Näitä synnytyskertomuksia on mukava lukea, tuonpa tänne omanikin puolentoista vuoden takaa (mihin se aika katoaa!? )
Olin mennyt sairaalaan yliaikaiskontrolliin tiistaina 19.9.2006, tuolloin oli meneillään rv 41+3. Minut otettiin osastolle ja synnytystä yritettiin käynnistää Cytotecilla pari päivää. Torstaina 21.9. ei ollut tapahtunut mitään ja lääkäri totesi, että pidetään välipäivä ja sain lähteä kotiin, oli tarkoitus palata uuteen käynnistysyritykseen perjantaiaamuna. Olin aika väsynyt ja turhautunut.... Kotona sitten lähdin pihalle keräämään omenoita joskus neljän aikaan iltapäivällä ja ulkona menivät ihan yhtäkkiä lapsivedet! Tulin sisälle ja kerroin tilanteen miehelle, joka meni hetkeksi vähän paniikkiin... Soitin synnärille ja käskivät alkaa pikkuhiljaa tulemaan. Kävin naikkareissa kirjoittamassa, että nyt taidetaan päästä vihdoin tositoimiin, pakkailin sairaalakassia, kävin suihkussa ja supistukset alkoivat viimein. Lähdettiin ajelemaan sairaalaa kohti ja matkalla supistukset muuttuikin jo aika tiheiksi ja kipeiksi. Synnärillä oltiin joskus viiden jälkeen. Siellä minut laitettiin sydänäänikäyrälle ja oli hassua vihdoin nähdä monta päivää odotettujen supistusten piirtyvän käyrille Sitten kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli edelleen auki vain yhdelle sormelle.
Siirryttiin synnytyssaliin. Kätilö näytti että "Tähän tuodaan ne vauvan vaatteet lämpenemään", oli ihan epätodellinen olo, että nytkö se sitten tulee... Otin heti ilokaasun käyttöön, se toimikin aika kivasti ja supistuksen aikana keskittyi vaan siihen hengittämiseen. Ensin vähän kävelin, mutta siirryin pian keinuttelemaan keinutuoliin. Supistukset tuli kivuliaammiksi ja sitten parhaalta tuntui maata kyljellään sängyllä. Puristin miehen käden varmaan tunnottomaksi aina supistuksen aikana... Tähän väliin pitää todeta, että mies oli kyllä korvaamaton tuki ja turva, vaikka aluksi menikin vähän paniikkiin
Joskus seitsemän-puoli kahdeksan aikaan kätilö tutki, että kohdunsuu oli 5cm auki ja anestesialääkäri oli tulossa laittamaan eräälle toiselle synnyttäjälle epiduraalia ja kysyi haluanko minäkin. Ilokaasu tuntui toimivan mulla aika hyvin ja olin vähän empivä. Kätilö totesi, että "tästä ne kivut ei enää pahemmaksi muutu, että jos siltä tuntuu voit kokeilla ilman epiduraalia." Niinpä päätin olla sitä ottamatta. Kätilö toi myös lämpimän kauratyynyn. Pari tuntia meni supistellessa, joskus puoli kymmenen aikaan vaihtui kätilö. Tämä kätilö tutki ja kohdunsuu oli auki, mutta vauva oli aika ylhäällä. Vielä ei ponnistuttanut, mutta tehtiin hengitys- ja ponnistusharjoituksia. Siirryin kätilön ehdotuksesta jumppapallon päälle, että painovoima olisi vähän auttanut hommassa. Minut ohjattiin kuitenkin nopeasti takaisin sängylle ja yhtäkkiä paikalla oli toinenkin kätilö sekä lääkäri, vauvan päähän laitettiin pinni. Pelästyin vähän, vakuuteltiin että kaikki on ihan hyvin. Seuraavana päivänä kun käytiin kätilön kanssa synnytystä läpi, selvisi että vauvalla oli ollut napanuora kiertyneenä toisen jalan ympäri ja tuossa pystyasennossa jumppapallon päällä nuora joutui sen verran painuksiin, että sydänäänet katosi hetkeksi. Lääkäri tuli paikalle, koska varauduttiin ottamaan vauva ulos imukupilla. Sydänäänet kuitenkin palautui normaaleiksi kun olin selälläni.
Tässä vaiheessa alkoi ponnistuttaa, lääkäri jäi joksikin aikaa paikalle, mutta oli ihan rauhassa ja keinutteli keinutuolissa Ponnistusvaihe kesti 1h 15min ja se tuntui kivuliaimmalta ja rankimmalta. Piti vaan yrittää ponnistaa "kipua kohti". Vauva oli tosiaan jotenkin ylhäällä, mikä vielä hidasti hommaa. Ponnistusvaiheessa en enää saanut ilokaasuakaan, vaan piti ottaa happea maskilla. Noin puolen tunnin jälkeen supistuksia vahvistettiin oksitosiinitipalla ja katetrikin laitettiin. Loppua kohti vauvan sydänäänet hidastui ja eppari tehtiin, että vauva saatiin nopeammin ulos. Pikkuinen ehti vielä kakata matkallaan ja siinä vaiheessa kun pää oli ulkona keuhkot imettiin tyhjäksi ja vasta sitten sai taas ponnistaa. Mutta vihdoin hän oli syntynyt klo 23.13! Mies katkaisi napanuoran ja poika nostettiin mun syliin. Voi sitä onnentunnetta....
Sitten tuli istukka ulos ja kätilö ompeli mut "kokoon". Ei tuntunut enää missään nuo toimenpiteet, kun pikkuinen oli rinnalla... Mies pesi ja puki vauvan ja sitten imetin ekaa kertaa. Meille tuotiin voileipiä, kahvia ja mehua. Katseltiin pientä poikaa... Synnärillä oli samaan aikaan aika monta synnyttäjää ja meni jonkin aikaa ennenkuin pääsin suihkuun ja osastolla oltiin vasta puoli kolmelta yöllä. Vauva vietiin lastenhoitohuoneeseen, jotta saisin nukkua, mutta ei kyllä ihan heti tullut uni silmään...
Synnytyksen katsottiin alkaneen luonnollisesti, koska käynnistysyritys ei ollut tuottanut mitään tulosta.
