FrozenEve

Aktiivijäsen
  • Content count

    426
  • Joined

  • Last visited

About FrozenEve

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

906 profile views
  1. Bodien käyttöön voisin kommentoida, että riippuu varmaan myös vuodenajasta ja toki mistä itse tykkää. Meillä esikoinen syntyi lokakuussa, ja käytettiin bodeja n. 1,5v ikään asti. Talviaikaan oli nimittäin kätevää, että body ei jätä koskaan selkää paljaaksi edes ulkoillessa ja riehuessa. Varsinkin kun esikoinen oli jo tuolloin hoidossa, niin hoitajakin tykkäsi siitä ettei tarvinnut olla koko aikaa tunkemassa paitaa housuihin jne. Käytettiin kyllä kylmempää aikaan talvella usein housuja, ohkaista bodya alla ja päällä jotain kivaa pitkähihaista.
  2. Ainakin osa noista jogurttituotteista on suunniteltu jo pienemmille, eli korvikepohjaisia. Olisikohan nuokin sellaisia? Onhan korvikekin siis alunperin maidosta valmistettua
  3. Varmasti kivun tunne vaihtelee eri ihmisillä, koska myöskin kuvailut kivusta on niin erilaisia ja tuntuu eri paikoissa. Riippuu varmasti omasta kropasta, vauvan koosta ja asennosta yms. Ainakin loogisesti ajateltuna. Minulla kipu tuntui alusta asti niin selässä kuin mahassakin. Reisiin ei säteillyt, en tiedä johtuuko siitä ettei vauva meinannut laskeutua. Tyttö syntyi avosuisessa tarjonnassa ja pää oli vielä pahasti vinossa. Olen kuullut monesta lähteestä, että tällöin avautuminen voisi olla hitaampaa ja kivut suurempia, kun vauva painaa vääriin paikkoihin yms. Kipu ei välttämättä ollut pahempaa kuin olin ajatellut, mutta se oli erilaista. Olin ajatellut, että luonto jotenkin hoitaisi asian ja keho osaisi toimia oikein, mutta ei se kyllä niin mennyt. Avautuminen ei meinannut millään edetä ja tuntikausien jälkeen yritin käyttää ilokaasua, joka ei auttanut mitään ja sain sitten epiduraalin n. 4 cmn kohdalla. Se auttoi sen verran että pystyin pysyttelemään tässä maailmassa supistusten välissä. Kipu oli edelleen todella kovaa. Puudutukset ehti loppua ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia. Se oli kivuttominta aikaa sairaalassaolossa, kova paineentunne oli, mutta se ei haitannut kun avautumisvaiheen kipu oli ohi. Lopulta vauva otettiin ulos imukupilla, kolmannella yrityksellä vauva saatiin ulos. Ponnistusvaiheessa kipeää teki vain hetkellisesti vauvan tullessa ulos sekä silloin, kun lääkäri joutui suurentamaan epparia ilman puudutusta. Traumat jäi, en tiedä pystynkö koskaan hankkimaan toista lasta. Pelottaa se, että toisellakin kerralla käy yhtä kipeää eikä kivunlievitys helpota. Olin ajatellut viimeistään epiduraalin auttavan, mutta ei. Eikä taida paljon sen kovempaa keinoa olla olemassa...
  4. Kyllä mulla oli 1,5 tuntia nimenomaan sitä totista ponnistusta eli sen lisäksi oli sitä kevyempää alottelua. Tuo oli kokonaan sitä apinan raivolla tehtävää hommaa. Kyllähän se vei mehut, seuraavana päivänä oli lihakset kipeänä ympäri kroppaa niinku olis enemmänki urheillu eli koko kropalla tuli tehtyä lujasti hommia. Mulla oli siis vauva avotarjonnassa ja pää vinossa, siksi ei meinannut tulla ulos ja lopuksi avustettiinkin imukupilla. Mutta ei sitä siinä vaiheessa ajatellut muuta kuin että on yritettävä täysillä loppuun asti, lopussa alko kyllä voimat jo hiipua. Synnytyksen kesto oli 17 tuntia.
  5. Mulla ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia ja supistusten välissä ei ollut minuuttia pidempää taukoa eli ei paljon levätty. Mies pyyhki otsaa viileällä rätillä ja just ehti hengittää syvään ennen ku lähti uus rutistus. Aika kulu kyllä nopeesti eikä siinä ehtiny kaivatakaan mitään taukoa tai juotavaa. Ite keskitty niin kovasti siihen vauvan ulos saamiseen. Kivyt ja paineentunne ei ollu kovin pahoja vaikka epiduraalin vaikutus ehti loppua ennen ponnistusvaihetta. Meillä oli kätilöopiskelija enimmäkseen synnytystä hoitamassa, joten oli välillä pidemåäänkin paikalla. Muuten oltais oltu aika paljonkin keskenämme, avautuminen kesti pitkään eikä siinä sen kummemmin pystynyt avuksi olemaan.
  6. Mulle ainakin kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että pää pyöri vielä ponnistusvaiheessakin ja liikkui. Syntyi kuitenkin avotarjonnassa lopulta ja siinä asennossa oli ollut ilmeisesti enimmäkseen synnytyksen aikana kun avautuminen oli hidasta eikä vauva kunnolla laskeutunut.
  7. Perustarvikkeiden lisäksi oli joitain juttuja, jotka pelasti olemassaolollaan ensimmäisten päivien ongelma- ja paniikkitilanteissa ( jotka muuten tulivat aina eteen öisin!). Lisäksi muutamia juttuja piti miehen käydä ostamassa. Eli tarpeellisia olivat rintapumppu ja -kumit (maidonnousu täytti rintoja aivan liikaa ja samaan aikaan meni myös nännit verille), tuttipullo (sain juotettua vauvalle omaa maitoa, vaikka nännit oli rikki eikä imettää voinut) sekä itselle isoja pehmeitä tyynymäisiä siteitä jälkivuotoon (aluksi oli Tenan inkontinenssisuojia) ja normaalia isompia alushousuja joihin nuo siteet mahtuu ilman että tulee liian tiukka paketti hankaamaan tikkeihin. Lisäksi olis ollut kiva omistaa joku iso toppi tai yöpaita jossa voi imettää ja jossa pysyis esim. maidonkerääjät paikoillaan. Nyt jouduin olemaan enimmäkseen ilman paitaa kun nänneille piti antaa ilmakylpyjä ja olikin kiva kun maidonnousun aikaan maitoa valutti koko ajan. Asetti omat haasteensa!
  8. On kuulemma normaalia että vaihtelee ja varsinkin kun synnytyksestä ei ole vielä kauaa aikaa. Vuotoa voi lisätä esimerkiksi se kun on enemmän liikkeellä tai imettää, levätessä ja öisin taas voi olla vähäisempää. Yleensä kuitenkin kai kestää viikkokausia se vuoto. Muistelisin saaneeni ohjeeksi, että jos vuoto yltyy yhtäkkiä todella voimakkaaksi vaikka synnytyksestä on jo aikaa, silloin kannattaa soitella ohjeita. Mulla ainakin vaihtelee paljon päivittäin js vuoto voi olla edelleen ruskean punertavaa tai aiks punaista, vaikka synnytyksestä on nyt 2,5 viikkoa. Kuulemms hyvä vaan että vuotoa tulee niin tulee ainakin kaikki pois!
  9. Olisin halunnut tietää sen, että synnytyksen jälkeen voi olla useemman viikon ajan aika toipilas ja liikkuminen yms. olla haastavaa. Olis ehkä osannuy varautua henkisesti jo etukäteen siihen, ettei pysty täysipainoisesti hoitamaan vauvaa alussa ja että esim. istumista voi joutua odottamaan pitkään puhumattakaan että kävelis paria metriä pidempää matkaa. Kun olis tiennyt miten paljon vammat voi rajottaa, olis mieskin ehkä voinut yrittää järjestää vähän pidempään isyyslomaa alkuun.
  10. Esikoinen, kokonaiskesto n. 17 tuntia, ponnistusvaihe 1h 20 min.
  11. Ilmeisesti epiduraali voi siis tunnon niin hyvin, että ponnistaminen hankaloituu. Silloin ei siis tosiaan tunne milloin pitäisi ponnistaa ja jos kaikki tuntemukser on hävinny, voi olla mahdotonta onnistua ponnistamaan oikein. Eli ei välttämättä saa kiinni siitä, mihin ja miten pitäisi ponnistaa. Epiduraali siis on tosiaan apuna avautumisvaiheessa. Minulla ei epiduraali vaikuttanut enää ponnistusvaiheessa, joten tunsin hyvin paineen ja suunnan mihin ponnistaa. Mitään muutakaan kivunlievitystä ei siinä vaiheessa laitettu, eikä minusta se ponnistusvaihe ollut kivulias. Tuntemukset vaan auttoi toimimaan oikein ponnistaessa.
  12. Laskettuna aikana ultralla tehty arvio 3,5 kg ja käsiarvio lääkäriltä 3,7 kg. Tyttö syntyi 41+4 ja painoi 3,6 kg.
  13. brenlynn, en tiiä mitä tarkottaa se, että verenpaineet laskee normaalia alemmas. Mulla on kuitenkin aina matala verenpaine, ja raskausaikanakin vain pari kertaa on yläpaine ollut yli sadan (esim. 102) ja alapaine on jotain n. 60-> yleensä. Mulla ei tästä ole mitään ongelmaa, en ole koskaan pyörtynyt eikä ole ollut lähelläkään. Toki esim. saunassa nousen rauhassa ylös jne. ettei tulisi yllättäviä kaatumisia tai muita. Kunnon nesteytys on ainakin tärkeää, eli juomattomuus pahentaa kait asiaa. Neuvolassa on todettu vaan, että se on mun ominaisuus ja parempi kuin taas sitten reilusti korkeat paineet. Kannattaa varmasti kuitenkin seurailla paineita!
  14. Minulla on ainakin sellainen esimies, että sain häneltä rohkaisua kovasti työnhakuun. Itse ajattelin silloin, että nt-ultran jälkeen jossain vaiheessa olisin kertonut raskaudesta ehkä jo hakuvaiheessa. Minä hain siis opettajan virkoja tilanteeasa, jossa en olisi töitä aloittanut ollenkaan, vaan minulle olisi suoraan pitänyt hankkia sijainen. Esimies kannusti ja rohkaisi hakemaan töitä ja syrjintään törmätessä valittamaan päätöksestä. Itse ajattelin, että avoimuus voisi antaa toisaalta myös hyvän kuvan. Omalle esimiehelle kerroin käytännön syistä jo rv 8 ja lopulta sainkin vakituisen viran samasta paikasta, jossa olin työskennellyt edelliset kaksi vuotta. Ja siitä huolimatta että jään heti työsuhteen alkaessa äitiyslomalle!
  15. Itse olen hoitanut kummin tehtäviä ihan vain viettämällä aikaa kummilasten kanssa. Valitettavasti kaikki asuvat aika kaukana (300-600km), joten näkeminen on rajallista. Välillä olen isommille laittanut esimerkiksi postikortin tai jotain pikkuterveisiä postissa. Isoimman kanssa on tehty vähän reissujakin, mm. käyty Särkänniemessä ja Disney jääshowssa. Tämäkin riippuu paljon siitä, millaiset suhteet on kummilapsen perheeseen. Osan kanssa on luontaisesti läheisemmät välit kun ovat muutenkin sukua, osan kanssa vähän etäisempää eikä yhtedenpito ole niin tiivistä. Kuitenkin toivon, että yhteys säilyy! Samaa odotan tulevien lasteni kummeilta myös itse. Ehkä juuri se suhteen luominen ja yhteyden pitäminen eli lapsella olisi sellainen kuva, että voi turvautua ja luottaa kummiinsa. Plussaa on, jos ehtii joskus käydä leikkimässä tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä. Me ei aiota ottaa kummiksi omia sisaruksiamme, koska ollaan muutenkin aika läheisiä, niin ajatellaan että he ovat lapsen elämässä muutenkin todella isona osana, ilman kummiuttakin.