Kam Jok

Meillä poika on 1 v 9 kk ja saanut nyt parin viikon aikana kaksi huutokohtausta. Poika itkee, huutaa, potkii ja ryömii pitkin sänkyä, eikä poikaan saa mitään kontaktia. Mä oon istunut pojan sängyllä ja jutellut. Aluksi yritin ottaa syliin, mutta poika huitoi pois ja huusi, joten annoin pojan riehua rauhassa. Huutokohtausta kesti n. 10 min ja sitten poika rauhoittui ja halusi syliin ja viereemme nukkumaan. Meillä nämä huutokohtaukset ajoittuu selvästi päivähoidon aloittamiseen. Täältä löytyikin hyviä vinkkejä...toivottavasti tätä ei kestäisi kuitenkaan kovin kauaa.

Meidän poika 1 v 8 kk ei vielä syö itse. Nyt vimeisen viikon aikana on aloittanut syömään itse (eli osaa kyllä syödä itse lusikalla), mutta muutaman lusikan jälkeen lopettaa ja sitten täytyy taas syöttää. Syksyllä poika menee hoitoon ja itseasiassa odotan, että sit ruokailut paranee, kun poika näkee miten muut syövät. Ainoana lapsena kun on tainnut tottua hyvän palveluun.

Mä toivoisin kahta lasta ja heidän ikäeroksi n. 4-6 vuotta.

Pojan sanavarastoa 1v 5kk ikäisenä: Pää Pu = Puuha Pete tsukka = juna (tän on kehitellyt ilmeisesti sanasta "tsuku tsuku") kää kää = kävellä tyy tii = lintu ("titityy") Pojalla on myös paljon oikeita sanoja, joita toistelee (suosikkisanoja on tyttö, täti, nenä ja kenkä). Pojalle kaikki lapset on tyttöjä ja kaikki aikuiset tätejä (paitsi ne joille on tiedossa nimet).

^ Ihana kuva teidän neidistä! Suvi: miten siinä noin on päässyt käymään?

Musta tuntuu, että meillä tutista luopuminen oli osaksi helppoa siksi, että poika ymmärsi, että sitä tuttia ei enää kertakaikkiaan ole. Se on lentokoneessa eikä sitä takaisin saa. Ja äiti ei voi asialle yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Suurimmaksi osaksi vaikutti kyllä varmasti pojan luonne ja se, että tutti ei ollutkaat kovin tärkeä!

Me ollaan nyt vieroitettu poikaa pois tutista. Aikanaan opetettiin poika syömään tuttia, koska olisi muuten imenyt peukaloa. Pitkän aikaa ollaan rajoitettu tutin syöminen vain nukkumaan menoon ja tuttia säilytettiinkin aina sängyssä. Vierottaminen alkoi meillä suunnittelematta, sillä matkalta palattuamme hukkasimme pojan ainoan tutin (meillä oli käytössä vain kaksi tuttia, ja yhden olimme hukanneet jo aiemmin ja nyt sitten oli toinenkin tutti kadoksissa). Illalla reissun jälkeen ei jaksettu lähteä tuttiostoksille, joten ajateltiin kokeilla vierottamista. Ensin kerrottiin pojalle, ettei tuttia löydy mistään ja sitten me etsittiin sitä sängyn alta ja joka paikasta. Sitten sanoin pojalle, että ehkä tutti jäi lentokoneeseen. Poika sanoi siihen, että "Oho" ja levitti käsiään. Ensimmäiset yöt ja päikkärit nukutin poikaa kädestä kiinnipitäen, että nukahtaminen olisi ollut helpompaa. Itkuja ei tutista luopuminen aiheuttanut. Joskus sängyssä poika pitää lentokoneen ääntä ilmeisesti muistuttaa itselleen missä tutti on. Poika myös välillä maiskuttaa suuta niinkuin tutti olisi suussa. Ja kun nukutan poikaa, niin poika yrittää laittaa mun kättä omaan suuhunsa. Muuten ihan hyvin on vieroitus mennyt. Täytyy nyt vain seurata, että kun poika alkaa taas itsekseen nukahtamaan niin ettei vain alkaisi syödä peukaloa uudelleen. Meidän poika on nyt siis 1v 4 kk. Adelita: Mut on lapsena vieroitettu tutista niin, että kun pureskelin tutin rikki, niin se heitettiin yhdessä roskikseen. Sitten mun vanhemmat kertoivat, miten roskat viedään kaatopaikalle. Meillä oli sellainen lastenkirja vanhasta romuvolkkarista joka joutui kaatopaikalle ja mä katselin aina kirjan kuvia kaatopaikasta ja olin näkevinäni siellä mun tutin. Sieltä kirjasta pystyi tarkastamaan konkreettisesti minne tutti on joutunut. Tsempit teille!

^Meillä arvioitiin pojan painoksi rv36+4 2,3 kg ja rv38+1 2,46 kg. Poika siis syntyi rv 38+4 ja oli sen 2,2 kg.

Voisinpa mäkin tulla kertomaan, että ei meilläkään vielä nukuta täysiäöitä. Nyt mennään niin, että poika nukahtaa omaan sänkyyn ja herää itkien joskus klo.2-4 ja otetaan se meidän viereen nukkumaan. Siinä sitten nukutaan aamuun asti. Tämä on helpottanut meidän yövalvomista ja väsymystä, mutta ei kai tämä vieressä nukkuminenkaan voi olla pysyvä ratkaisu. Toisaalta elämä alkoi olla vaan yhtä unikoulua viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, eikä me ikinä saatu sellaista tulosta, että olisi nukkunut edes yhden kokonaisen yön.

^ Täytyykin ottaa tuo diagnoosi-asia esille seuraavalla neuvolakäynnillä, joka onkin neuvolalääkäri 1,5 v ikäisenä. Pojan pieni koko voi selittyä myös geeneillä, mut ei meidän kummankaan suvussa kuitenkaan näin pieniä ole syntynyt. Joten itse en ainakaan usko, että perinnöllisyys olisi tässä se pääasiallinen syy, vaan ensisijaisesti mun raskausmyrkytys.

^Neuvolakortista katsoin, että jo 5 kk neuvolakäynnillä oli suositeltu öljylisää. En ole varma aloinko jo silloin antamaan, mutta aika aikaisin aloitettiin jokatapauksessa. Kiinteät aloitettiin 4 kk ja viikon ikäisenä.

Ada.: Meillä oli myös käytössä rautalisä. Sitä oli tarkoitus jatkaa vuoden ikään, mutta koska hemoglobiiniarvot olivat hyvät niin lopetin sen aikaisemmin. Pojalla oli aikamoisia vatsaongelmia tuon rautalisän takia. Nykyään meillä on ohjeena antaa pojalle rypsiöljyä 1-2 tl ruokaan päivittäin.

Meidän poika oli 6 kk ikäisenä 7220 g ja 67,8 cm, 1- vuotis mittauksessa 8170 g ja 75 cm. 1v 3kk kasvukontrollissa painoikin jo melkein 9 kg. Meillä poika kasvoi vauhdilla johonkin 5-6 kk ikäiseksi saakka, jolloin käväisi 0 käyrällä ja sen jälkeen painokäyrä on laskenut kokoajan, kun poika alkoi liikkumaan. Nyt 1-vuoden jälkeen paino tuntuu nousevan taas enemmän. Kuitenkin painon kanssa mennään siellä -20 käyrällä. Ada., tiedätkö millä perusteilla SGA-diagnoosi annetaan? Meidän poika on melkein saman kokoinen kuin teidän kuopus, vaikka raskausviikkoja olikin enemmän. Toisaalta meidän poika ei joutunut syntymän jälkeen hoitoon tai tarkkailuun, vaan pääsi heti viereeni osastolle. Meidän synnytyspapereissa ei ollut SGA- merkintää tai muitakaan diagnooseja. Mullakin muuten oli ultrassa napanuoran virtaukset hyvät, mutta synnytyksen jälkeen todettiin, että istukka oli normaalia pienempi ja se oli osittain kalkkeutunut.

Meidän poika syntyi raskausviikolla 38+3 ja oli mitoiltaan 47 cm ja 2280 g. Mulla oli raskausaikana raskausmyrkytys ja pojan pieni koko johtui istukan vajaatoiminnasta. Varsinaista diagnoosia (SGA/IUGR) emme saaneet, mutta poika oli kuitenkin pieni raskausviikkoihin nähden. Nyt on alkanut pohdituttamaan pojan kasvu ja se milloin hän saa kasvussa kiinni ikätoverinsa. Löytyykö täältä muita pienten lasten vanhempia? Tässä vielä nämä määritelmät: SGA (small for gestational age) ja SFD (small for date): sikiö tai vastasyntynyt lapsi on raskauden kestoon nähden liian pieni. (lähde: www.kevyt.net) IUGR (intrauterine growth retardation): kohdunsisäinen kasvun hidastuma, jonka taustalla on istukan toimintahäiriö tai raskausmyrkytys. (lähde: www.kevyt.net) muoks. muutin otsikkoa...

^ Kiitos paljon vastauksistanne! En ollut ennen kuullutkaan noista SGA ja IUGR diagnooseista. Synnytyspapereissa ei ole merkitty pojalle diagnooseja, joten ei taida olla edes SGA-lapsi, pikkuinen muuten vain. muoks. päivitin vastaustani