sophi

Jäsen
  • Content count

    62
  • Joined

  • Last visited

About sophi

  • Rank
    Tavis
  1. Me halusimme kertoa tuleville isovanhemmille heti alussa, joten eipä ollut vielä ultrakuvia mitä näytellä, vaan vein omille vanhemmilleni itse raskaustestin jossa kaksi viivaa appivanhemmille sitten esitimme vaan kysymykset " miltäs se tuntuis jos susta tulis mummi/pappa?". Oli muuten ehkä elämäni jännittävimpiä päiviä tähän mennessä nuo, kun sai kertoa niin ihania uutisia läheisille!
  2. 18+0 selkeitä potkuja ja sen jälkeen päivittäin Nyt kiinnostaisikin tietää, milloin isät on tunteneet mahan päältä?
  3. Olen huolissani passiivisen tupakoinnin haitoista ja pyrin mahdollisuuksien mukaan välttämään. Valitettavasti meidänkin kaveripiiristä löytyy sellaisia törppöjä, jotka pistää tupakaksi vaikka istuisin itse siinä vieressä. Se olenkin sitten minä, joka siirtyy seurueesta kauemmaksi. Puolisoni ymmärtää sanomattakin, ettei polta minun läsnäollessani
  4. Minun miehelläni on jo 4 "kummilasta", joista yksi on yhteinen kummilapsemme (ja tämä kummilapsi on minulle ainoa). Hassuinta on, että mieheni ei ole koskaan kuulunut kirkkoon. No, tiedämme kyllä että näiden kummilasten vanhemmat eivät ole halunneet miehestäni mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan ihan vain aikuisen ystävän lapselle. Nyt kun noita kummilapsia on miehelleni kertynyt jo noin monta, toivon että hän voisi kieltäytyä jatkossa kummiudesta... Hän on nimittäin semmoista sorttia, ettei oikein osaa sanoa "ei". Aivan kuten monet ovat aikaisemmin jo maininneet, mitä enemmän kummilapsia on, sitä vähemmän heitä näkee -> pätee meilläkin. Valitettavasti osalle näistä kummilapsista miehestäni on tullut sellainen "lahjakummi", jota näkee vain synttärinä ja joulun alla. Hävettää sanoa, mutta se sellainen "kummius" ei ole muuta kuin rahanmenoa meidän talouteen ja se harmittaa varsinkin nyt, kun odotamme itse esikoistamme. Itseasiassa hieman loukkaannuin miehelleni viimeksi kun häntä oltiin pyydetty kummiksi ja hän ei kysynyt minun mielipidettäni asiaan. Voi olla, että kuulostan jonkun mielestä typerältä, mutta tässä yksi näkökanta asiaan!
  5. Kerroin muistaakseni rv 10 ensin työkavereille, jotka ovat läheisiä ja tosi hyviä tyyppejä. Esimiehelle sitten seuraavalla viikolla, kun hän palasi lomalta. En vain jaksanut salailla enää pitempään, eikä ollut mitään syytäkään salailuun enää. Ja hyvinhän tuo otettiin vastaan, yksi työkavereista tirautti ilon kyyneleitäkin
  6. Helpottavaa kuulla teidän muiden kokemuksia. Toivon kovasti, että meilläkin on kyse vain siitä, että mies ei vielä halua tarpeeksi kovasti lopettaa... Tulispa järkiinsä viimeistään sitten kun se oma käärö on siinä sylissä Hän nimittäin tässä pari päivää sitten tokaisi, ettei vieläkään meinaa käsittää koko asiaa, vaikka ultrassakin on jo nähty meidän pieni toukka.
  7. Odotamme mieheni kanssa esikoistamme. Itse poltin ennen raskautta kymmenisen vuotta, mutta aina on ollut itsestäänselvyys, että tupakka jää, kun alan hankkimaan lapsia. Tuleva isä polttaa edelleen, vaikka hänkin vastustaa ajatusta, että lapset joutuisivat kärsimään vanhempien sauhuttelusta. Asiasta on siis puhuttu monen monta kertaa, ja olemme yksimielisiä siitä, että meidän huushollissa ei polteta enää siinä vaiheessa kun meitä on enemmän kuin me kaksi! SILTI nyt odotusaikana, jos huomautan sauhuttelusta, jota mieheni tekee säännöllisesti (tuntuu kuin nyt odotusaikana se olisi vaan lisääntynyt entisestään), hän suuttuu. Raskauspahoinvointien kourissa myös tupakoivat ihmiset haisevat kuvottavilta, joten kärsin miehen tupakoinnista jo itsekin. Itselleni tupakanpolton lopettaminen ei todellakaan tehnyt tiukkaa. Kysynpä siis, millaisia kokemuksia muilla on? Jos isukki on lopettanut röökaamisen, niin milloin, miten, mikä sai lopettamaan?
  8. Pari kertaa tilannut Halpa-Testi.fi.stä ja todella tyytyväinen olen ollut! Toimitus jopa seuraavana päivänä ja ne toimitusmaksutkaan ei päätä huimaa, sillä muistaakseni väh. 10 euron tilauksille ilmainen toimitus.
  9. Ainiin joo, meinasi jo ihan unohtua, siis musikaalisuus!! Toivon todella, että meidänkin lapset perisivät sen Minun suvussani musiikki on aina ollut vahvasti esillä.
  10. Nyt oli pakko tulla jatkamaan tänne... Eipä mennyt siis kauaakaa tuosta kirjoittamastani viestistä, kun mies tuli töistä kotiin intoa täynnä kysellen "Millon aletaan yrittämään sitä lasta?? Milloin, milloin?" Ja kävi samalla tutkailemaan netistä itkuhälytimiä ja Tripp Trapp -tuoleja... Ihan ku muuttunu mies! Siis mitä tahansa voi tapahtua myös vielä miehen pään sisällä
  11. Joo tää on mielenkiintoinen aihe kyllä! Olen itseasiassa aikasemminkin miettinyt tätä ja ollut hieman peloissani... Minulla on ruoka-aineallergioita ja murrosiässä oli todella paha atooppinen iho, mutta myös aknelääkkeitä olen joutunut syömään. Miehellä paha astma, eli myös eläinallergioita. Kummankaan omilla vanhemmilla sen sijaan ei ole mitään näistä, vaan itsekin olemme perineet ne omilta isovanhemmiltamme. Olen joskus kuullutkin, että ainakin atopia olisi semmoinen, joka usein hyppää yhden sukupolven yli. Olisin siis niiiiin onnellinen ja helpottunut, jos meidän lapsiemme ei tarvitsisi kärsiä näistä ikävistä sairauksista!!! Omasta kokemuksestani voin ainakin sanoa, että erityisesti murrosiässä ihon kanssa taisteleminen oli välillä yhtä helvettiä, mitä en toivoisi edes pahimmille vihollisilleni (jos semmoisia olisi). Muuten olen kyllä hyvin tyytyväinen mahdollisten tulevien lapsiemme geeneihin
  12. Kaverini polttarit tulossa kesällä, ja miettinyt juuri tätä samaa. Toiveissa on plussata alkukesästä, jolloin myös kyseiset polttarit ovat. Jotenkin niin läheisessä kaveriporukassa on varmasti erittäin hankalaa yrittää salailla ja keksiä tekosyitä, ei nimittäin varmasti mene läpi! Varsinkin kun itse polttarisankari tietää kuumeilustani... Antibioottikuurit tai alkoholittomien juominen salaa saattavat auttaa, mutta mitenkäs tupakoinnin kohdalla?? Hehhe... Ei kuitenkaan tekisi mieli koko polttariseurueelle kuuluttaa vauvasuunnitelmistamme, koska porukassa on myös ns. puolituttuja, joiden ei mielestäni tarvitsisi tietää asiasta näin alussa.
  13. Niin tuttua tämä kaikki myös meillä! Kuumeilua on siis ollut molemmilla jo jonkin aikaa. Yhdessä päätettiin, milloin aloitetaan yrittäminen, mutta nyt kun tuo ajankohta lähestyy, tuntuu kuin sitä pitäisi sittenkin miehen puolesta lykätä ja lykätä... Ja itse tietysti intoilen koko ajan ja haluan puhua vauvoista jne, mutta mies tuntuu joskus jopa välillä suuttuvan ainaisesta höpöttämisestäni. Olen yrittänyt kysellä, että kai mies haluaa edelleen vauvaa yhtä paljon, ja vastaus on aina jotain muminaa "joojoo...". Välillä tuntuu, kuin painostaisin miestä! Mutta olen myös kertonut hänelle omista tuntemuksistani ja että ymmärrän jos käy ahdistamaan vauvoista jankkaaminen, mutta en vain yksinkertaisesti voi sille mitään, että olen niin innoissani Kuitenkin mieheni hyvin tuntien uskon, että iso elämänmuutos vain jännittää häntä, eikä hänkään ole sellainen, että intoilee asiasta samalla tavalla kuin minä. Ja onneksi löysin tämän ketjun, niin saan taas ainakin hetkeksi mielenrauhan.
  14. Samat sanat myöskin täältä. Tuohon kaikkeen lisänä tupakka, jonka aion jättää pois sitten kun yrittäminen alkaa.
  15. 25 v. ollaan molemmat. Itse ajattelin nuorempana, että tässä iässä olisi jo ainakin yksi lapsi, mutta ei vieläkään... Nuoriahan tässä vielä ollaan, mutta silti "harmittaa", ettei ole ollut mahiksia saada lapsia aikaisemmin.