hankkiutua raskaaksi. Nytkin tulee välillä mietittyä, minkälaisiin tilanteisiin lasten kanssa joutuisin jos jotain oikeasti tapahtuis ja sota koskettais Suomeakin konkreettisesti. Eipähän sitä etukäteen voi tietää ja toisaalta aina jossain on lapsetkin eläneet sodan keskellä. Kauheen dramaattista juttua, mutta ei kuolema silti ole mulle peloista pahin.
  4. Meillä on se tilanne, että itse kuulun vapaan suunnan seurakuntaan vai miksi näitä nyt kutsutaankaan Mies taas on ateisti. Lapsia ei ole kastettu eikä asioista ole tarvinnut kotona kiistellä. Mulle nämä asiat on tärkeitä ja mm. rukoilen mun lasten ja heidän asioidensa puolesta. Vien lapset noin pari kertaa kuussa pyhäkouluun. Samalla ennen pyhäkoulua lapset istuu aluksi yhdessä mun kanssa ja musta on kiva että oppivat siinäkin monia lauluja ja tulee srk tutuksi. Pyhäkoulut on jaettu iän mukaan pienempiin ryhmiin ja toiminta on sen mukaan suunniteltu. Samalla siinä saa oman ikäisiä (toki muitakin) kavereita ehkä jopa vuosikausiksi/koko elämäksi, kuten itselläkin on seurakunnasta läheisiä kavereita. Lapset myös näkevät, että "meitä on muitakin", vaikka tietävät ettei kaikki ihmiset Jumalaan usko. Myöhemmin aion laittaa lapsia leireillekin, kunhan kasvavat ja sellaisia tulee eteen. Jouluna käydään joulukonserteissa ja mahdollisesti muulloin vastaavissa jutuissa. Itse koen että seurakunnassa on ihanan rauhallinen ja iloinen tunnelma. Meillä mä oon jonkin verran laulanut "uskovaisia lauluja" ja lapsilla on esim. Ellan ja Saran cd:t. Iltarukous rukoillaan, vaikka joskus se jää. Musta on kuitenkin tärkeä asia opettaa lapsetkin rukoilemaan, ja oon siitä heille puhunutkin, että voi vaikka hiljaa ajatuksissaan rukoilla tai ääneen, ja että Jumala kyllä kuulee. Ovat toki kuulleet mun ja monien muiden rukoilevan, ja siinähän sitä mallia on. Jonkin verran lapset joskus kyselevät esim. taivaasta, rukoilusta tai Jumalasta. Koitan vastata parhaani mukaan, mutta joskus asia vaan on niin etten tiedä tai ole varma ja kerron senkin. Muutenkin joskus keskustellaan aiheesta ja oon kertonut syitä miksi itse uskon Jumalaan. Lapset saavat tietenkin itse aikanaan liittyä seurakuntaan jos haluavat ja pidän tärkeänä sitä ettei siihen painosteta vaan se on oma päätös. Eipä tässä tuu kaikkea esiin millä tavoin usko näkyy meidän elämässä, mutta jonkinlaista juttua nyt kuitenkin
  5. Vitsit kun täällä onkin paljon hyviä vinkkejä! Meillä tänään kikherne-kana-vihanneskeittoa ja illaksi mies aikoo tehdä possurisottoa parmesaanilla. Itse himoitsen herkkutattirisottoa...
  6. Oon näköjään tälläsen joskus perustanut. Nyt tulin myöntämään, että mulla on juuri kolmas vauva 3 kk, eikä meille vieläkään oo niitä rutiineja syntynyt. Mulla on vahvasti se mielikuva, että ollaan suunnilleen ainoat maailmassa jotka elää ilman, tai ainakin se on merkki jostain vakavasta. Jotenkin mun aivoihin vaan ei mahdu tieto siitä, mihin kellonaikaan mitäkin tapahtuu. E vaan totisesti tiedä esim montako kertaa päivässä vauva syö. Nukkumaanmenoaika on klo 21, mutta kaikki muu vaan tapahtuu.
  7. Omat vanhemmat, tai siis lähinnä äitini osallistuu liian vähän. En usko, että ne sitä pahalla tarkottaa, mutta eipä oo näkynyt. Mun äiti on kyllä valitellut joskus jotain, että haluais olla mun lasten elämässä mukana jne ja munkin asiat muka kiinnostaa, mutta puhelimessa puhutaan vaan äidin asioista, myös silloin kun viimeisin vauvani oli parin päivän ikäinen. Joskus on jopa käynyt niin, että ollaan käyty äitini luona ja äiti onkin lähtenyt päiväksi siskonsa luo Kyllä sen lapsistakin huomas samantien, että toisesta mummosta ja papasta tuli oikeasti todella läheiset, ja sanat "mummo" ja "pappa" tarkoittaakin aina juuri heitä. Äiti on käynyt ehkä pari kertaa vuodessa. Joskus on käynyt kaupungissa, muttei mun kyselyistä huolimatta oo "ehtinyt" käymään meillä samalla. En oo edes odottanut pitkään aikaan sieltä suunnalta juuri mitään, enkä oo katkerakaan. Harmittaa kyllä. Harmittaa myös äitini puolesta jo valmiiksi, kun jonain päivänä huomaa, että ei ne lapsenlapset automaattisesti rakastakaan. Isä on tosiaan käynyt useammin ja lähettelee postikortteja, mutta oikeastaan kunnostautunut vasta viimeisen vuoden sisällä. Siitä oonkin ollut iloinen.
  8. En osaa sanoa miten pusuttelut vois nätisti kieltää. Kerran meille oltiin tulossa vastasyntynyttä katsomaan oksennustaudissa, ja silloin ei ollut kyllävaikeuksia olla tarpeeksi tiukkana... Mä oon kyllä ollut vaan aina mielissäni, jos ihmiset on halunneet mun vauvoja sylitellä ja jutustella pitkäänkin Mun omat vanhemmat onkin tosi hillittyjä, eivätkä välttämättä pidä ollenkaan sylissä ellen esim. pyydä siksi aikaa että saisin vaikka vessassa käytyä.
  9. Oon vähän kauhea ja monesti sanon mummoja muoreiksi. En edes muista mitkä oli omat toiveensa. Papat on sitten pappoja. Itselläni oli mumma ja mummo, papat kuoli niin ajoissa ettei oo paljon tullut nimiteltyä
  10. Brion kombit käytettynä ja mustana 100 € Oikein hyvässä kunnossa vielä.
  11. Mulla ei kyllä ollut toisessa synnytyksessä todellakaan ammattitaitoista kätilöä, toivottavasti saan vaihtaa jos sattuu sama ensi kerralla kohdalle. Muuten oon ihan Taysista tykännyt lastenosastoa myöten. Tai no, synnyttäneiden osastolla yksi kätilö päästi sellasia sammakoita suustaan sairasta vauvaani koskien, että sai mut ja miehen turhaan kauhun partaalle.
  12. Mäkin käyn brassisokeroinnissa ja karvat pysyy useita viikkoja poissa eikä tuu terävää sänkeä Tällä hetkellä vielä riittäis näkyvyys, että voisi itsekin höyläillä, mutta maksan mieluusti siitä ettei tarvi joka päivä hääräillä pimppikarvojen parissa. Sokerointi on mun käsityksen mukaan myös hellävaraisempi ja hygieenisempi vaihtoehto, että ehkä ei tuu mitään oireita vaikka raskaus niille herkistäiskin. Synnytyksen jälkeen tosiaan tulee varmasti pidettyä taukoa...
  13. Molemmat synnytykset oli kivun puolesta yhtä helvetillisiä, mutta jostain syystä ekassa olin täysin käpertynyt itseeni ja kuulemma lähinnä vinguin. Toisessa sitten kiljuin ja karjuin ja huusin apua niin, että ääni lähti loppupäiväksi. Saatoin olla enemmän paniikissa ja hysteerinen, ehkä johtui siitä. Vaikea uskoa että kolmannella kerralla olisin hiljaa.
  14. "No toivotaan nyt että tällä kertaa tulee tyttö!" Tätä sai kuulla jo toista odottaessa. Mun mielestä tuo vaan on loukkaavaa mun ihania poikia kohtaan. Ihan kun oisin itekin tässä ajatellut, että "en halua lasta, haluan tytön". En edes tiedä mitä pitäis vastata, ehkä vaan kysyä että "Ai miksi?"
  15. Jos on kurahousut, onko sadehousuille mitään käyttöä? Tai onko sadehousutkin periaatteessa kurahousut, mutta vain vyötärömittaiset? Kyllä, tuntuu todella typerältä kysyä tälläistä